Maailman ihanin musikaali Pieni merenneito

*liput saatu Helsingin kaupunginteatterilta

Ariel, siis Pieni merenneito oli ehdottomasti oman lapsuuteni lempielokuvia. Vedenalainen maailma ja värikkyys iskivät täysillä ala-asteikäisenä puhumattakaan lauluista. Harjoittelin ahkerasti piirtämään tokaluokkalaisena Arielia ja eräs hauska muisto kyseiseen hahmoon liittyy. Mummoni tilasi minulle Aku Ankan joululahjayllätyksenä ja ensimmäinen lehti tuli jo ennen joulua. Ihmettelin, miksi laatikossamme on Aku Ankka nimelläni, mutten koskaan unohda sen kantta. Akun sijaan siinä oli maailman kaunein kuva Pienestä merenneidosta! Googletin lehden, se näyttää ilmestyneen 5.12.1990. 33 vuotta on kulunut, enkä unohda tuota kantta!

Edelleen tuo elokuva biiseineen näkyy arjessamme vahvasti, sillä esimerkiksi ovikellomme soittoääni on ”Aalloissa siis” ja lempiteemukini on valtava Ariel muki, jonka kahvana on tuo ”kuuluisa” haarukka Arielin aarrevarastosta.

Pieni merenneito-musikaali on upeinta ikinä

Rakastan Disney-juttuja edelleen aikuisena ja olinkin onnessani päästessäni katsomaan Ariel-musikaali tyttärieni kanssa Helsinkiin. Olimme juuri pari viikkoa aiemmin katsoneet Disney-kanavalta näytellyn version elokuvasta ja tarina on tuttuakin tutumpi meille kaikille kolmelle. Elokuvassa äänenä kuullaan teatterinkin nimiroolissa näyttelevää Yasmine Yamajako, joten se teki teatterista nuorimmallekin jotenkin todella aidon. ”Tuo on äiti se oikea Ariel!”  Mietinkin, etten varmaan ikinä ole mennyt katsomaan teatteriesitystä, missä tarina on niin vahvasti tiedossa. Silti se yllätti niin monella tavalla.

Samuel Harjanne on ohjannut sellaisia jättimenestyksiä, että odotukseni musikaalia kohtaan olivat suuret. Kaikki arviot olivat myös ylistäviä ja pelkäsin, odotanko jopa liikaa niiden perusteella.

En odottanut. Astuimme täyteen saliin ja esityksen alkaessa olin välittömästi yhtä hymyä. Koko työryhmä on upea, mutta puvustus ja lavastus ansaitsevan kyllä suuren kiitoksen myös. Se värikkyys mikä lavalla oli oli suorastaan pökeryttävää! Upea näky. MIten hienosti olikaan luotu merenneitojen pyrstöt ja uintiliike. Miten upeasti oli kuvattu kohtaus, jossa Erik meinaa hukkua. Miten maaginen oli suurikokoinen Ursula ja ykkösenä sydämeeni meni kyllä Pärskyä esittänyt Pauli Halonen. Miten upea ja herttainen nuori näyttelijä!

Täyttä tykitystä 2,5 tuntia

Näyttelijöiden ammattitaito on myös huikeaa ja esitys valloitti täysillä koko 2,5 tuntisen ajan. Tutut laulut, koskettavat kohtaukset, tanssit ja värikkyys – kaikki toimi. Itketti, nauratti ja kädet tulivat kipeäksi taputtamisesta.

Meidän suosikkikohtaukseksemme nousi hetki, kun Sebastian meinaa päätyä lautaselle. Siinä oli jotain todella mahtavaa, kun kaikki näyttelijät tanssivat ja lauloivat niin täydellisen yhtä aikaisesti.

Esitys oli todella sopiva 7- ja 10-vuotiaille, pienempi säikähti kerran pamausta, mutta muuten molemmat nauttivat kovasti. Pelkästään upean käsiohjelman tutkiminen oli ohjelmanumero ja väliajalla nautittiin Pärsky-leivokset. Esikoiseni ehti nähdä esityksen kummitädin kanssa vuonna 2019, ennen kuin pandemia pysäytti näytökset, mutta hän ei kuulemma muista sitä kauhean hyvin. Oli ihanaa katsoa esitys nyt kolmisin, kun kuopuskin oli sopivassa iässä.

