Facebookin 10 years challenge on pyörinyt ympäri maailmaa niin kiivaana, etten tiedä montaa, jotka eivät olisi haastetta tehneet. Mieheni, jolla on ollut ehkä yksi profiilikuva ikinä ei ole kyllä ainakaan tähän osallistunut! Itselleni tuli mieleen, että olisiko tämä kiva bloggausaihe ja näköjään näin ajatteli moni muukin, haaste on näkynyt myös blogeissa. Olen mielenkiinnolla tutkinut ihmisten kuvia ja tutustunut varsinkin sellaisiin tyyppeihin, joita ei tuntenut 10 vuotta takaperin. Miten paljon elämästä voivat profiilikuvat kertoa tai siitä elämänvaiheesta, jota silloin elettiin. Itselläni yhdessä profiilikuvassa on päässäni työmaamerkki, siis sellainen tötterö ja se on otettu joskus aamuyöllä palatessa Tammerfesteiltä. Tulisikohan nyt 10 vuotta myöhemmin mieleen laittaa sellainen profiilikuva…? Tai työntää se tötterö päähän? Tai että ylipäätään olisin aamuneljältä jossain, hah!

Minähän olen itse profiilikuvien kanssa ihan toivoton. Vaihtelen niitä edes takaisin, kyllästyn hetkessä kuviin, haluan että profiilikuva on vuodenajan mukainen, jos siinä näkyy taustaa ja ja ja. Ei merikuvaa voi joulukuussa pitää! Tai omenankukkakuvaa! Ja kahden päivän jälkeen se liikennemerkkipääkin näyttää aika… Ehkä hölmöltä. Siksipä olen tehnyt jonkun ennätyksen profiilikuvien määrässä, veikkaan. Viimeiset vuodet ne ovat olleet hyvin pitkälti blogia varten otettuja kuvia.

Mutta miten kuvat ovat kehittyneet 12 vuodessa ja miten minä rypistynyt, kurkataan!

2007

Silloin liityin Facebookiin ja silloin tapahtui paljon muutakin. Ensimmäinen kuva on otettu Barcelonassa, jossa olimme viettämässä juhannusta. Kaverimme joutui melkein lähtemään yksin, sillä kello soi klo 02 yöllä jolloin piti lähteä bussiin ja nukuimme pommiin. Onneksi heräsimme jostain syystä tarpeeksi ja menimme autolla kentälle vauhdilla. Toka kuva on otettu elokuussa Tansaniassa, jossa olin pari viikkoa yksin tekemässä graduhaastatteluja. Lensin Kilimanjaron kentälle, jossa mieheni odotteli minua, oli lentänyt sinne Suomesta ja olimme vielä viikon safarilla. Ikimuistoinen juttu! Olin ottanut haastatteluviikkojen aikana pikkuletit, joiden teko maksoi muistaakseni 5 euroa. Pakkohan sitä oli kokeilla! Syksyllä muutimmekin Thaimaahan kun gradu oli paketissa, vauhdikas vuosi.

2008

Profiilikuvissa on Thaimaa-tunnelmia. Kuva miehen kanssa on otettu pomomme häissä, joita juhlittiin Patongilla. Kesällä sain päähäni ajaa prätkäkortin ja kyllä sitä pitikin tahkota, jessus kuinka vaikeaa! Ja sitten kuva on joku ”laitan kypärää päähän huoltsikan pihassa”-räpsy. Ei päätyisi profiilikuvaksi enää, mutta olin niin ylpeä, että pystyin pärräkorttiin ja minulla oli oma prätkä!

2009

Thaimaassa asuminen jatkui, olimme pinnan alla kaikki vapaapäivät (tai no, mies oli siellä työkseenkin). Muistan vieläkin hirveän hyvin jostain syystä tuon kuvan sukelluksen Shark Pointilla, jäimme ennen safety stopia poseeraamaan miehen kanssa hetkeksi. Väittäisin, että muistan sukelluksen hyvin juurikin kuvien ansiosta. Loikkimiskuva on otettu Rayan saarella, joka oli vlelä 10 vuotta sitten kohtalaisen tyhjä paratiisi, toista on nykyään.

2010

Eka kuva on otettu Singaporessa, missä jumituin onnistuneesti karuselliin. Toinen vaan hekotteli ja otti kuvaa kun en saa vyötä auki, julmaa. Olemme aina kiertäneet huvipuistot paikassa kuin paikassa, vaikkei lapsia vielä ollut. Keväällä 2010 saavutin oman ennätyspainoni, oppaan työssä oli vähän aina töissä, ehti huonosti kuntoilla ja ravintoloissakin sai syödä ilmaiseksi. Örf.

Keskimmäisessä kuvassa sukellamme Indonesiassa Gili-saarilla ja muistan nieleskelleeni tuolloin tuijottaessani valkoisia koralleja, jotka kuolivat liian lämpöisessä merivedessä. Silloin ahdisti todella ja ilmastonlämpeneminen iski lujaa tajuntaan. Tuolta reissulta sain tuliaisiksi denguekuumeen, joka puhkesi onneksi vasta kotona Thaimaassa ja sain hyvää hoitoa, hirvein tauti ikinä ja 8 päivää makasin tipassa.

Vika kuva on syksyltä 2010, olimme palanneet ja jääneet Suomeen ja ottaneet koiran.

