Mä haluan sitten ratsastaa yksisarvisella!

Näin kipakasti ilmoitti taapero perjantaina kantansa kysymykseen, haluaako poniratsastukseen. Haluaa ja haluaa sitten ratsastaa yksisarvisella! Hihitystäni pidätellen lunastin siis meille kaksi sisäänpääsylippuja Kiviniityn kotieläinpuistoon (alle 90 senttiset pääsevät ilmaiseksi) ja kaksi poniratsastusta. Mietin samalla, minkäköhän tötterön pistän ponin otsaan, jos tallista ei sattumoisin yksisarvista löydy.

Kiviniityn kotieläinpuisto oli vähän koko kesän meidän mennään käymään-listallamme, mutta aina jäi, monesti myös sen takia että uimaranta kutsui. Mutta vielä ehti käymään ja loppuviikosta suuntasimme sinne kolmisin. Sisäänpääsy oli vähän noussut edellisvisiitistä, joka tapahtui reilut kaksi vuotta sitten ja oli nyt 11 euroa/hlö, eli erillistä lasten ja aikuisten hintaa ei enää ollut.

Paikka on siitä ihana, että vaikka parkkipaikka oli täynnä, porukka levittäytyy alueelle jotenkin todella kivasti ja ryysistä ei tule. Hyvin pääsi ajamaan sähköautolla, keinumaan ja pystyi syöttämään eläimiä. Vessajonoja ei ollut. Minua hellytti ajatella, että edellisvisiitillä kuopus oli noin kuusiviikkoinen ja nukkui suurimman osan reissusta, nyt hän ajoi innoissaan sähköautolla ja ratsasti naama loistaen, hyvin kelpasi sarvetonkin poni lopulta.

Kuten viimeksikin, myös nyt oli suurin hitti eläinten syöttäminen. Puput olivat helteestä väsähtäneet, mutta ystävämme marsut tulivat riemuissaan popsimaan tuoretta ruohoa. Esikoinen pyysi useampaan kertaan, voisimmeko ottaa marsun ja viisi marsua omistaneena menin sitten sanomaan, että joo. Vaadin kyllä, että sitten kun on koulussa ja tarpeeksi iso huolehtimaan marsusta, mutta olisikohan silti pitänyt kysyä miehen mielipidettä? Apua! Se pehmeä karva, kuikutus ja nappisilmät ovat vain vastuttamattomia!

Söimme eväät katetussa grillikatoksessa, jossa olikin helteellä hyvä varjo ja tutkimme viileässä metsässä peikon mökin. Siinäkin mielessä Kiviniitty on kiva, ettei se ole suuren suuri kohde jonne uuvahtaa, vaan parissa tunnissa on kohtuu hyvin jo katsellut eläimet, pomppinut pomppulinnassa ja käynyt poniratsastuksessa. Paikka on mielestäni juuri täydellinen pienille lapsille ja huomasin jo nyt 5-vuotiaassa tylsistymistä, kun pikkusisko ei meinannut irrota sähköautoista millään ja oli ihan onnessaan kaikesta.

Vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta on tämä kiva kotieläinpiha ja suosittelen lämpimästi käymään! Kuun puoliväliin asti pääsee arkena ja siitä eteenpäin elokuun ajan viikonloppuisin.

Kuka on piipahtanut paikassa? Aurinkoista alkanutta viikkoa!