Uusi tatuointi Putkassa

Taas on hurahtanut pari viikkoa edellisestä postauksesta. On täytynyt hieman ”hakea” tätä arjen aloitusta. Esikoiselle täytyy muistaa eväitä mukaan ja uudet harrastukset alkavat nyt rytinällä. Samalla ainakin itseltäni helle kyllä verottaa parasta terää jaksamisessa. Miten muilla? Tuntuuko, ettei jaksa olla yhtä tehokas näillä hiostavilla keleillä?

Uusi Leijonakuningas-tatuointi

Kun lapset aloittivat koulun ja esikoulun, minä marssin puolestani tatuoijalle. Olin varannut ajan pari kuukautta aiemmin ja ajattelin, että elokuun puolivälissä alkaa viilentyä kelit. Ei ole enää niin hinkua uimaan ja… Enpä arvannut! Aikoja saa kuitenkin jonotella aika pitkäänkin, joten en lähtenyt kelien vuoksi enää viime tipassa perumaan.

Moni on IG:ssa nähnytkin jalkani jo, mutta kirjoitetaan vielä teille, jotka seuraatte vain blogia tatuoinnin tarina auki. Kahdesta selässä olevasta tatuoinnistani kirjoitinkin jo aiemmin, tuon postauksen löydät täältä. Miksi jalkaani päätyi nyt Simba? Sen takaa löytyy monta asiaa.

Ensinnäkin, varasin ajan siihen, että haluan Simban jalkaani elokuulle 2009. Kyllä, 13 vuoden taakse. Tuona kesänä selvisi, että pääsen matkaopaskoulutukseen ja näkyvät tatuoinnit tuli peittää (tämä taitaa olla jo vanhentunut sääntö). Ajattelin sen olevan liian hankalaa ja peruin ajan kokonaan.

Mihin meni 13 vuotta? Jaa-a. Ei vaan tullut mieleen koko asia. Kesän alussa mietiskelin, että täytän syksyllä 40 vuotta ja mitä haluaisin siitä muistoksi. Yhtäkkiä mieleeni palasi tuo tatuointi ja tajusin, että voin aivan hyvin ottaa sen. Jos edelleen haluan saman aiheen, niin onpahan harkittu kuvaa 13 vuotta!

Tatuointi Putkassa ja tarina tatskan takana

Vuonna 2009 halusin Simban muutamasta syystä. Sehän on toki Disneyn ihanin leffa ja tiedätte Disney-höperyyteni, mutta muitakin syitä on. Häissämme laulettiin kirkossa Leijonakuninkaan ”Can you feel the love tonight” ja näin tuo hahmo linkittyy myös parisuhteeseeni.

Vuonna 2007 olin yksinäni Tansaniassa tekemässä graduhaastatteluja ja kun työpätkä oli ohi, kohtasimme miehen kanssa Kilimanjaron kentällä ja menimme viikoksi safarille. Tuo työpätkä oli ehkä ”hurjinta”, mitä olen yksikseni tehnyt ja Afrikkaa kahden siellä vietetyn pätkän myötä edelleen vaikuttavinta, mitä olen nähnyt. Vasta tuolloin opin, kun paikalliset opettivat minulle muutamia sanoja suahilia, että simba tarkoittaa suahilin kielellä leijonaa. Näimme safarilla kaksi urosleijonaa pötköttelemässä ja oppaamme sanoi, että siinäpä harvinainen näky, kaksi urosta kylki kyljessä. Veljekset. Näin tuo hahmo muistuttaa minua elämäni upeimmasta ja muistorikkaimmasta kokemuksesta.

Vielä vuonna 2009 kuva olisi pohjautunut vain näihin juttuihin, mutta vuonna 2022 halusin siihen mukaan myös lasteni nimikirjaimet. Kertoohan elokuva syntymästä ja kuolemasta, uusista aluista ja elämän kiertokulusta. Näin se linkittyy nyt myös lapsiini.

Kuvan teki Putkan Ville, jota voin suositella erittäin lämpimästi. Hän oli mukava tyyppi ja ainakin näin maallikon silmin kuva oli juuri sellainen kuin halusin ja siististi se on lähtenyt parantumaan. Pyysin kuvaan alun perin nurmikon ja leijonan, Ville lisäsi siihen vielä pilvet, jotta suht ihonvärinen leijona erottuisi. Ylipäätään Putka oli paikkana kyllä todella kiva!

Olen todella tyytyväinen ja vaikka tekikin muutamia tunteja todella kipeää, oli se sen arvoista. Nyt vaan maltilla parannellaan loppuun asti! Onko sinulla tatuointeja? Aurinkoista helleviikonloppua, se lienee nyt kesän vika laatuaan!

