Naistenpäivä. Ulkona paistaa upeasti aurinko, istun junassa matkalla kotiin. Siellä odottaa minua elämäni pikkunaiset. Samalla ikävöin, kun en ehtinyt Jyväskylässä nähdä yhtä tärkeistä tärkeintä elämäni naista, äitiäni. Naistenpäivä herättää valtavasti ajatuksia laidasta laitaan. Ajatuksia tasa-arvosta, ajatuksia kauniista päivästä, ruusuista ja naisten yhdessäolosta, ajatuksia naiseudesta.
Naistenpäivää vietetään ensi sijaisesti naisten oikeuksien takia. Vaikka maailma on muuttunut paljon, on monissa maissa naisen asema edelleen surkea. Tässä YK:n tutkimuksessa oli hämmentävää huomata, että 28% vastaajista oli sitä mieltä, että aviomiehellä on oikeus pahoinpidellä vaimoaan. Naistenpäivänä monet tuovatkin esiin juuri tätä perimmäistä syytä siitä, miksi naistenpäivää vietetään ja hyvä niin. Sen taustalla on aika paljon muuta kuin ruusuja ja skumppaa. Muun muassa Planin kautta voi tehdä lahjoituksen antaakseen tytöille paremman tulevaisuuden.
Minä itse häpesin hyvin pitkään olla nainen. Menin 12-vuotiaana kampaajalle Green Dayn kuvan kanssa ja pyysin leikkaamaan samanlaiset revityt hiukset kuin laulajalla. Pukeuduin aina löysiin vaatteisiin ja ehdottomasti housuihin. Minua luultiinkin usein pojaksi ja olin siitä vain hyvilläni. Tykkäsin hengata monesti poikien kanssa ja koin tyttöjen väliset ystävyydet hankaliksi. Mistäköhän sekin johtuu? Omasta epävarmuudesta? Ja siitä, että pojat olivat jotenkin kovempia, poikamaisena pärjäisin paremmin? Inhosin aikaisin kehittynyttä vartaloani ja toivon olevani poika.
Kun täytin 20 vuotta, päätin ensi kertaa elämässäni kasvattaa pitkät hiukset. Kyllä. 20 vuotta siihen meni. 24-vuotiaana lähdimme vaihto-opiskelemaan Englantiin ja sain siitä ajasta jonkinlaista rohkeutta olla nainen – aloin käyttämään hameita! Muistan, kun palasimme kotiin ja oli kesä, miespuolinen ystäväni sanoi, että hän on kiinnittänyt huomiota, että olet alkanut käyttämään hameita, mahtavaa. Niin pitkään meni, että aloin kokea naiseuden olevan enemmänkin ylpeys kuin taakka.
Kahta pikkunaista kasvattaessa saa olla joka käänteessä miettimässä omia epävarmuuksiaan ja malleja, mitä antaa tyttärilleen. Olen suurin naiseuden malli heille. Sitä kyseenalaistaa koko ajan tekemisiään: miksi äiti meikkaat? Miksi me ei? Miksi värjäät hiuksiasi ja me ei saada? Miksi sinä saat mennä talvella ulos hameessa ja me ei? Ennen kaikkea olen yrittänyt sanoa lapsilleni tauotta, että he ovat valtavan arvokkaita, kauniita ja heistä voi tulla ihan mitä vain he haluavat. Naiseus ei ole este, siitä pitää olla ylpeä.
Kuuntelin tällä viikolla myös ensimmäisen jakson Nuorgam & Pentikäinen podcastista. Historiallista, siitä tuli ensimmäinen kuuntelemani podcast! Emmin ääni on muuten mielettömän rauhoittava ja jotenkin tuo lohtua, kuunnelkaapa. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa Emmi sanoi, että jos joku julistaa somessa rakastakaa itseänne (tai aika monikin julistaa), et voi painaa itsestäsi nappia ja alkaa rakastaa itseäsi ehdoitta, jos olet vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän vihannut itseäsi. Jakso käsitteli kehopositiivisuutta, itsensä arvostamista ja rakastamista. Sitä, että onko ok, ettei hoikka vaalea nainen ole itseensä tyytyväinen tai ei pysty rakastamaan itseään. Koska pitäisihän sen, kun on oikea stereotypia naiseudesta, se jota somessa viljellään. Jakso oli hyvin voimaannuttava ja auttoi ainakin minua itseni hyväksymisessä.
