Pink it’s my favorite crayon

Pink it’s the color of passion
’Cause today it just goes with the fashion


 

 

Olen joskus miettinyt kuinka kovasti rakastan musiikkia ja aika laajalla skaalalla. Aina kun mietin otsikkoa postaukselle, ponnahtaa mieleeni joku biisi. Kyllä, tällä kertaa se oli Aerosmithiä. Tämä se sitten soi ja soi 1990-luvulla kyllästymiseen asti, olin tämän ilmestymisen aikaan ripari-ikäinen. Se näissä biiseissä kai parasta onkin, ne oppii etu- ja takaperin eikä halua kuulla enää ikinä, mutta auta armias kun kuuntelee 17 vuoden jälkeen. Toimii ja fiilikset nousevat kattoon!

 

 

Miten tämä johtaa asukuviin? Ihan vain sillä, että paitani on pinkki. Jos joku on minun värini violetin lisäksi, niin se on kyllä tällainen vadelmanpunainen. Love it!

 

 

Nämä kuvat ovat Helsingistä reilun viikon takaa, eikö se nyt ole ihan normaalia istua tammikuussa pihalla lukemassa Elleä ilman takkia…? Opiskelijakollegani Misorella heilui kameran takana ja hän on aina sitä mieltä, ettei osaa käyttää kameraani. Minä olen eri mieltä, mielestäni hän onnistuu todella hyvin. Eikä sano että haloo höperö, jos kiipeän tolpan päälle puolustusministeriön edessä kykkimään. :D

 

kauluspaita Seppälä/neule Hampton Rebulic KappAhl/housut BikBok/

kengät Maro Tozzi/korvikset Pieces/kaulakoru H&M/kello Guess

 

Tässä asussa ovat taas mukana nuo lemppariksi nousseet BikBokin pöksyt ja muutenkin asu on mukava ja minun näköiseni. Vai mitä tuumaatte?

 

Putoaako teille pinkki? Tai Aerosmith?

Pitsiä pimeässä

Olen arponut julkaisenko kuvat reilun viikon takaa vai enkö, koska ne eivät ole ihan priimaa tasoltaan. Mutta toisaalta tykkäsin asusta, joten täältä ne nyt sitten tulevat! Kuvat on otettu reilu viikko takaperin, iltana kun Tampereella alkoi lumimyräkkä. Lämpötila putosi jotenkin ykskaks, tuuli tuossa paikassa oli kova ja jäätävä, salamalla kuvaamista olisi pitänyt harjoitella, taapero protestoi eikä jaksanut odottaa, kuvaajalla jäätyi välittömästi sormet ja minulla itselläni on naama ihan vääristynyt, koska olin niin jäässä. Että näiltä pohjilta kuvasimme sinnikkäästi tämän asun ja koska tykkäsin siitä niin paljon, halusin tuoda sen tänne vaikka kuvat eivät täysillä onnistuneet. Pidin pipon sinnikkäästi päässä, koska kampaaja oli seuraavana päivänä, mutta lähikuva sisällä on nyt sitten vielä otettu pipon lätistämillä hiuksilla.

 

Nämä olivat spesiaaleja kuvia siinäkin mielessä, ettei minun päällä usein näe mustavalkoista asua! Onkohan minulla yhtään asukokonaisuutta missä ei olisi jotain Vilasta, vähän jo naurattaa aina mainita se…. Shortsit ovat ihan lempparit ja olinpa yllättynyt, kun pari viikkoa sitten eräs äiti kysyi muskarissa ovatko nuo Kainon shortsit! Hienoa että suomalaisten tekijöiden tuotteet saavat nimeä!

paita VeroModa/pitsitoppi Vila/korut Pieces&H&M/kello Guess/pipo PapuDesign/shortsit Kaino/kengät Nizzasta

 

Mitä mieltä, jäittekö kaipaamaan väriä asuun? Selkeästi tämä vuodenaika saa minutkin pukeutumaan välillä ilman räiskyviä värejä! Tykkäätkö itse pitsistä materiaalina?

 

Luovuuden etsintää pitkässä neuletakissa

Ihanaa isänpäivää kaikille iseille! Minä palasin myöhään eilen illalla takaisin kotiin ja parin päivän aikana kertyi niin iso läjä kuvia ja tietoa, etten tiedä mistä lähtisin purkamaan vyyhtiä. Päätin aloittaa eilisen asusta, joka oli ihanan lämmin pitkä neuletakki.

Eilen meillä oli Helsinki Design Schoolissa opettajana Krista Launonen, joka on työskennellyt aiemmin mm. Voi Hyvin-lehden päätoimittajana ja luennoi nykyään luovuudesta. Hän aloitti eilen aamulla luennon puhumalla täydellisyyden tavoittelusta, siitä kuinka perfektionismi uuvuttaa ja tappaa luovuuden. Päivä oli upea ja innostava, mutta ensimmäisen tunnin ajan meinasin purskahtaa itkuun joka välissä ja ajattelin jo lähteä pihalle haukkaamaan happea, niin syvälle nuo sanat kolisivat. Jos luit blogipostaukseni uupumisesta ja täydellisyyden tavoittelusta muutama päivä sitten, niin ymmärrät, miksi minusta välillä tuntui, että Krista puhui minusta. Osui ja upposi. Samalla kun mietin, että pitäisi ottaa rennommin, suorittajaminäni iloitsi ja innostui tästä palautteesta ja arvosanasta. Ristiriitaista.

Mutta tästä lisää myöhemmin, nyt siihen asuun! Ihastuin aivan totaalisesti näihin Vilan pitkiin neuletakkeihin, joten niitä löytyy kahdessa värissä. Lauantaina päällä oli harmaa takki, joka oli niin lämmin, ettei pihalla palellut ilman takkia. Hassua, että Tampereella tarvoin lumihangessa ja Helsingissä talvesta ei ollut jälkeäkään! Ahdistelin opiskelijakollega Misorellaa molempina päivinä kameran kanssa, ihanaa kun joku ymmärtää ja jakaa tämän blogiharrastuksenkin! Misorellalla oli molempina päivinä ihanat asut, josko saan jakaa täälläkin kuvan perjantailta…?

housut Gaultier for Lindex/paita&neule Vila/huivi Desigual/laukku Bulaggi/kengät Nizzasta/korvikset Gemini/kello Guess

kuvat Misorella

Tykkäsin kovasti asusta muuten, mutta vanha hieman venähtänyt raitapaita ei näytä kyllä kovin hyvältä. Vaakaraita leventää, taas se on todistettu. Mutta nuo neuletakit, ah!

Kyllä hymyilytti kotimatkalla kun luin bussissa uusinta Me Naisten numeroa. Huomasin asussani jotain samaa… :D

 

Miten viikonloppu ja isänpäivä on sujunut? Kuuluvatko neuletakit omiin suosikkeihin?