Tämä on sen luokan show pukuineen, tehosteineen ja näyttelijöineen, että tämä on pakko nähdä. Menisin milloin vain katsomaan uudelleen, niin valloittava esitys oli. Ja ajatus siitä, että katsomossa voisi olla tylsää näin tutun tarinan kanssa oli turha. Esitys vangitsi meidät täysin!

Yritin kysellä tyttäriltäni mikä oli upeinta, mutta hekin olivat sitä mieltä, että kaikki oli niin hienoa. Oletko sinä päässyt nauttimaan tästä musikaalista?

Miksi marraskuu masentaa?

Ensimmäinen arkiviikko marraskuuta takana ja aika harmaissa sekä sateisissa, mutta samalla älyttömän lämpöisissä säissä on menty. Edessä on pyhäinpäivä ja ehkäpä meidänkin perheellä iltareissu hautausmaalle. Ne näyttävät niin upealta marraskuun pimeydessä valaistuna ja harras tunnelma on käsin kosketeltavissa. Naamiaisikin saattaa varmaankin olla vielä tiedossa, ainakin päiväkotiin meillä pomppi eilen ihanan onnellinen Ruu. Uutta vastaava asu hänelle löytyi vitosella Tori.fista. Vitsi olin iloinen, kun sain sopivan puvun tuolla hinnalla ja katselin hirmuisen onnellisena pomppivaa lasta eilisillan!

Miltä marraskuu tuntuu? Masentaako marraskuu?

Meitä näyttää olevan kahta sorttia somen perusteella – niitä, jotka tykkäävät marraskuusta ja niitä, jotka inhoavat sitä syvästi. Onkohan heitä, ketkä suhtautuvat asiaan ilman tunteita?

Vaikka nautin kesästä, auringosta ja valosta, olen heitä, joiden on kesäisin todella vaikeaa nukkua. Lisäksi tulee aina hätä olla ”koko ajan ulkona kun nyt paistaa”. Sinne kannetaan ruoat, läppärit, kirjat ja pyykit. Mikä sekin on ihanaa, mutta voi miten nautin välillä myös tästä, että voi kääriytyä kotiin, polttaa kynttilöitä ja ulkona leikitään puolestaan taskulamppuleikkejä! Perheenä mennään uimahalliin järven sijaan, vaikka haaveilen kyllä reissusta lasten kanssa Kaukajärven saunalle ja järveen dippaamaan. Kävimme viime lokakuussa ja he olivat ihmeen reippaina matkassa!

Juoksukelitkin ovat olleet mitä mahtavimmat hapekkaassa sadekelissä, kun vielä ei ole liukasta. Heijastinliivinkin löysin. Mutta kyllä olen alkanut syödä itsekin sellaista vitamiiniarsenaalia, ettei paremmasta väliä ja kiskon marjoja smoothiessa. Kyllä tämä pimeys voimia verottaakin!

Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että se, tykkääkö vuoden pimeimmästä ajasta liittyy syntymäaikaan. Kaikki Instagrammissa pimeästä tykkäävät ihmiset ovat syntyneet näihin aikoihin. Mukaan lukien minäkin. Allekirjoitettako tätä väitettä? Onko ruudun takana kevään tai kesän lapsia, jotka rakastavat pimeää?

Pyhäinpäivänä joulu esiin

Viime syksynä hommasin tekokuusen. Vannoin, etten ikinä tule tekemään mitään sellaista, koska meillä on ollut aina aito kuusi. Mutta se kuusi on ollut tasan jouluna mummilassa ja omassa kodissa ei ole ollut 20 vuoteen kuusta. Ja täällähän kuitenkin olemme suurimman osan pimeästä ajasta. Päädyimme siis tekokuusen ostoon vuosi sitten ja laitoimme sen esille marraskuun alkupuolella. Se toi aivan ihanasti tunnelmaa pimeimpään aikaan, nautin siitä ja koristeiden katselusta valtavasti!

Eli viikonlopun agendassa meillä onkin kuusen koristelu! Tilasin viime viikonloppuna pari uutta koristetta Disney-kaupasta, kun sain ystävältä mahtavan alekoodin, mutta ne ovat vielä matkalla.

Ulos laitetaan lisää valoja ja nostetaan tähti ikkunaan. Minä ainakin itse nautin juoksulenkillä, kun katson pihoja, joissa tuikkii kynttilä, ulkotuli tai on erilaisia valoja ikkunoissa. Se piristää katsojaa, kun pimeässä kulkee. En siis koe, että on liian aikaista, tämähän se parasta on, fiilistely!