P.S. Pahoitteluni, että Simba vähän jo kasvaa karvaa, kuten ymmärrätte, sheivaus on nyt mahdotonta. Mutta aikanaan sekin taas onnistuu.

Hääpäiviä kasassa 16 kappaletta

Miten minusta tuntuu, että olen vähän väliä kirjoittamassa jotain hääpäiväämme liittyen? Aina vain yksi vuosi lisää otsikossa. Lasten myötä ajankulu on vain kiihtynyt ja uusi elokuu tulee nopeammin vastaan kuin koskaan aiemmin.

Tämä aamu on mennyt aikamoisissa muisteloissa. Itse asiassa etsin yhtä tiedostoa ulkoiselta kovalevyltä ja jäin samalla jumittamaan vanhoihin valokuviin. Selailin läpi hääalbumiamme, sellaista perinteistä, mihin valokuvat ovat liimattu. Sellaisia vielä tehtiin 16 vuotta sitten.

Millainen oli päivämme 16 vuotta sitten?

Häähommiin hurahtaminen

Minä hurahdin häätouhuun aivan täysillä. Niiden suunnittelu oli maailman parasta. Toki stressaavaankin, kun kaikki maksaa ja esimerkiksi bändit olivat kalliimpia kuin olin osannut kuvitella. Mutta kylläpä oli hyvä bändi lopulta se valitsemamme!

Halusin ehdottomasti, että tulee hyvät bileet. Kenenkään ei tarvitse miettiä kyytejä ja meininki on mahdollisimman rentoa. Tämän takia järjestimme bussikyydin sekä kirkolta juhlapaikalle että juhlista takaisin keskustaan. Toimi todella hyvin. Taisimme olla kaveriporukan ekat, jotka menivät naimisiin ja kaikki olivat tappiin asti juhlissa, kenelläkään ei vielä ollut lapsia. Bileistä tuli todella kivat ja viihdyin ainakin itse valtavan hyvin!

Olin ihmeellisen varma siitä, että tämä on oikea ja hyvä juttu astellessani alttarille, vaikka olimme niin kovin nuoria. Perheeni on aika helposti liikuttuvaa sorttia, joten itkeä tihrustimme kirkossa kaikki ihan tosissamme. Isäni jäi keskelle kirkon käytävää seisomaan ja itkemään ja äitini noukki hänet penkkiriviin istumaan. Tuo tunteiden määrä, mikä hääpäivässä on on hurja! Mieheni oli varannut taskuun yhden nenäliinan JOS alan itkeä ja ojensi sen minulle heti kun pääsimme alttarille. Niitä olisi ehkä pitänyt olla taskussa paketillinen! Päivä on ihmeen hyvin mielessäni edelleen pala palalta ja ne tunteet, ne nousevat vieläkin pintaan ajatellessani tuota päivää.

Joskus kirjoitin vähän enemmänkin häistämme tähän postaukseen.

16 vuotta myöhemmin

Tekisinkö jotain toisin nyt? No toki, panostaisin vielä enemmän kuviin nykyään (ajat ovat muuttuneet), mutta ennen kaikkea en lähtisi sunnuntaina heti häämatkalle. Olimme hääyön hotelli Yöpuussa (aivan ihana paikka, pääsisinpä uudelleen vielä!) ja sunnuntaina oli jo kiire suunnata Tampereelle. Siellä kodissamme odottivat pakatut matkalaukut. Nappasimme ne ja matkasimme suoraan kohti lentokenttää. Olimme yötä kentällä äidin yllärinä ostamissa paidoissamme, joista toisessa luki Just ja toisessa married. Säästimme sillä yöpymishinnan missään, sillä lento lähti jo kuudelta aamulla. Kyllä nauratti, ensimmäinen päivä avioparina ja nukuimme huppareissa lentokentän kovilla penkeillä! Olisi ollut kivaa fiilistellä sunnuntai perheen kanssa, en tiedä miksi matkalle ei olisi voinut lähteä vaikka viikon päästä.

Mutta se nyt on pikkujuttu. Muuten en kyllä tekisi mitään eri tavalla. Oli ihana päivä. Kaikkein ihaninta on, että saamme olla yhdessä edelleen, vaikka on tämä aikamoista vuoristorataakin välillä ollut. Olemme edelleen samanlaisia tyyppejä kuin tuolloin 16 vuotta sitten – vähän hölmöjä, kaikesta innostuvia ex tempore-ihmisiä. Sisupusseja ja tulisieluja. Edelleen saamme hyviä ideoita lennosta ja toteutamme ne heti (tämä tuli todettua juuri Kyproksella, kun hetken mielijohteesta esikoinen ja mieheni lensivät yhtäkkiä taivaalla) ja lapsenmielisyys ei ole kadonnut meistä mihinkään, vaikka yritämme esittää välillä aikuisia.

