Kesä. Niin ihanaa ja huoletonta aikaa. Kesähepeniä, paljaita varpaita, festareita ja uimarantoja. Vai mikä onkaan totuus? Täytyy sanoa, että tämä kesä on lyönyt viime kesän kelit 100-0, mutta voi kuinka ikävä onkaan sitä lapsuuden huoletonta kesää!
Hämmästyin, kun tein maanantaina tuon ulostuloni taloasian kanssa. Se olikin aika monelle ihan uusi juttu. Sain ihan hurjan ihania viestejä niin blogiin, Instagrammiin kuin sähköpostiinkin. Mietin, miksen ole asiasta avoimesti kirjoittanut aiemmin, sillä se keskustelu eri kanavissa oli yllättävän voimaannuttavaa. Koko asiasta olisi pitänyt puhua enemmän koko ajan. Olen vain ollut krenkku ja väsynyt usein, mutten pahemmin selitellyt syytä. Talvella olimme paljon kolmisin miehen painaessa kahta työtä – kiitos talon. Tänä kesänä pitäisi korjata se viimeinen palanen talosta.
En ole siis koskaan ollut äiti ilman, että olisimme pyörittäneet näitä asioita ja se on katkeroittanut välillä mieltä. Kun on jatkuvasti joku iso stressi ja huolenaihe taustalla, joka vie yöunet ja ahdistaa, on se vaikuttanut väkisin lastenkin elämään. Olen vihainen, että tuo asia on jäytänyt miehen ja minun välejä viiden vuoden ajan, vaikka kaikkemme olemme tehneet yhteisen ajan ja parisuhteen eteen, jaksamisen rajoissa.
Ja sitten, mitä juuri eilen sanoin miehelle ennen nukahtamistani. Ihmisille tapahtuu paljon, paljon pahempiakin asioita ja meille on näiden vuosien aikana tapahtunut myös hurjan paljon hyvää. Yritämme siis molemmat täysillä keskittyä hyvään. Yritän olla ajattelematta, että kun asia ehkä vihdoin on ohi, lapset ovat tarhassa. Se siis määritti koko kotiäitiaikaani ja sitä, paljonko pystyin siitä nauttimaan. Halusin sanoa tämän ääneen, sillä postaukseni ovat väkisin olleet välillä epämääräisiä, kun se iso asia taustalla pysyy pimennossa.
Mutta voi että, ollaan me nautittukin tänä kesänä vaikka mistä! Eilen oli hulppean ihana ilma ja esikoinen pääsi treffaamaan parasta kaveriaan. Minä sain kasan haleja kiitokseksi siitä, että tytöt saivat syödä yhdessä lounastakin. Ikävä heille jäi, valitettavasti kaveri ei ole Suomessa juuri ollenkaan kesällä.
Eilen aamulla pakkasin tytöt autoon ja kurvasin Lidliin aamukasiksi, kun se aukesi. Eilen tuli nimittäin myyntiin Heidi Klumin yhteistyömallisto kesän osalta. Sen jälkeen, kun tykkäsin syksyllä Lidlin farkkuhaalarista, en ole viehättynyt näistä mallistoista, mutta kimono oli blogijutuissa sellainen, että pakko oli mennä paikalle. Huomasin, että imu vaatteista on vähentynyt – olikohan meitä kolme ihmistä tutkimassa vaatteita? Rakastan itse festariviboja ja tämä Saran juttu oli sellainen, että kimono oli pakko saada. Eilen sitä kuvaillessa naureskelin miehelle, että olisi niin ihanaa pukeutua festareille näin – mutta aina kun olen festareilla, jalassa on villasukat ja kumpparit, päällä sata kerrosta vaatetta ja laukussa lapaset. Suomen kesä. Josko tänä vuonna onni potkisi säiden suhteen?
toppi VILA/ shortsit ja kimono Esmara by Heidi Klum LIDL/ kengät ja arskat H&M/ korvikset POOLA KATARYNA/ hattu Kyprokselta
Tykkäsin kimonosta ja shortseista hurjasti ja vetäisin ne päälle mustan topin kanssa päivällä, jossa oli kaulukset. Tuli kuitenkin päivän aikana liian ”musta” olo hellekelissä, joten kuviin vaihdoin topin. Ehkä tyylikkäämpi se musta kokonaisuus oli. Tänään sadekelillä kimonon voisi yhdistää tennareihin, farkkuihin ja toppiin, sen käyttömahdollisuudet ovat kyllä rajattomat.
Let’s love summer, onneksi niitä iloisia, huolettomiakin hetkiä riittää. Ja aurinkoa saadaan taas ensi viikolla.
Kuka kävi hommaamassa jotain mallistosta? Mitä löysit? Niin ja kiitos, kun olette siellä. Ette usko, kuinka maanantaina sydäntä lämmitti viestinne.
P.S. Särkänniemi liput on arvottu ja ne lähtivät Sannalle, voittaja on tavoitettu! Facebookin puolella on nyt se lupailemani Changen kaftaaniarvonta, klik!
