”Olemme kuulleet aika paljonkin teidän tulevasta retkestänne”, minulle sanottiin kun hain esikoisen kerhosta. Uskon. Olimme lähdössä esikoisen kanssa kaksin Disney on Ice-luisteluesitykseen, joka tänä vuonna oli vielä Frozen-teemalla. Jokaisen luisteluesitysmainoksen kohdalla hihkuttiin, kun niitä alkoi elokuussa bussipysäkeillä näkyä ja nyt vihdoin tuo odotettu päivä oli edessä. Itse asiassa emme olleet tänne alunperin menossa, koska luulin meidän olevan reissussa tämän viikon, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa show siirrettiin viikolla myöhemmäksi? Nappasimme siis vasta joulukuussa liput tähän lisänäytökseen joka torstaipäivänä oli. Muuten, Livenation näytti ilmoittavan eilen, että joka esitykseen on pystytty vapauttamaan lisää lippuja lavarakenteiden vuoksi, joten jos mietit tänne menemistä niin käy kurkkaamassa!

Minä en aluksi ollut hirmu innostunut teemasta, vaikka Disneyta ja luisteluesityksiä rakastankin. Olin katsomassa ihka ekaa näytöstä 26 vuotta sitten (huih!) ja sen jälkeen olen nähnyt pari esitystä. Viime vuoden fiilikset löytää täältä.

Kuitenkin kun päivä lähestyi alkoi innostus tarttua. Lapsi oli niin hirmuisen innoissaan ja kun lupasin, että saa pukeutuakin Elsaksi ei riemulla ollut rajoja. Minäkin aloin ihan tosissaan odottaa esitystä ja erityisesti päivää kaksin esikoisen kanssa, että ehtisin höpöttä vain hänen kanssaan ja pitää sylissä. Päivä kaksin oli odotettu, lapsi sanoi junassa menomatkalla päivän olevan ihana.

Kävelimme suoraan junalta areenalle ja olimme paikalla 12.35, ovet aukesivat klo 13. Siinä vaiheessa jonossa oli muutama kymmenen ihmistä, 20 minuuttia myöhemmin ihmisiä oli satoja. Toisaalta kun ovet avautuivat ne vetivät ihmisiä todella vauhdilla, eli en tiedä kannattaako siellä pakkasessa nyt ehdoin tahdoin jonottaa. Jonoja kyllä piisaa ruokapisteille, lelukojuille yms., joten ajoissa kannattaa olla, jos haluaa muutakin kuin istahtaa penkkiin. Ehkä juuri silloin kun ovet aukeavat en tulisi paikalle.

Meille meinasi iskeä katastrofi, kun en jostain ihmeen syystä älynnyt varata matkaan käteistä. Olisin halunnut jättää matkarattaat ja tytön haalarin narikkaan, jota ei voinut maksaa kuin käteisellä. Sadattelin mielessäni asiaa (lähin automaatti on Pasilan asemalla), kunnes äkkäsin Luolaravintolassa ilmaisen vaunuparkin, jonne jonotin kärrymme ja jätin ulkovaatteet kasaan kärryihin (löytyy katsomoa 112 vastapäätä). Menihän se noinkin, mutta jos on mahdollista päästä paikalle ilman kärryjä, suosittelen. Ryysis on kova. No, tämä ei vielä ollut varsinainen katastrofi, vaan se vielä odotti tuloaan. Nimittäin korttikoneet kaatuivat ja kaikilla lelupisteillä kävi jonkin aikaa vain käteinen. Olin luvannut tytölle yhden lelun reissusta ja hän oli jo valinnut itselleen Tuhkimo-pehmon ja pikkusiskolle Sven-pehmon tuliaisiksi. Siinä sitten mietiskelin miten kierrän raivarin, jos kortti ei toimi käteisasiakkaiden mennessä edelle. Eli siis varaa käteistä! Korttikone saatiin toimimaan ja minäkin sain huokaista helpotuksesta.

Entä se esitys? Sehän on ihan mieletön. Porukkaa jäällä on valtavasti ja yllätyin, että alussa nähtiin muutkin prinsessat kuin Elsa ja Anna. Tyttö repesi nahoistaan nähdessään Tähkäpään ja Flynn Riderin, tosin samalla kyseli missä Elsa, missä Elsa. Ja sieltä Elsa tuli. Vaikka luulin olevani kurkkuani myöten täynnä Frozenia (leffa on katsottu noin 30 kertaa), innostuinkin ihan valtavasti. Lauloin mukana ”OVI NYT AUKIII OOON!” ja sain kommentin ”Äiti älä laula!” Sen sijaan ”on hyiset vuoret ne lumiset niin” me vedimme jo yhdessä. Oli kuulemma esityksen paras kohta. Oikeastaan oli todella kiva, että esityksessä oli yksi yhtenäinen tarina palojen sijaan ja vaikka tarina on tuttuakin tutumpi, ei se haitannut. Enemminkin sitä odotti, miten sudet, peikot ja Vaahtokarkki on toteutettu.

Nämä showt tehdään isolla ja rahalla ja isolla ammattitaidolla ja se kyllä näkyy. Vaahtokarkki sai tytön kiljumaan kauhusta, päälle satava lumisade hihkumaan innosta (miten voi sisällä sataa lunta!). Lähellä istuessa näkee hyvin ilmeetkin ja nekin ovat ihan vimpan päälle jokaisella luistelijalla. Aikuinenkin eläytyy ihan eri tavalla, kun satu tosiaan herää eloon.

Puolivälissä oli parinkymmenen minuutin väliaika, jonka tyttö tanssi yhden toisen Elsa-tytön ja erään Olafiksi pukeutuneen pojan kanssa. Pitivät permannolla vartin verran omaa esitystään. Oli muuten ehkä hellyttävin näky ikinä, nuo tanssivat Elsat ja Olaf, jotka olivat täysin Frozenin pauloissa. Yritin mennä lähemmäs kuvaamaan, mutta halusivat kuulemma olla rauhassa. Apua, kyllä on neiti viime vuodesta kasvanut!

Paikka permannolla oli mielestäni hyvä juurikin kasvojen näkemisen vuoksi, mutta lapsella meinasi välillä olla haasteita nähdä. Hän istui suurimman osan esityksestä sylissä ja näki siitä hieman paremmin (istuimme rivillä 3).

En olisi arvannut kuinka paljon itse saan tästä irti, lapsesta nyt puhumattakaan. Oli siinä sekin puoli, että sai välillä olla täysillä toisen lapsen kanssa. Me lakkasimme junassa kynnet turkoosiksi, asettelimme kruunun päähän ja vedimme showsta kaiken irti laulamalla ja tanssimalla (sitä oikein kehoitettiin tekemään!). Loppukommentiksi sain lapselta, että esitys oli aika lyhyt (kesti aika tasan kaksi tuntia väliaikoineen). Äkkiä se aika hurahti.

Olemme olosuhteiden pakosta olleet mm. viime vuonna autolla liikenteessä ja nyt olikin ihana helpotus päästä suorilta kävelemään junaan autojonojen sijaan. Suosittelen kyllä julkisia käyttämään, jos mahdollisuus on!

Onko siellä Frozen-fiilistelijöitä? Ehditkö nähdä jo shown? Vielä taitaa olla kahdeksan esitystä jäljellä, ihanaa reissua jos olet menossa! Sekä hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!