Ja hei, joulukalenterit on päätetty ja hommattu tänä vuonna, meillä siis muutama muukin tämän lisäksi. Haluaisitteko kuulla niistä enemmän? Ja hei! Olen alkanut puuhata teille jo useamman vuoden perinteenä ollutta joulukalenteria, eli luukku aukeaa jokaisena adventtina. Pysyttehän mukana!


neuletakki & takki ONLY/ hame VILA/ tennarit CONVERSE/ korvikset UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P

Kuvat on otettu syyskuussa, kun vielä oli valoa ja väriä. Se on tässä ajassa hankalaa, tuntuu, että kaikki kuvat ovat väkisin harmaita, vaikka niitä ottaisi keskellä päivää.

Mukavaa alkavaa viikonloppua jokaiselle, olisi kivaa kuulla, jos teillä on perinteitä miten viettää pyhäinpäivää?

 

Ilo irti pakkasesta – Disney-fanien jäälyhdyt

A whole new world
A new fantastic point of view
No one to tell us, ”No”
Or where to go
Or say we’re only dreaming
A whole new world
A dazzling place I never knew
But when I’m way up here
It’s crystal clear
That now I’m in a whole new world with you

Kutsukaa höperöksi, mutta silläkin uhalla julistan taas tätä rakkautani Disney-juttuihin. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta usein juoksulenkillä kuuntelen Disney-biisejä (englanniksi toki) ja rakastan kaikkea Disneyyn liittyvää. Hiihtelen kotona Minni-yöppärissäni, ripustan Samu Sirkkaa kuuseen ja osaan ulkoa kaikki leffat. Ainakin melkein. Ja ovathan isolla rahalla sekä taidolla tehdyt biisit kerta kaikkiaan upeita! Nyt saan fiilistellä ”luvalla”, kun lapseni ovat myös innostuneet Disneyn hahmoista.

Ilo irti pakkasesta – tee jäälyhty

Jäälyhtyjähän näkyy nyt paljon sosiaalisessa mediassa ja mekin olemme joskus niitä tehneet. Inspiroiduin tästä vanhasta postauksestani niin, että kun oli luvattu pakkasyötä, päätimme tehdä lyhdyt pihaan. Disneyt toki. Leikkasimme lasten vanhoista Prinsessa-lehdistä eri prinsessojen kuvia koristeeksi ja lopputulos oli kiva, pari kuvaa vähän lepattaa, mutta ei se haittaa, ilahduttavat meitä pihalla kuitenkin ja tytöt olivat hyvin haltioissaan niistä!

Miten tehdä jäälyhty? Tai Disney-jäälyhty?

Leikkaa värityskirjasta tai lehdestä haluamasi kuvat ja kiinnitä ne ämpärin reunaan parilla teipinpalalla, suht löyhästi että vesi pääsee joka puolelle ja kuvat irtoavat jäädytyksen jälkeen ämpäristä. Laitoimme yhden palan alareunaan ja toisen yläreunaan. Kuvat tulee teipata ylösalaisin, jotta kipatessa ovat sitten oikeinpäin.

Täytä ämpäri vedellä, ei ihan piripintaan mutta melkein. Sitten vain ulos odottelemaan, itse oikaisin kuvia vielä hetken päästä pihalla, kun meinasivat lepattaa runttuun. Jäälyhty on valmis, kun ilmakuplat ämpärissä ovat n. 2 cm päässä pinnasta. Meillä kesti 14 tuntia lyhtyjen jäädytys, toissayönä taisi olla pakkasta maksimissaan 15 astetta. Kolmenkympin keleillä voi kyllä olla, että yö on aivan liikaa jäädytykseen.

Nostimme ämpärit jäädytyksen jälkeen sisälle noin kolmeksi minuutiksi, jolloin reuna irtoaa hyvin. Sitten vain kippaus ylösalaisin pihalle ja reikä täytyy hajottaa jollain, jotta sinne saa kynttilän sisälle. Aika helppoa, halpaa ja hauskaa puuhaa vai mitä sanotte?

Kenellä on tehty jäälyhtyjä? Oletko koristellut niitä jotenkin?

P.S. En asetellut tarkoituksella, mutta eikö katsokin Hirviö rakastuneesti Bellen kuvaa tuossa tokavikassa kuvassa? :D Nyt lähden tästä leikkimään taas tai jotain… Viikonloppuja!