Me ollaan edelleen me. Erittäin kiitollinen tästäkin hääpäivästä, kiitos kaunis mieheni. On mietitty menneitä, tehty töitä ja woltattu aamiainen Bär Barista, joka oli niin iso, että osa siitä päätyi lounaaksi.

Sitten kohti 17. aviovuotta, voi hurja! Isovanhempani ehtivät olla naimisissa 53 vuotta ennen ukkini poismenoa (katselin häntä juuri hääkuvista) ja vanhemmillani on kasassa 44 aviovuotta, että siinä meillekin tavoitteita!

Verso – mikä teki paikasta täydellisen kristallihääpäivään?

*kaupallinen yhteistyö Hotelli Verson kanssa

”Jo kauan sitten kirjoitettu tähtiin se lie,
kun rakkaus osuu kohdalle niin mukanaan se vie”

Kun 15 vuotta sitten sanoimme Jyväskylässä tahdon, hääyömme vietimme Jyväskylän ehkä upeimmassa hotellissa, Yöpuussa. Jyväskylän upean perheketjun kolmen koplaan kuuluu tuon hotellin lisäksi ravintola Pöllöwaari sekä hotelli Verso. Kirjoitin viime vuoden keväällä tästä upeasta kolmikosta, täältä voit lukea lisää. Minä olen päässyt pariin otteeseen yöpymään Versossa, mutta mieheni ei ikinä ja halusin näyttää hänelle paikan keskeisen sijainnin lisäksi täydelliset sängyt sekä suomalaisen aamiaisen. On muuten ihan mielettömän hyvä aamiainen, jolle ihmiset tulevat vaikka eivät hotellissa yöpyisikään! Lähdimme siis minipiipahdukselle juhlistamaan kristallihääpäivää hotelli Versoon lasten jäädessä mummilaan ja testasimme ensi kertaa myös hotellin ravintolan illallispuolta. Mitä pidimme siitä? Mikä Versossa on niin ihanaa? Olemme aikanamme tavanneet nyt jo lakkautetussa Jyväskylän Lyseossa, joka sekin sijaitsi ihan ytimessä, suoraan Verson takana. Paikka sopi täydellisesti yhteisen taipaleen juhlistamiseen!

Verso – Jyväskylän urbaanein hotelli

Tämän lähemmäksi Jyväskylän keskustaa et voi hotellissa päästä. Verso on ihan keskellä kaikkea – muutamien askeleiden päässä ns. kompassista, joka sijaitsee keskellä Jyväskylän kävelykatua. Huoneiden ikkunoista näet kävelykadulle ja Sokokselle tai vastaavasti sisäpihalle, josta voit bongailla aamun ensimmäisiä ihmisiä aamiaisella sekä katsoa, kun kaupat aukeavat. Versossa on kyllä kaiken ytimessä. Siitä huolimatta varsinkin sisäpihan puoleiset huoneet ovat superhiljaisia, pimennysverhot pimentävät kaiken ja sängyt ovat ensiluokkaiset – oli ihan hämmentävää herätä viikonloppuna siihen hiljaisuuteen.

Saavuimme hotelliin vasta seiskalta illalla, perjantai ja työpäivä Tampereella kun oli alla ja astuimme neloskerroksen huoneeseen – ihanaa oli löytää pieni tervehdys henkilökunnalta suklaan, kortin ja kuohuviinikuponkien muodossa. Pienet asiat todellakin tekevät reissusta täysin juhlaa! Mehän olemme ihan saunahöperöitä, joten olisi ollut kivaa käydä myös saunomassa illalla, mutta pöytävaraus odotti jo kello 20 ja saunat ovat auki kello 21 asti, joten jäi tällä visiitillä välistä. Pian siirryimmekin Verso Baari&Keittiöön odottavin tunnelmin, sillä itse olen syönyt paikassa yhden lounaan, kumpikaan ei ikinä illallista!

Verso Baari & Keittiö – tuoretta ja puhdasta ruokaa

Alakerrasta löytyvässä ravintolassa unohtaa kyllä täysin olevansa hotellissa – minkäänlaista ketjutunnelmaa ei ole, vaan ravintola on upeasti ja tunnelmallisesti sisustettu. Tänne kannattaa tulla vaikka ei hotellissa majoittuisikaan! Me saimme ison loosin keittiön vierestä, mikä oli ihan täydellistä kun oli kaksin juhlareissussa. Kuulimme välillä keittiön ja kokkien juttuja, mutta muuten olimme ihan kahdenkeskisessä kuplassa emmekä kuulleet muiden asiakkaiden juttuja. Turvavälejä ei tarvinnut miettiä tuossa istuessaan! Pian tilauksia ottamaan tulikin aivan ihanan ystävällinen ja herttainen tarjoilija, joka kävi läpi listan ennen tilaustamme.

