Hamam ihanuuksia luukussa numero 3!

Joulukuu rientää vauhdilla eteenpäin. Kuusi on seissyt jo kuukauden paikoillaan, saaristolaisleivät ja piparit leivottu ja joulukortit tilattu. Tänään vietetään jo kolmatta adventtia, eli enää yksi arvonta tämän jälkeen jäljellä! Toivottavasti joulukuu on sujunut mukavasti jokaisella ruudun toisella puolen. Minusta on ihanaa järjestää näitä arvontoja, niistä tulee valtavan hyvä mieli!

Linan hamam-pyyhkeet

Uskon, että monelle teistä ovat tuttuja entuudestaan Linan hamam-pyyhkeet. Linan yrittäjän Annen toinen kotimaa on Turkki ja hän on tuonut hamam-pyyhkeet isollaan Suomeen. Liike löytyy Tampereen keskustasta, missä on ihanan suuri värivalikoima!

Hamam-pyyhe on kevyt ja monikäyttöinen. Loistava reissupyyhe, joka menee pieneen tilaan ja toimii myös lämmittäjänä iltaisin siinä missä pyyhkeenä. Vauvan aurinkosuojana, vilttinä, näistä on moneksi!

Meillä hamam-pyyhkeet ovat kovassa käytössä uintia harrastavilla lapsilla. Kun koulussakin on uintipäivä, ei kirjojen sekaan viitsi laittaa paksua froteepyyhettä. Sen sijaan hamam-pyyhe mahtuu hyvin mukaan, on kevyt lapselle kantaa ja kuivuu nopeasti!

Hamam-pyyhkeiden arvonta

Anne antoi arvottavaksi minulle kaksi settiä, joista löytyy pyyhe kolmessa eri koossa. Koot ovat 70x140cm, 45x90cm sekä 100x180cm. Värivaihtoehtoina on harmaa sekä lila. Koska settejä on kaksi, ajattelin laittaa toisen arvontaan IG:n puolella @optimismia_katja ja toisen täällä blogissa. Toki voit osallistua molemmissa!

Arvontaan pääset mukaan kertomalla kommenteissa, kumman värisen setin ottaisit ja ovatko hamam-pyyhkeet sinulle tuttuja? Laitan paketteihin mukaan myös pienen yllätyksen!

Arvonta on päättynyt, arpaonni suosi nimimerkkiä Milli! Kiitos osallistuneille!

Arvonta on auki aina 17.12.2021 klo 12 asti. Onnea matkaan taas ja rauhallista kolmatta adventtia!

Minähän en apua tarvitse!

Tällä viikolla aurinko on antanut järkyttävän paljon energiaa. Eilen sai taas juosta lenkkiä t-paidassa, voi pyöräillä, ripustaa pyykit ulos ja tiedättekö mitä – kun eilen saavuin lenkiltä, grillissä odotti täydellinen lohi ja kasviksia. Kevään ekat grilliruoat ovat kyllä jotain mieletöntä!

Syystä tai toisesta uni on ollut kuitenkin vähän hukassa koko kevään. Nukun hyvin levottomasti, heräilen tauotta ja näen ihan hirveitä painajaisia. Vaikka olisin ollut päivällä hyvillä mielin, niin ilmeisesti alitajunta jyllää tätä muuttunutta elämää ja epävarmaa kevättä öisin. Purentakiskokin on pitänyt kaivaa esiin – painajaisten lomassa sitten vielä puren hampaitani yhteen niin että pääkipu on taattu.

Eilen aamulla tuli vähän enemmän selvitettävää liittyen ulkomaantöihin, joita yrittäjänä teen. Samalla lapset olivat nälkäisiä aamulla, annoin heille puurot ja yritin saada puettua ja edes kotipihaan, samalla kun sähköpostit lentelivät englanniksi. ”ÄITIIIII, JOKO SÄ TUUT!” kuului huuto ovelta, mies oli alakerrassa jatkuvasti jossain puhelinpalaverissa, minä vielä aamutakissa ja tytöillä alkoi olla tappelu päällä ulkona. Vaikkei minulla varsinaisesti ole työaikoja, on aika moni ihminen tavoitettavissa parhaiten työaikaan tai aamupäivällä. Aina kun ajattelin, että olen valmis, tuli joku uusi juttu.