Viimeisen vuorokauden olen ollut 10 naisen seurassa Jyväskylässä pressimatkalla. Kaikki hyvin erilaisia naisia, eri puolilta Suomea, eri ikäisiä. Kaikkien kanssa ehdin jotain jutella, toisten kanssa enemmän, toisten kanssa vähemmän. Oli hyvin voimaannuttavaa olla isossa naisporukassa, samalla tapani mukaan koen aina pientä ulkopuolisuutta. Etten kuuluisi porukkaan koskaan. Tiedän, että tämä on täysin oman pääni tuotos ja menin porukassa varsin hyvin. Oli ihanaa tavata uusia kasvoja ja jutella vanhojen tuttujen kanssa. Aamiaisella juttelimme siitä, että miksi esimerkiksi IGssa keskittyy siihen haukkumaviestiin, jos sadasta viestistä 99 on ihania ja yksi ilkeä. Miksi pitää keskittyä siihen ilkeään ja märehtiä, että taas mokasin ja taas tein väärin? Sillä tähän itse sorrun. Sitten haukun itseäni ja mietin, miten päin pitäisi olla, etten saisi näitä viestejä? Mutta pitäisi unohtaa ne ja keskittyä niihin hyviin.
Tänään haluaisin sanoa ihan jokaiselle naiselle, että olette hyviä. Riitätte sellaisena kuin olette ja olette ihania juuri sellaisena kuin olette. Olen viime aikoina tavannut todella paljon upeita naisia, joita olen katsonut ihaillen ylöspäin – menestyviä yrittäjiä, upeita äitejä, iloisia naisia, voimaannuttavia naisia, ihan kaikenlaisia naisia. Olen tällä viikolla saanut tukea kollegoilta, naisyrittäjiltä tuskaillessani pärjäämistäni. Olen saanut aivan ihanan kasvohoitohetken upean naisen käsissä. Olen saanut upeita viestejä teiltä. Olen saanut PR-toimiston naiselta mielettömän kivan naistenpäivän lahjan. Olen saanut upealta jyväskyläläiseltä yrittäjältä paketin, josta myöhemmin lisää. Olen istunut teellä yhden tamperelaisen valokuvaajanaisen kanssa. Olen istunut kampaajalla suorastaan itkien pari viikkoa sitten tapahtunutta asiaa ja hän nuoremmasta iästä huolimattaan suhtautui tilanteeseen paljon järkevämmin kuin minä ja antoi hyvää perspekstiiviä. Olen tavannut mielettömän energisen ja valovoimaisen esiintyjänaisen, Sannin. Lista on loputon. Meissä on niin paljon voimaa naiset! Ollaan upeita!
paita ONLY (second hand)/ hame GARCIA JEANS/ sukkikset KAIKO/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät DR.MARTENS
Niin ja naistenpäivän ”ruusunkin” sain jo tällä viikolla. Olin vähän tuskissani Helsingin lumimyrskyssä matkalla Vantaalle ja höpötin lähellä olevalle miehelle, että kännykästäni loppuu akku ja eksyn kun ei ole navia, apua! Hän kaivoi minulle laukustaan vara-akun ja käski pitää omana, sanoen vielä, että eihän sinua voi tuonne myrskyyn päästää hortoilemaan. Jäin bussiin ihan hämillläni istumaan. Mikä ele! Kuinka paljon sykähdytti ja muistan pitkään, mitä ihanaa naistenpäivän viikolla kävi.
Ollaan ystäviä toisillemme. Pidetään huolta tytöistämme ja tuetaan heikompia. Aurinkoista naistenpäivää! Minkälaisia ajatuksia se sinussa herättää?
