Kävin tuolla kirkossa sisälläkin ja mietin, että tätä käytävää kävelin isäni käsipuolessa yli 7 vuotta sitten elämäni miestä kohti. Yritin palauttaa tuon hetken mieleeni, mutta se ei tullut enää niin terävänä takaisin. Apua, joko se seitsemässä vuodessa häipyy? Onneksi päivästä on videoita ja läjä kuvia, jotka auttavat muistamaan. Jotenkin sitä oli niin tunteiden vuoristoradassa koko päivän, että välillä tuo päivä sekä upeaa upeampi häämatka tuntuvat ihan unelta tai sadulta. Voi kun tällaiset päivät voisi elää uudelleen!
Muistatteko te, jotka naimisissa olette, hääpäivänne tarkasti? Jännittikö, pyörryttikö, mikä jäi mieleen? Itse muistan parhaiten sen ainoan kahdenkeskisen hetken vihkimisen jälkeen, kun olimme autossa matkalla kohti juhlapaikkaa. Sai vaihtaa pari sanaa kahden kesken vihkimisestä ja taas mentiin. Muistan myös hyvät bileet ja sen valtavan onnellisuuden määrän. Enkä muuten jännittänyt, vaan kävelin hyvin varmana (joskin itkeä tihuuttaen) pitkin kirkon käytävää.
Koko päivä meni tuollainen typerä onnellinen virnistys naamalla ja hyviä kuvia saa kyllä etsiä. Onneksi viralliset potretit otettiin eri päivänä. ;)
Hups, kaikkiin muisteloihin sitä kirkkokuvan kautta päätyykin. Mutta se outo vaatekokeilu viime viikolta! Halusin pitkästä aikaa laittaa Desigualin Mikki-paidan päälle, mutta yhdistää siihen jotain, mikä saisi sen näyttämään vähän enemmän aikuisten osastolta ostetulta.
Tuloksena oli tämä kokonaisuus:
Näissä tunnelmissa siis kohti uutta viikkoa. Mukavaa maanantaita kaikille!
Viikonloppu syksyn väreissä
Viikonloppu meni syksyisissä väreissä, eli oranssissa ja leijonan(vai kullan?)keltaisessa.
Perjantaina piipahdin lähiruokatapahtumassa hakemassa herkkuja viikonlopuksi ja kylläpä oli keli! Kuvakin näyttää siltä, että olisin ainoa ihminen torilla ja varmasti tuo keli verotti porukkaa tapahtumasta.
Olen tunkenut kuoritakin alle kolme paitaa (!) ja se kyllä näkyy. Mutta oleellista kuvassa on reissujen paras ostos, eli 1,5 vuotta sitten Lontoonn reissulta hankitut Guessin kumpparit. Liikkeessä oli ale, joten nuo irtosivat puoleen hintaan ja kyllä niillä on ollut käyttöä!
Lauantain leffa-asuksi pääsi uusi Vilasta hommattu poncho, ihana väriläiskä!
Sunnuntaina olin Me&I-kutsuilla oransseissa sävyissä. Tykkään tällaisista kutsuista, vaikkei lastenvaatteiden hankkiminen olisikaan ajankohtaista. Jotenkin ihanaa viettää naisporukassa sunnuntai-iltaa, syödä ihania leipomuksia ja höpistä. Vaatekutsut ovat hyvä tekosyy tehdä näin. Ja ovathan nuo lastenvaatteet aivan ihanan värikkäitä (ja kalliita), naistenvaatteita en puolestaan käsitä edelleenkään, ne eivät osu ollenkaan omaan makuuni. Tällä kertaa en ostanut edes lastenpipoa itselleni kuten kevään kutsuilla. ;)
Siinä ne ovat taas, kirpparikengät. :D Mekko on Amsterdamista keväiseltä reissulta.
Söpöjä retrokuoseja lapsille.
Kyllä nautin, kun syksy on täällä ja saa laittaa värikkäitä sukkiksia jalkaan! Kun kelit pysyisivät juuri tällaisina, yhtään kylmempi ei tarvitse tulla.
Black and white – syksy on täällä!
Omasta mielestäni syksy on parasta pukeutumisaikaa, mitä olette mieltä? Silloin ei ole kylmä eikä kuuma, saa leikitellä erilaisilla mekoilla ja sukkiksilla sekä kietoutua ihanaan ponchoon, jos on viluisempi päivä. Ei tarvitse hikoilla, laittaa varpaankynsiä viimeisen päälle jne., muttei myöskään tarvitse vetää kolmea kerrosta vaatetta päälle pipoineen päivineen.
Olen siis sitä mieltä, että syksy on tervetullut! Syyskuun lopussa Lindexille saapuvat nämä Missoni for Lindex-vaatteet, joita ihailin juuri Strictly Stylen blogissa. Upeita syksyn värejä niissäkin mukana.
Eilen kun lähdin ystävän luokse iltapäivää viettämään, vedin hyvin epätyypillisesti päälleni mustaa ja valkoista. Tästä huomasin heti, että olen syysfiiliksissä, kesällä on osaisi näin tehdä. Kirpparilöydöt ja Designtori-löydöt pääsivät käyttöön!
Kotimatkalla ajoin Ideaparkin ohi ja piipahdin siellä _ihan vaan ruokakaupassa_. Vähän ehkä myös Mangossa ja Vilassa, tuloksena sininen neuletakki, leijonankeltainen poncho ja norsukorvikset.