Sinänsä säätäminen on tuttua, olen aina tehnyt kotiäitiyden ohessa hommia, työskennellyt öisin, päiväuniaikaan, Pikku Kakkosen aikaan ja viikonloppuisin. Nyt kuitenkin kotona on lapsi, joka haluaa aamusta heti apua eskaritehtävissä (eilen piti kulkea matka kouluun, laskea ja piirtää matkalla olevat liikennemerkit, joten en voinut laittaa tekemään yksin) sekä kuopus, joka on vailla kaveria koko ajan ja haluaisi, että äiti vain lukisi ja leikkisi. Kun lopulta pääsin ulos klo 10.50, mietin jo mielessäni mitä ihmettä annan heille lounaaksi, en ehtinyt sitä ajatella. Pakastettu makaroniloota pelasti onneksi. Ja jostain syystä maanantain superreippaat lapset olivat koko ajan tukkanuottasilla ja hermona. AINA, joka ikinen kotiviikko, niitä on nyt kai seitsemän takana TIISTAI ON PAHIN. Ja illalla ihmisten Instastooreja katsoessa totesin, ettei olla ainoita. Miksi tiistaisin kaikki kaatuu niskaan?

Voi olla, että vähän avauduin tästä miten kaikesta selviää äidilleni, joka sitten kysyikin, voisivatko tulla auttamaan. Hotelliin Tampereelle yöksi, niin, että isäni voi tehdä hotellissa töitä ja äitini olla lasten kanssa ulkona. NO ETTE TULE tokaisin heti. En missään nimessä halua olla heille vaivaksi. Ajomatka edes takaisin, hotellin hinta, kaikki se vaiva. Äitini perusteli, että olisi hänellekin kivaa vaihtelua. NO EI KÄY! Sitten älysivät vetää oikeasta narusta, isäni sanoi, että etätyöt Tampereella voisivat olla kivaa vaihtelua. Ja normaaliarjessa hän ajaa useamman kertaa viikossa JKL-HKI väliä, eihän JKL-TRE ole kuin hujaus. No okei sitten. Jos se on teille vaihtelua. Tulkaa sitten. Mutta mua ahdistaa se rahanmeno (lopputulos hotellihuoneen hinnasta oli sviitti 39 euroa/yö, aika paha).

Kun päätös oli tehty, leijuin. Oli paljon helpompi olla, eikä ahdistanut niin. Tiedän saavani asioita aika paljon nopeammin aikaan kun saan hetken ajatella rauhassa ratkomatta tappeluja ja lapset nyt rakastavat olla mummin seurassa. Silti tuntui väärältä sanoa joo tarjottuun apuun. Sama oli vauvavuosina, kun vanhemmat tarjosivat apuaan, olin ihan kauhuissani, kauhea vaiva ajaa tämä välimatka ja pitäähän ihmisen nyt itse pitää huoli omista lapsistaan, oi voi voi. Sitten tulivat välillä puoliväkisin ja aina oli yhtä helpottavaa.

Onkohan se joku suomalainen mentaliteetti ettei pysty ottamaan apua vastaan tai myöntää tarvitsevansa sitä? Vai onko se persoonakysymys? Kuka tunnistaa ongelman, oletko samanlainen?

P.S. Kuvat ovat viime vuoden vapulta, tämän vuoden hamamia Tampereella vielä odotetaan. Mutta ne sopivat tämän hetken fiilikseen täysillä! <3

Hamam-ilta ja turkkilainen vaahtopesu kuopuksen kanssa

Sähköpostiini tupsahti keväällä niin hauska kutsu, että vastasin siihen varmaankin viiden minuutin sisään kyllä, olen tulossa ja ehdottomasti varaan vaahtopesun! Niin siis minkä? Vaahtopesun? Eikö kuulostakin joltain autoiluun liittyvältä touhulta? Minäpä kerron teille enemmän mitä tapahtui viime keskiviikkona, ilta oli ihan mahtava ja kotiin palasin ihan superrentoutuneena, aivot olivat aivan narikassa. Lopussa vielä pieni arvontajuttu, kurkkaa sekin!

