Joskus sitä tarvitsee hassun pienen töytäisyn asioihin. Tällä kertaa se oli messut, joilla olin perjantaina. Taustoitan asiaa: en tiedä mitään parempaa koko perheen yhdessä tekemistä kuin jonkinlainen liikunta. Oli leffassakin ihanaa käydä viikko sitten nelistään ja on ihan kivaa pelata lautapelejä (nyt pystymme jo kaikki Afrikan tähteen, ihanaa!), mutta en itse ole mikään lattialla istuja ja barbeilla leikkijä. Kun pääsemme nelistään ulos ja liikkumaan, kaikki ovat liekeissä. Tai ei tarvitse lähteä uloskaan, uiminenkin on ihanaa! Mutta metsä on paikka, missä lapset syttyvät eloon oikein tosissaan. Mummilassa pääsee takapihalta metsään ja tytöt viihtyvät siellä tuntikausia leikeissään, etsimässä mörkökiveä, keräämässä marjoja tai sienihommissa. Olen usein harmitellut, että meiltä tarvitsee aina erikseen lähteä metsään. Sitten se herkästi jää.
Niihama on ollut meidän vakiopaikka metsäilylle. Sen sijaan Teiskossa sijaitseva Kintulammi on paikka, missä perheemme on käynyt kahdesti. Mies ja esikoinen kävivät kesällä 2018 paikan avauduttua telttaretkellä ja olivat tuolloin yötäkin metsässä. Saivat muuten olla ihan kaksin (enkä muistanut tuota postauksessa olevaa kuvaa vasta kuin kotona jäkikäteen, istuin samassa kohdassa!). Kävimme samana kesänä vielä Kintulammilla saunomassa nelistään, mutta metsään ja poluille asti en ole koskaan vielä päässyt. Luin lehdestä että ruuhkaakin on ja mitä lie, pitäisi ajaa 20 kilometriä (mikä ei ole mikään matka) ja… No ei ole tullut sitten mentyä.
Perjantaina seisoin Helsinki Cityn Running Dayn pisteellä töissä Go Expo-tapahtumassa. Kuuntelin lavalta puhetta (en kuullut kuka siellä puhui, oletan että saattoi olla Kintulammin kunnostaja Petri Mäkelä) siitä, että Kintulammi on valittu vuoden retkikohteeksi 2020. Katselin kuvia power point-esityksestä, että tuollainen upea kohde on ihan naapurissa. Montako kertaa olen ajatellut, että mennään nelistään ja on vaan jäänyt. Ihania metsämaisemia, hienoja laavuja ja ihanaa ulkoilua. Mitä kuvia esityksessä olikaan! Lähetin miehelle viestin, että huomenna mennään Kintulammille retkelle! Selvä, hän vastasi.
Niinpä lauantaina pakkasimme reppuun sämpylöitä, makkaraa, kaakaota, irtoteetä, vettä ja kattilan (haha, kunnon teefani!) sekä kinuskilaskiaispullia. Kintulammille ajo kestää Tampereelta vain hetken ja lähelle pääsee jopa TKLn busseilla. Vähän nielaisin autojen määrää, joita ohitimme viimeisellä metsätiellä – olin kuullut ruuhkasta ja en usko, että perjantain valinta vuoden retkikohteeksi medianäkyvyys sen myötä ainakaan vähensi porukkaa.
Mutta huoli pois, hyvin sai auton parkkiin ja metsään ihmiset sitten jotenkin häviävät. Toki heitä näki ja tuttujakin näki, mutta mitään ruuhkaa ei ollut ja keskenämme kävelimme metsässä. Mutta mikä Kintulammissa vetää? Mieheni sanoin: kun olin 5-vuotiaan kanssa täällä yötä, patikoimme kilometrin. Sinä aikana tuli vastaan erilaisia maastoja, tiheää metsää, avaraa metsää, pitkospuut, silta ja kaksi laavua. Lyhyellä matkalla lapsi sai monen monta elämystä. Ekokumppanit Oy:n asiantuntijan Petri Mäkelän sanoin: Alueen ominaispiirteitä ovat luonnonmukaisuus ja kierrätys; opastetolpat on hiillytetty lahoamisen estämiseksi ja reittimerkinnät on tehty keltamullalla. Täysin roskaton alue on tavoittanut kahden vuoden aikana 80 000 kävijää.
Minun, joka ensi kertaa käveli Kintulammin metsissä sanoin: ihana paikka. Tähän aikaan vuodesta pätkä polkua oli aika jäistä, mutta pääasiassa kävelemään pääsi hyvin. Pienikin lapsi jaksoi kävellä maastossa hyvin ja siellä oli helppo tehdä kiva kierros, ei tarvinnut mennä edes takaisin. Laavut olivat moderneja, mutta samalla maastoon sopivia. Opastus mahtava. Maasto mielettömän kaunis.
Ja ne muut ihmiset? No laavulla oli useampia kun saavuimme, mutta sehän oli vain plussa: tapasimme ihastuttavan koiran, joka pyysi heittämään keppiä. Tytöt jaksoivat heittää loputtomiin keppiä ja koira jaksoi loputtomiin noutaa. Me saimme rauhassa lämmittää teet ja kuulla Espanjasta tuodun koiran tarinaa. Olisin istunut vaikka loppupäivän tuijottamassa maisemaa teemuki kädessä lasten juoksennellessa uuden koirakaverinsa kanssa. Tarjolla oli kuivien puiden, huussin ja istuinalustojen lisäksi mm. kahvipannu. Wau!
Lunta satoi hiljalleen. Kinuskilla täytetty laskiaispulla oli uusi ja hyvin toimiva tuttavuus. Sämpylä ja tee maistuivat taivaallisilta pienessä pakkasessa lumen leijaillessa. Lapset juoksivat metsässä ja söivät jäätyneitä puolukoita naama riemusta loistaen. Olin hyvin onnellinen.
Vitsi miksei ole käyty aiemmin? Joskus ei vain saa aikaiseksi. Eilen oli kyllä täydellinen keli ja upea päivä perheen kanssa. Kiitos Go Expo inspiksestä ja onnea onnea Kintulammi vuoden 2020 parhaan retkikohteen tittelistä!
Meidän perhe tulee niiin uudelleen, oli niin ihana päivä! Rakastan katsoa sitä, kun lapset juoksevat itsensä hikeen ja nauttivat luonnosta sekä liikkunnasta.
Kuinka moni on käynyt Kintulammilla?