Tavataan sitten siellä taivaan kodissa – ikimuistoinen lauantai

”Tavataan sitten ainakin siellä taivaan kodissa kaikki”

Katsoin mummoani, joka kyynelsilmin kiitti, että olimme tulleet paikalle ja jätti taas jonkinlaisia hyvästejä. Emme uskaltaneet ostaa hänelle mitään lahjaa, koska mummo on kaikkea kulutusta ja ostamista ehdottomasti vastaan. Toimme itsemme ja lasten piirrustukset, itse tehtyä omenasosetta ja äitini itse tekemää mehua. Entinen naapuri toi paljon kortteja ystäviltä. Menimme brunssille Kluuvinkadun Fazerille, jonne mummoni ja ukki veivät vanhempani syömään jo 1970-luvulla, koska se oli hieno paikka keskustassa. Niin se on edelleen.

En ollut nähnyt mummoani lähes puoleen vuoteen ja kun nyt katselin häntä hymyilemässä kukkakimppu kädessä ja kiittelemässä kyynelsilmin mietin, että jos tämä nyt olisi viimeinen kerta kun näemme, muistaisin ainakin ikionnellisen mummon. Joka onnellisena nauroi poikansa höpsöille jutuille, katseli hymyillen pojanpoikaansa, oli kiinnostunut pojantyttären miehen juoksukunnosta, sekä pojantyttärentyttären koulun aloituksesta. Mummo on terävä kuin partaveitsi, joten on vaikeaa kuvitella, että hän heittää hyvästejään vähän joka kerralla. Ihana, onnellinen, vähän kasaan painunut isomummo. Aina hän sanoo, että aika hänestä jättää ja aina hän on yhtä iloinen, terävä ja yhteiskunnasta kiinnostunut. Omilla jaloilla lenkillä käyvä. Supertyyppi.

Kluuvikadun Fazer

Keskustelimme pöydässä brunssilla ollessamme siitä, onko vuonna 1891 perustettu Fazerin kahvila todellakin ollut siinä silloin. Siis ajattelimme, että tehdas on ollut silloin, mutta ei, kyllä se kahvila on perustettu siihen 1800-luvulla, kuten äitini väitti. Karl Fazer perusti tuolloin Kluuvikadulle ranskalais-venäläisen konditorian ja nykyään sieltä saa lounaita, mainiota brunssia, mielettömiä jätskiäannoksia sekä tuliaisia. Kahvilassa on ostettavissa Fazerin uutuussuklaat sekä perinteiset herkut, joten se on täydellinen nähtävyys myös turisteille!

Me suuntasimme brunssille, jonne muuten kannattaa tehdä etukäteen pöytävaraus. Meitä oli 10 henkeä, emmekä kyllä olisi mahtuneet sekaan ex tempore käynnillä. Brunssipöydän valikoima oli sellainen, että harmittelin vielä monta kertaa kotimatkalla miehelle, etten jaksanut syödä enempää. Leipiä oli montaa lajia, salaatteja sitä enemmän, ihania juustoja sekä aivan taivaallista mansikka-raparperihilloa niiden kanssa. Lohta, munakasta, kapriksia, haudutettua teetä ja…. kakkubuffa! Lapset olivat silmät pyöreinä sen äärellä. Oli Geisha-kakkua, suklaakakkua, juustokakkua, brownieta, no, oli kakkua. Itse mietin muuten jo mennessäni paikkaan, että ihanaa saada haudutettua teetä, voin luottaa Fazerilla siihen. Ja sitä sain!

Neljä sukupolvea yhdessä – mikä onni

Takaisin mummoon. Meillä on hyvin pieni suku. Olen kasvanut ilman serkkuja ja isäni on ainoa lapsi. Joskus sitä on ajatellut somesta (!) serkkutapaamisia katsellessaan, että millaista olisi, jos olisi 10 serkkua. Tai olisi vaikka setiä. Olen ajatellut asiaa usein, mutta aina palannut siihen, mitä minulla on. Kiittänyt lujasti siitä. Sillä se on paljon se, eilen taas tuli se todistettua. Minulla on hyvin läsnäolevat vanhemmat, hyvin rakastava isä ja hyvin läheiset mummot. Olen ollut ainoa lapsenlapsi molemmilta puolilta syntyessäni. Arvatkaa mikä prinsessa-asema siitä seuraa!

Meitä oli eilen 10 henkeä brunssilla. 3 puuttui. Siinä olisi jo ollut ns. kaikki. Pieni, sitäkin tärkeämpi, läheisempi ja erittäin kullanarvoinen suku. Oli ihan hurjan arvokasta kävellä eilen pitkin Helsingin katuja lähes puolen vuoden jälkeen (oli ikävä!), nähdä mummoa ja jutella, nähdä perhettä, nähdä mummon onnellisuus. Nähdä miten isäni taantuu vähän pikkupojaksi äitinsä edessä (kukaan ei jaksa nauraa enää isäni kalat on vetteen pissanneet jutulle paitsi mummo), ja samalla nähdä isäni auttamassa häntä kantamaan kahvia ja valitsemaan kakkuja pöytään. Hyi en minä syö makeaa, sanoo mummoni. Haha, ymmärrän, itsekin jätin kakut väliin. Onko tuo pikkupoikakin jo ukki? Aika katoaa tässä seurassa. Olen vain järjettömän kiitollinen siitä, mitä näen ja todistan.