2011

Tämän vuoden profiilikuvat ovat ihan tylsiä. Elämä oli aika harmaata jotenkin. Pääsin hyvään duuniin Tampereen ulkopuolelle ja päivät menivät töissä, koiran kanssa ja jumpissa. Useamman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen piti tosissaan etsiä paikkaansa. Tuntui, että monista kavereista oli erkaantunut, Thaimaan porukka jäi sinne kauas, muutimme pois Tampereen keskustasta ja ei voinut enää kävellä kaupungille. Vaihdoin sen takia jumppasalia ja hain paikkaani ihan joka paikassa. Uudessa kodissa, uudessa työyhteisössä, uudella jumppasalilla, uutena koiranomistajana uusilla lenkkipoluilla. Tajusin vasta paljon myöhemmin, kuinka vaikea vuosi 2011 oli. Ensimmäinen talvi iski päälle vuosikausien auringon jälkeen ja ajattelin, etten selviä hengissä pimeydestä. Pesin itkuisena kuraista koiraa aamuisin ja kaipasin järjettömän paljon takaisin aurinkoon. Asiaa ei helpottanut yhtään se, ettei miehen fiilikset olleet paljon paremmat Suomeen paluusta. Nappasin tuolta vuodelta vain yhden kuvan, joka on otettu syyskuun alussa Firenzessä. Nätisti poseerasin siinä noin keskellä keskustaa.

2012

Toinen ihan hirveä etsikkovuosi. Tältäkin on ties mitä kuvia, nappasin nämä kaksi. Kävimme toukokuussa New Yorkissa, joka otti vastaan +26 asteen lämmöllä niin keväällä. Huikeaa! Huikeat kaksi viikkoa pörräsimme siellä, yksi parhaista jutuista oli pyöräillä Keskuspuistoa ympäri. Päädyin lisäksi mainoskuviin, joita käytetään vieläkin (!) ja niitä varten kökötin tuolla uima-altaassa. Sain kiitokseksi 10 kerran uimalipun, joista en ole käyttänyt 7 vuoden aikana yhtäkään. AHHAH! Että vielä tunnustin tämän!

Jotenkin lähestyvä 30 ikävuotta ahdisti, olin ihan hukassa ja vähän ennen kuin määräaikainen sopparini töissä oli päättymässä, äkkäsin olevani raskaana. Loppuvuoden kuvissa onkin jo maha.

2013

Vuoden teema on arvattavissa. Olihan se nyt ihan huikeista huikein juttu, tulla äidiksi. Upeaa, pelottavaa, ihan hurjaa heittäytymistä vaativaa hommaa. Olin ihan huuli pyöreänä koko vuoden. Profiilikuvat olivat monesti vauvahenkisiä. Heinäkuussa teimme ekan ulkomaanmatkan, neiti täytti 4kk reissussa ja oli ihan superonnistunut viikko Kreikassa, näin vanhaa opaskaveriakin paikan päällä.

2014

Vuoden päästä tepastelin jo yhdessä lapsen kanssa rannalle. Hui! Miten se ehti noin kasvaa! Kävimme muun muassa Kroatiassa. Aloitin muotitoimittajaopinnot, minä myötä blogikuvien stailaaminen alkoi kiinnostaa vähän enemmän ja halusin istua lehtikasaan. Yksi lempikuvia edelleen!

2015

Kevään kuva on Indiedaysin gaalasta, johon mieheni lähti aveciksi. Olikin muuten eka ja vika kerta kun on ollut missään blogitouhuissa! Innostui siis valtavasti. Otettiin 2v kuvia toukokuussa ja oli järkkykylmä, lasta piti lämmittää välillä. Loppuvuodesta kuviin ilmestyi taas maha.

2016

Vuoden teema: pikkusisko. Tuossa ekassa kuvassa olen vikaa päivää raskaana. Mietin, että onneksi ne otettiin, sillä olin vikaa päivää ja varmaankin vikaa kertaa ikinä raskaana. Seuraavana aamuna menimme käynnistykseen ja ekassa vauvakuvassa kuopus on kuusi päivää vanha. Toukokuussa vietimme ristiäisiä, päivää ennen äitienpäivää kuten esikoisenkin kanssa ja heinäkuussa lähdimme Kreikkaan, aivan kuten esikoisenkin kanssa. Kun kerran syntyivät samalla viikolla, piti sitten tehdä kaikki muukin samalla tavalla! Näissä kaikissa profiilikuvissa oli vahvasti mukana tunne. En noissa aurinkoisena torstaina otetuissa kuvissa miettinyt mitään muuta kuin sitä, että tapaan tyttäreni huomenna. Itketti ja mietitytti, synnytys jännitti. Näkyy varmasti katseesta. Pienenä kuriositeettina: tytöt ovat tosiaan syntyneet samalla viikolla ja kun lähdin esikoista synnyttämään, tarvoin koiran kanssa hangessa polvia myöten. Kuopuksen kohdalla lumet ovat hävinneet ja oli todella lämmin tuona päivänä! Viime vuonna hänen 2-vuotispäivänään hiihdimme ja olimme rinteessä. On talvissa eroja!

2017

Tästä eteenpäin kaikki profiilikuvat on nähty blogissakin, joten nappasin vain pari suosikkia Kyprokselta.

2018

Kirsikankukat toukokuussa ja kännykkäräpsy pari päivää ennen joulua. Onnellisia hetkiä.

Pikakelauksella 12 vuotta ja hyvin erilaisia tunnelmia. Pahoitteluni kuvien koosta, ne ovat kopioituja niin eivät ihan täysillä suurentuneet blogiin. Eikö ole hassua, paljonko muistoja ja ajatuksia kertyy yhden kuvan taakse, mitä kaikkea näistäkin tuli mieleen! Ja olipa hassua huomata, kuinka älyttömän moni profiilikuva on otettu ulkomailla!

Oletko sinä osallistunut tähän haasteeseen Instassa tai Facebookissa? Oletko tykännyt katsella muiden vanhoja kuvia?