Viime viikolla saavuin siis Tullin saunalle kuopuksen kanssa. Tilaisuus alkoi sen verran aikaisin, että nappasin neidin mukaan esikoisen ollessa kummilassa yökylässä. Ajattelin, että jos hän nyt hetken on mukana, mutta eipä tuo halunnut lähteä kesken pois ja kolme tuntia meni kuin siivillä! Tullin saunalla olemme käyneet muun muassa brunssilla, sehän löytyy kivenheiton päästä esimerkiksi Tampere-talosta, mutta sauna on jäänyt vain puheiden asteille. Oli hauskaa päästä kurkkaamaan saunaankin! Jännitin, että joku hermostuu kun otan matkaan vilkkaan neidin, mutta vielä mitä. Hyvä että olimme ovesta päässeet sisälle, kun henkilökunta huolehti jo pienelle pillimehun käteen ja oman ämpärin (jossa mm. pyyhe) matkaan.

Miksi minut sinne saunalle oli kutsuttu? Oli aika viettää pyyhekauppa Linan 5-vuotisynttäreitä. Muistatteko postaukseni tuosta Aleksanterinkadulla sijaitsevasta liikkeestä parin vuoden takaa? Meillä on ollut erityisesti ranta- ja reissukäytössä nuo pyyhkeet, niissä on lämmitelty kesäillan viiletessä ja niiden päällä on istuttu niin Yyterin kuin Kyproksen rannoilla. Yksi parhaista ominaisuuksista niissä nimittäin on, että ne kuivuvat todellakin hetkessä kesäkelissä ja kassissa ei tarvitse raahata märkää ja painavaa froteepyyhettä.

Yrityksen perustaja, Anne Caglayan teki aikanaan vahvan taustatyön ennen kuin avasi kivijalkaliikkeensä. Pyyhkeitä valmistetaan Turkissa pienissä perheyrityksissä ja Anne käy itse tasaisin väliajoin paikanpäällä tapaamassa kutojia, sillä Turkki on hänen toinen kotimaansa. Hapsulliset Linan hamam-pyyhkeet tunnistaa pyöreästä logosta ja tuosta logosta on tullut laadun tae – sen alta löydät varmasti hyviä pyyhkeitä. Ja vaikka kyse on pyyhkeistä, on käyttötarkoituksia lukuisia – niitä voi käyttää laudeliinana, pöytäliinana tai vaikka peittona. Nyt kun curly girl-metodi on räjähtänyt hurjaksi buumiksi, ovat hamam-pyyhkeet tähänkin käyttötarkoitukseen ihan ykkösiä. Ei tarvitse harrastaa ploppausvaihetta t-paidalla, hamam-pyyhe on juuri passeli!

Rentouttava ilta alkoi siis sillä, että saimme valita kylpytakit (valitsin tietenkin vaaleanpunaisen!) sekä pyyhkeet. Kuopus olisi valinnut lisää pinkkejä, mutta koska niitä meiltä löytyy, päädyimme yhteisymmärryksessä toiseen suosikkiväriin eli Frozenin innoittamaan turkoosiin. On todella kaunis kesäväri! Hymyilytti seuraavana päivänä, kun köpötin kotona vaaleanpunaisessa kylpytakissa ja esikoinen kysyi heti mikä takki tuo on, mistä tuo tuli! Käytän nimittäin aina kotona kylpytakkia ja nyt kesää kohti mennessä tämä Linan on ihanan ohut ja vilpoisa.

Sitten saunottiin. Tullin sauna on siinä mielessä ihan mahtava lasten kanssa, että siellä on puutasoa ja leikkitilaa paljon. Ja kylpyleluja. Lapsi saattoi siis leikkiä loputtomiin saunan ulkopuolella lämpöisessä suihkutilassa, sillä hän ei kovin kauaa viihtynyt kohtuullisen kipakoissa löylyissä. Naisille ja miehille on omat pukuhuoneet ja suihkut, saunoissa ollaan uikkarissa eli ne ovat sekasaunoja. Tykkään aina eniten näistä ratkaisuista, jos perheen kesken menee saunomaan. 3-vuotias innostui myös ehkä vähän railakkaasti testailemaan oliivishampoota, me saimme testata paikan päällä erilaisia Stoorlan myymiä tuotteita ja näistä oliivituotteet olivat selkeästi lapsen mielestä ykkösiä. Muuten, normaalitilanteessakin Tullin Saunalla on todella hyvä valikoima kaikkea shampoosta hoitoaineisiin, hiustenkuivaajan ja rasvoihin, joten pointsit paikalle myös tästä! Haluan niin tuoda perheeni saunomaan!

