Torstaina vietettiin kansainvälistä naistenpäivää ja oma facebook-feedini täyttyi erinäisistä kannanotoista. Tiedätte, niistä hienoista lauseista naisen asemasta ja naistenpäivän historiasta, mihin minä en ainakaan osaa kommentoida mitään. Tai en jaksanut. Sen sijaan tyydyin itse toteamaan some-kanavissa, että hyvää naistenpäivää kaikki, olemme me supereita. Sen ehkä eniten olen oppinut lapsistani, omista pienistä supernaisistani. Ennakkoluulottomista, rohkeista pienistä, joista uskon tulevan mitä vain he haluavat. Toivon, että saavat elää mahdollisimman tasa-arvoisessa maailmassa ja olla ylpeitä naiseudestaan!
Mitenkään naistenpäivää meillä ei vietetty, ei ollut skumppaa tai kukkia. Meillä on tällä hetkellä haastavampi tilanne, jonka takia joudumme kaikki venymään normaalia enemmän ja joudun olemaan enemmän yksin kuin aiemmin. Se tarkoittaa sitä, että aikaa treeneille, lyhytelokuvissa käymiselle tai blogin pitämiselle on välillä äärimmäisen vaikeaa löytää. Saan niin paljon liikunnasta virtaa ja hyvää oloa, etten halua siitä luistaa. Koti ei pyöri, jos sitä ei ”pyöritä”. Yritin kaivaa viikolla leffassa käymiselle aikaa sieltä, mistä koin siitä olevan mahdollisimman vähän ”haittaa” muille projekteille – näin päädyin tulemaan kotiin vasta 00.30 leffasta. Alkuviikon menin kolmen tunnin unilla, kun kuopus oli kovassa kuumeessa. Heräili, enkä minä sitten enää saanut unta.
Samalla pää on totaalisekaisin, kun pyöritän tätä päivähoito- ja työpaikkahakemusrumbaa pääni sisällä. Mikä olisi parasta, järkevintä, mahdollista, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Eilen illalla mietin, että varmaan vatsahaavan tällä stressaamisella jos ei muuta.
Oli siis tiukka viikko, joka meni ihan liian vähillä unilla ja ehkä turhan monta asiaa itsekseen kahden pienen kanssa tehden. Ei sillä, kaikki mitä teen on oikeasti mieleistä, joten tarkoitus ei ole siltä osin valittaa. Koen, että elämässä on kaikki kivasti, mutta täytyy myöntää, etten ole mikään supernainen. Aina ei vaan jaksa. Nyt toivottavasti viikonloppuna tulee hyvät yöt!
Ei siis supernainen täällä, mutta ylpeä siitä mihin kaikkeen on pystynyt! Ja todella kivoja kohtaamisia viikko ollut täynnä, olen sitäkin pohtinut useaan otteeseen, kuinka ihaniin ihmisiin sitä on kotiäitinä tutustunut, on ollut ihanaa jakaa ajatuksia kaikesta. Samoja juttuja muutkin pienten vanhemmat pyörittävät.
Minä olen kotiäitivuosien aikana niin kasvanut kiinni omiin supernaisiini, etten ymmärrä, miten voin päästää tässä ajasta irti. Kyllä menee ihmisellä tunteet solmuun pelkästä päivähoitohakemusten ajattelusta!
toppi & farkut LINDEX/ pörröneule GINA TRICOT/ kengät EMMA/ huivi SYSTER P (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)
Asun ei pitänyt muuten näyttää ihan tältä, mutta unohdin hössötyksessä pakata mustan paidan Jyväskylään mukaan, mikä piti laittaa tuonne alle. Kun ainoa hetki asukuvata on viikonloppu… Mentiin sitten tuolla marjapuuron värisellä topilla, saattuuhan näitä!
Miten itselläsi? Vietitkö naistenpäivää jotenkin? Onko ollut helppoa laittaa muksuja tarhaan?
P.S. Käynnissä on Bellablogien teettämä lukijatutkimus, jossa kaksi vastaajaa voittaa 100 euron Iittalan lahjakortin. Tutkimus pomppaa auki, kun avaat blogin. Kiitän jo etukäteen, jos ehdit vastaamaan! Niin ja kiitos helmikuun asuäänestykseen vastanneista! Paketti lähti arvonnassa Ninalle ja asu nro 2 vei yli 40 % äänistä. Apua, se on alettava mekkolinjalle? ;)