Päädyimme tilaamaan vähän oudosti – tilasimme nimittäin pelkkiä alkupaloja! Ne kuulostivat niin ihanilta ja toisaalta kello oli yli 20 illalla, eikä tehnyt mieli mitään superraskasta. Olimme tyytyväisiä vetoomme, kaikki meni ja ihan älyttömän hyvää oli.

Valitsimme lajitelman alkupaloja kahdelle, josta löytyi lohta ja fenkolia, friteerattua scampia ja inkivääriä, härkäpastramia, juustoa, oliivia ja basilikaa, vuohenjuustoa ja melonia sekä kyssäkaalia ja ranskankermaa. Kaikki oli todella tuoreen ja freesin makuista ja tykkäämme molemmat maistella montaa makua yhden isomman annoksen sijaan. Lisäksi tilasin kukkakaalia, kesävihanneksia ja parmesankeksejä (nam!) ja mies vasikkacarpacciota aioilin kera. Paljon ihania makuja ja minusta oli aivan ihanan täydellistä istua ravintolassa vähän kuin kahdestaan, ilman että kukaan kuuli juttujamme ja vilkuilla välillä keittiön toimintaa, keittiö on avokeittiö saliin ja siitä näki hyvin henkilökunnnan työskentelyn. Erityisesti friteeratut scampit ja kyssäkaali olivat aivan ihania! Kannattaa kokeilla, sopii täydellisesti viinin viereen kuten otsikossakin sanotaan!

Verson luksukset ja miinukset

Verson ehdoton ykkösjuttu on varmaan hiljaisen huoneen lisäksi aamiainen. Se on täysin kotimainen aamiainen, mistä iso, iso plussa. Aamiaiselta saat muun muassa Teeleidin teetä, ahvenanmaalaista omenamehua (törkeän hyvää!), kalaa, Fazerin suklaata sekä ihan ykkösjuttu – karjalanpiirakoita. Yleensä aamiaisilla on riisipiirakoita, sillä karjalanpiirakoihin vaaditaan ihan oma perinteinen reseptinsä, mutta Versossa on niitä aitoja perinteisiä karjalanpiirakoita. Kuumia, joiden päälle munavoi sulaa ja…! Aivan ihania!

Myös puuro oli jotain taivaallista, ei liisteriä vaan niin täydellisesti haudutettua, että taisin kehua sitä viidesti miehelle. Tilauksesta saat munakasta tiskiltä – sekin oli todella hyvää, otimme juusto-tomaattimunakkaan puoliksi. Vitsi kun jaksaisi syödä enemmän kerralla, Verson aamiainen on kyllä omaa luokkaansa! Tarjolla on marjoja ja muuta kotimaista, mutta esimerksi ulkomaalaiset hedelmät puuttuvat täysin.

Luksusta on myös, että aamiaista saa lauantaisin 11.30 asti ja sunnuntaisin aina kello 12 asti, mehän heräsimme huolimatta siitä, että olimme kaksin… Ennen aamukasia. Totesimme sitten, että otamme huoneesta kaiken irti ja aloitimme viikonlopun vaahtokylvyllä – mieletöntä luksusta. Jos aamusaunaan olisi mahdollisuus, sinne olisimme varmaan suunnanneet (sanoinko että saunahulluja), mutta Versossa saunat ovat auki vain iltaisin.

Jos jotain hotellista jää kaipaamaan, niin joissain tapauksissa (ei tällä reissulla) kuntosali olisi plussaa! Nyt kuntosalille joutuu lähtemään eri rakennukseen. Toisaalta heti hotellin takana levittäytyy Harju, jossa lenkkimaisemia riittää. Hauska yksityiskohta on myös käytävillä olevat kuvat vanhasta keskustasta, jäimme pitkäksi aikaa katselemaan vuoden 1942 kuvaa Jyväskylästä.

Me pidimme huoneen lähes puolille päivin asti ja astuimme sitten ulos Jyväskylän kävelykadulle ja otimme tilaisuudesta kaiken irti – käväisimme miehen kanssa kaksin vaateostoksilla, siis vain miesten vaatekaupassa. Äärimmäisen harvinaista tämäkin, mutta tilaisuus teki varkaan!

Oli kiva pieni irtiotto kaksin ja tykkäsimme paikasta kovin. Onko sinulle tuttu yöpymisen tai ruokailun suhteen? 

P.S. Hakusanalla Jyväskylä löytyy paljon vinkkejä ja tekemistä seudulle, jos olet matkaamassa Keski-Suomeen!