Aivan täydellisiä kuvia – tai sitten ei

Aina välillä minun on pakko kaivaa näitä epäonnistuneita asukuvien joukossa, ne ovat välillä niin uskomattomia, että meinaan itsekin tukehtua teehen kuvia purkaessa. Nämä kuvat nappasin yhteen albumiin jo marraskuussa (!), mutta ei sitten ykskaks olekaan ollut tilaisuutta ja fiilistä niitä julkaista. Tämä viikonloppu alkoi niin kivasti, että päätin piristää päiväänne näillä täydellisillä kuvilla!

epäonnistunut1
Siis tee jotain! Tuolta lähestyy bloggariarmeija, mä en pysty näihin kuviin!

epäonnistunut2
Halusitko niitä kuvia? Joo? No voisitko lakata juoksentelemasta?

epäonnistunut3
Ymmärrätkö, että laitan sitä vetskaria niin nopeasti kun pystyn ja hoputtaminen ei auta!

epäonnistunut4
Olikohan nää pallot vähän huono idea?

epäonnistunut5
Näytänkö siltä, että olen umpijäässä? Sano nyt suoraan! Nooo… Ehkä vähän?

epäonnistunut6
Kyllähän mä nyt pikkunaisen peitän, eikö, eihän se näy kuvassa? Taas sama vastaus: noooo, ehkä vähän. Tämä oli minun oma suosikkiotokseni. <3

epäonnistunut7
Mä en pysty hymyilemään, kun on niin kylmä. Jos jumppaan vähän naamaa aluks?

epäonnistunut8
Kato nyt kun se aurinko paistaa tuolta. Siis tuolta. Kato! Niin, näen kyllä mistä se paistaa. Kato nyt tonne!

Ah. I feel pretty, kun nämä kävi läpi. Mutta tulen aina hyvälle tuulelle tuosta esikoisen photobombaamasta otoksesta! Eikö ole oudon näköistä, että nurmikko on siinä ihan vihreä, marraskuussa? Olen jo niin tottunut valkoiseen taustaan!

Iloista viikonloppua, mikä oli sinun suosikkisi näistä?

Se minunkin vaihtoehtoinen totuus

Lueskelin heinäkuussa Veeran kirjoitusta siitä, kuinka huonoon valokuvaan ei kuole. Aiemmin keväällä Veera kirjoitti siitä, että kuinka ihmiset valittavat, ettei heistä vaan saa hyvää valokuvaa. Saa, jokaisesta saa, kun oppii kääntämään kameralle parhaan puolensa ja kun kuvaajakin osaa hieman. Vuosien asukuvaustyö on opettanut minulle joitain itselleni edullisia asentoja ja tuijotan tarkkaan myös gurujen, kuten Kira Kososen kuvia ottaakseni heistä oppia. Silti se viisi onnistunutta kuvaa blogiin tarvitsee myös muutaman kymmentä epäonnistunutta.

Olen muutaman kerran aiemminkin tuonut näitä epäonnistuneita kuvia blogiin (epäonnistuneita raskausajalta klik, alkuvuoden epäonnistuneita klik), sillä nehän se oikea totuus ovat. Olen huomannut monesti, että perusilmeeni ei oikeasti todellakaan ole aurinkoisen hymyilevä, vaan vähän nyreäkin. Kun keskittyy, on omissa ajatuksissaan tai muuta vastaavaa, ilmeeni on aika tiukka yleensä. Järkytyin, kun sähköpostiini tuli läjä kuvia kesäkuun blogireissulta Tallinnaan – olin jokaisessa todella oudon ja kiukkuisen näköinen ja ne kuvat missä keskityn itse kuvaamaan, voi apua..! Silti, tämähän on juuri se, millaisena muut näkevät minut koko ajan. Eli se oikea totuus. Ne muutamat asukuvat on sitten keskitytty hymyilemään. Voi kuinka haluaisin, että hymyilisin oikeastikin enemmän! Miten sen voisi oppia!

Muistuttaakseni, kuinka jokaisesta saa hyvän kuvan aivan varmasti, näette, mitä kuvien takana tapahtuu. Ei se ole niin vakavaa, eihän!

epäonnistunut1
Mitä odota? Mä pyörähdin jo? Ai et ehtinyt mukaan? No ärrr.

epäonnistunut5
Onko täällä punkkeja? Voi olla. Ai voi? No voinko mä mennä tänne? Mitä sä luulet? Ai, ihan kun joku pistäisi!

epäonnistunut4
Säädätkö vielä kauan niitä asetuksia? Todella tylsää. Mies: saanen huomauttaa, että tämä on sinun harrastus. Niin joo, okei, no säädä vaan, tutkin kynsiäni. (Veikkaan, että jos lähipiiriltäni kysyttäisiin, tämä on minun todella perusilme, kärsimätön otsa kurtussa-ilme).

epäonnistunut3
Puhuminen kuvissa ei toimi. Tiedän sen. Mutta jos toinen huutelee kadun toisella puolella jotain, niin pakko on huutaa etten kuuleeee!

epäonnistunut2
Mitä oho? Olenko oudosti? Ai valotus, jaa, no tais tosiaan mennä vähän pieleen.

epäonnistunut7
Älä nyt vielä räpsi hei!

epäonnistunut6
Me otetaan nyt nopeasti yksi hyppykuva. Se on sekunnin murto-osista kiinni, onko siinä hyppykuvassa ilmassa, mutta myös se on sekunneista kiinni, onko siinä kuvassa yksi vai kolme ihmistä… :D

epäonnistunut8
Olen harppoja. Kävelen aina pitkillä askelilla hurjan kovaa. Se _ei_ toimi kuvissa. Varsinkin jos samalla vielä puhuu.

Muistakaa tykätä itsestänne tänäänkin! <3

P.S. Kiitos kaunis kaikille asuäänestykseen osallistuneille, te äänestitte ihan murskavoitolla voittajaksi asun nro 2. Arpaonni suosi tällä kertaa Mariannea, paketti voittajalle on lähtenyt matkaan!