Se parituntinen, jonka eilen olimme Helsingissä oli ihan korvaamaton. Kevään jälkeen se, että sai istua Helsingissä oman pienen perheensä (sen 10 hengen) ympäröimänä tuntui siunaukselta.

Taivaan kodissa nähdään myös mummo. Mutta monta kertaa ennen sitäkin. Olet super! Onnea 94 vee!

Halloweenin huippubrunssi

On vähän tylsää toistaa itseään, mutta nyt on pakko. Olen aiemminkin kehunut keväällä avatun Fazer Tempon brunssia ja taas marraskuun ensimmäisenä päivänä se oli aivan huippu. Halloween-brunssin nimellä sitä mainostettiin, mutta ei siinä tainnut olla muuta Halloweeniin viittaavaa kuin koristeet kahvilassa.

Viime kerrasta oli tullut parannus: teen saa ottaa itse nykyään, joka nopeuttaa jonon kulkemista ja esim. kuumaa vettä on helpompi hakea lisää. Hämmästyin miten hyvin ihmiset ovat löytäneet tämän brunssin, sillä kun kahvila aukesi kello 10, emme olleet ainoita oven takana. Pöydät täyttyivät nopeasti ja todellakin kannatti olla ensimmäisenä ryntäämässä ovista sisään, sillä seurueeseemme kuului 4 aikuista ja 3 lasta, joten ekoina saimme tarpeeksi ison pöydänkin. Hetkeksi ryysis hiljeni ja kello 11 aikoihin tuli uusi rysäys, jono oli pihalle asti. Brunssilla on kiva istua rauhassa ja jutella ja hakea pikku hiljaa lisää, joten hirmuisen reippaasti pöydät eivät tyhjentyneet ja jonossa sai varmasti seisoskella! Pöytävarauksia otetaan vain yli 10 hengen poppoolle, joten täällä kannattaa näemmä olla nykyään ajoissa, tosin kahden hengen pöydät tyhjenivät nopeammin. Meitä alettiin reilun tunnin istuskelun jälkeen jo vähän ”ulosheittää”, kyselemällä ystävällisesti olemmeko lähdössä ja vaikka olimmekin aika lailla valmiita, tuli  hieman fiilis, että nyt on pakko lähteä.

Ruoat ovat vaan täällä niin parhautta. Kaikki on freesiä, leivät Fasulla tietenkin ykkösluokkaa ja puuro, sitä en voi lakata kehumasta! Mitä he tekevät sille että se maistuu niin hyvälle? Myös smoothiet olivat nyt parempia ja täyteläisempiä kuin aiemmin. Miehen kehut sai viimeksi ja nyt rapusalaatti, joten testaa jos ravuista pidät!

Suosittelen edelleen lämpimästi testaamaan! Kuinka moni on jo täällä käynyt brunsseilemassa?

Fazer Tempon brunssi lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-16, hinta 19,90, 4-12v lapset puoleen hintaan ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. 

Suuntaa tänne sunnuntaina!

Torstaina julkaisemani teksti ei ollut varsinaisesti brunssisuositus, vaikka toki sitäkin se oli, joten nyt saatte toisen suosituksen putkeen! Saimme nimittäin kesäkuussa testattua Fazerin brunssin ja ai että oli hyvää. Helsinkiläisille tämä lienee tuttua juttua, mutta me tamperelaiset olemme saaneet nauttia uudesta Fazerin kahvilasta Tempon talossa vasta pari kuukautta.

Kaikki brunssilla on hyvää, ehdottomasti. On puhtaita makuja ja raaka-aineita, raikkaita salaatteja, juustoja, ihanaa tuoretta leipää ja konvehtirasia jälkkäripöydässä. Mutta tiedättekö mikä juttu oli ylitse muiden? PUURO! Siis kaurapuuro. Koko lapsuuden olemme syöneet aamupalaksi puuroa ja nyt sitä taas lapsen myötä puputan, joten puuro meinaa vähän tulla ulos korvista. Lapselle valitsin brunssilla kuitenkin puuroa ja maistoin itse – mielettömän hyvää! En mennyt kysymään, mutta veikkaisin, että puuro oli Fazerin Alku-puuroa, siinä oli aika paljon siemeniä matkassa. Olen pari pakettia kotona testannut jotain toista Alku-puuroa, mutta se oli niin tyyristä, että perushiutaleilla täytyy mennä. Jos menette tälle brunssille, syökää puuroa!

Paikka oli tuona sunnuntaina ihan täynnä ja lapsiakin näkyi paljon, joten tätä voin lämmöllä suositella myös lapsiperheille!

Aiemman postaukseni uudesta Fazer Cafe Temposta voi lukea täältä.

Fazer Café Tempon (Hämeenkatu 15) brunssi sunnuntaisin klo 11–15. 

Hinta 19,90 € ja alle 4-vuotiaat lapset syövät ilmaiseksi.

Onko ketään, jolla ei herahtanut vesi kielelle näistä herkuista (ja hyvin taidokkaasti ja ajan kanssa otetuista kuvista, 2vee, posliiniastiat, laattalattia ja marmoritpöydät… Täytyy olla tarkkana. ;))?