Saunomisen lomassa söimme turkkilaista ruokaa ja kuuntelimme Annen tarinaa. Tunnelmaan vaikuttaa aika paljon se, että ihmiset hengailevat paljain jaloin kylpytakeissa. Kaikki oli jotenkin superrentoa ja mukavaa. Kuopus mennä touhotti pitkin saunatiloja ja kehui kovasti turkkilaisia lihapullia. Syönnin jälkeen olikin vuorossa se jännin osuus, vaahtopesu. Kokemus oli niin hämmentävä, etten tiedä miten kuvailisin, mutta yritetään.

Vaahtopesuja tehdään turkkilaisissa kylpylöissä ja kun kyselin, mistä Suomessa saisi varattua tällaisen kokemuksen, niin ei kuulemma mistään. Oli siis aika ainutlaatuista. Ensin kuorittiin iho päästä varpaisiin erityisellä kuorintahanskalla ja apua kun sitä kuivaa ihoa lähteekin, tiedätte varmasti. Olen itse aika hyvin skippaillut kuorinnat talvella, joten näin toukokuussa kuorinta tuli erittäin hyvään saumaan. Jalkoja kuoriessa ja ja hieroessa lähti veri kiertämään tosissaan ja kiittelin, että silkkisen ihon lisäksi saan ehkä tämän viikon maratoniin tästä buustia! Sitten tuli se vaahto. Vaahto on ihan saippuavaahtoa, mutta se levitetään pussista, jolloin se putoaa iholle tosissaan vain vaahtona, ei sellaisena märkänä kuten suihkussa. Retromodernin Suvi kuvasi kokemusta pumpulipeitoksi iholla ja se olikin aika hyvä kielikuva. Mieletön pehmeys putosi iholle ja sillä vaahdolla hierottiin vielä jalat. Lähdin totaalisen makaronina penkistä, olipahan mahtavan rentouttavaa!

Päälle sai vielä pikakasvohoidon ainakin itselleni ihan vierailla Skin Regimen tuotteilla, jotka ovat tehty kiireiselle kaupunki-ihmiselle, joka elää pakokaasujen keskellä. Kasvohoidon jälkeen tuntui, että ihoni hehkui ja oli ihanan kosteutettu. Kaikki tämä saunasta ruokaan ja vaahdoista kasvohierontaan oli sellainen setti, että lähdin ihan pyörryksissä kotia kohti. Enpä muista, milloin olisin ollut niin rentoutunut! Niin kuutamolla olin, että etsin lähtiessä puhelintani – joka törötti farkkujen takataskussa, kuten minulle ystävällisesti huomautettiin. Apua, aivot olivat todellakin narikassa!

Varovasti sieltä vaahdon lomasta kyselin Annelta, miten heihin on vaikuttanut keskustan tämän hetken vaikea tilanne, kun Hämeenkatu on aikamoisen remontin kourissa. Onneksi Aleksanterinkatu ei ole niitä pahimpia paikkoja ja Anne sanoikin, että heihin tämä ei ole vaikuttanut. Oli ihanaa kuulla tämä, sillä niin moni yritys on kärsinyt keskustan tilanteesta ja juuri murehdin yhtä lopettavaa liikettä. Valutin siellä hierontapenkin uumenissa (ehkä se oli saippuaa silmässä..? ;)) pari onnenkyynelettä siitä, että pienyrittäjä voi vastata heidän voivan hyvin! Mahtavaa! Hamam-pyyhkeet ovat selkeästi löytäneet käyttäjäkuntansa.

Ja sitten hei se arvontajuttu! Halusin, että joku teistäkin pääsee testaamaan hamam-pyyhettä vaikka siihen ploppaukseen, joten Instagrammissani @optimismiakatja on pieni arvonta, josta voi voittaa käsipyyhekokoisen hamam-pyyhkeen sekä hiusnaamion. Käy osallistumassa!

Ja kaikille järjestäjille sekä mukanaolleille ja erityisesti Annelle iso kiitos illasta, olipahan jännittävä kokemus!

Oletko sinä hamam-pyyhkeiden ystävä? Onko siellä ketään, joka olisi testannut vaahtopesua? Aurinkoista alkanutta viikkoa!

*vaahtopesukuvista kiitos Suvi
*kuva minusta ja lapsesta kiitos Marina