”Miksi te aina siellä prinsessakoulussa kikatatte niin paljon?” ”Äiti, miksi sä et tehnyt siellä synttäreillä mitään vaan olit niin kuin palvelija” ”Kiitos ihanista juhlista, ihanaa kun joku jaksaa järjestää!”

Näitä sanoja muun muassa kuultiin eilen, kun meillä vihdoin järjestettiin maaliskuistemme kaverisynttärit. Tänä keväänä poikkeusolojen vallitessa ovat monet juhlat jääneet juhlimatta. Me olimme varanneet kaverisynttärit 25.3. pidettäväksi HopLopiin. Siirsin ne tuolloin mahdollisimman kauas, eli eiliselle. Jotta ehdittäisiin pitää ennen kesää ja ennen toukokuun lopun Kyproksen reissua. Viime viikolla mietin juoksulenkillä, että pitäisi varmaan ilmoittaa kaikille, ettei synttäreitä ole. Tai kaipa kaikki sen tietääkin, kun HopLopit eivät ole auki. Mietin, siirtääkö syksylle (HopLopista ei saanut varausmaksusta rahojaan takaisin, vaikka paikka on kiinni) vai antaako vain olla. Sitten mietin, että lapset palaavat eskariin ja ovat päivät yhdessä – voisinkohan sittenkin järjestää juhlat jotenkin ensi viikolla? Ja siitä se ajatus sitten lähti. Toivon, että joku kutsutuista tulisi, ymmärsin toki, jos vanhemmat vastaavat ei, mutta yllätyin, että kaikki vastasivat idean olevan ihana ja totta kai tulevat!

Mitä tein eri tavalla korona-ajan juhlissa?

– Kutsuissa jo ilmoitin, että varaan käsidesit paikalle, olemme vain pihalla ja yritin viestittää, että otan parhaani mukaan suositukset huomioon. Tietenkin riskejä voi olla, yritäpä pitää pienet lapset turvaväleillä toisistaan koko ajan, mutta yritin ottaa monta asiaa huomioon.

– Juhlat pidettiin täysin pihalla. Jännitin kovasti keliä viimeiseen asti, mutta vitsi miten upea keli tuli!

– Suolaisena tarjoiltiin hodareita ja maissia grillistä. Mies ojensi kumihanskat kädessä hodareita yksi kerrallaan lapsille.

– Ennen syömistä truuttasin jokaiselle käsidesiä käsiin. Voi pienet, monella nousi kyyneleet silmiin kun kirveli ja kädet olivat punaiset. Sama omilla lapsilla. Niitä on tänä keväänä pesty.

– Olin ilmoittanut, että juhlat kestävät vain 1,5 h. Näin saadaan pidettyä ne sen mittaisena, että uskon vieraiden selviävän mm. ilman vessareissua. Kukaan ei kysellyt vessaa, eli meni sen puitteissa nappiin, kenenkään ei tarvinnut mennä sisälle.

– Jokaiselle vieraalle oli nimikoitu karkkikippo sekä popcorn-kippo. Ohjeistin heitä, että kaikki syövät vain omasta kipostaan ja kaikki osasivat lukea nimensä, eli pysyivät hyvin kärryillä siitä, mikä on kenenkin kippo. Tosin popcorn-kipot meinasivat vähän lentää tuulessa, wups.

– Juomana oli pillimehua, jotta juomakin oli mahdollisimman vähällä kontakteilla ja ns. oma

– Kakun tarjoili mies, yksi pala kerrallaan, kertakäyttöastioilta. Olin laittanut pihalle ämpärin roskapussilla, ihan ehdoton! Isot tytöt veivät hienosti roskia sinne.

– Halauksia ei ollut. Sitä ei oikeastaan tarvinnut enää edes kieltää, lapsille oli selvää, että etähalitaan, halitaan siis itseään kaverin edessä.

– Myöskään kynttilöitä kakussa ei ollut, etteivät sankarit höngi niitä sammuksiin. Laulettiin, mutta kynttilät ja kakkuun puhaltaminen puuttui.

Juhlaprinsessan vierailu korona-ajan juhlissa

Kysyin viime tipassa tätäkin, että pääsisikö Juhlaprinsessa paikalle. Hän vastasi, että eivät tee nyt normaalisti vielä juhlia, mutta hän on ottanut kahden viikon välein pihajuhlat. Siis niin, että aina tulee kahden viikon varoaika edellisiin juhliin. Aika mahtavaa, miten tarkkaan mietitty! Meidän juhlat eivät siis mahtuneet tuohon väliin, mutta nykyäänhän Juhlaprinsessa ei ole vain Milja, joka meillä on aiemmissa juhlissa (ihania tunnelmia vanhoissa postauksissa!) ollut niin Elsana kuin Tähkäpäänä, vaan prinssoja on viisi! Jasmine oli vapaana ja ei ole ollut kuulemma juhlissa koko keväänä ja muutenkin elänyt eristettyä elämään, eli koimme turvalliseksi hänen tulonsa. Toiveena oli, että prinsessa saa kyydin, sillä eivät halua saapua julkisilla.

Kun mies oli hakemassa Jasminea, ohjeistin lapsille, että vaikka prinsessa tulee, ei halita. Joku sanoi hööööh, mutta kirkkain äänin lapset olivat pääasiassa sitä mieltä, että ei halita, nyt on koronaa, voi etähalia! Hyvin siis meni sen suhteen. Jasmine saapui, veti pihalla leikkejä ja tanssia. Onpa muuten tilaa tanssia kun ollaan ulkona, wau! Kun kuopus kävi piilottamassa esinettä Jasminen kanssa pihalla, joka muiden tuli sitten etsiä, mietin että siinä on kyllä juttu, jonka lapsi muistaa ehkä lopun ikäänsä. Miten erityistä olla kaksin prinsessan kanssa!

Kannattiko järjestää juhlia korona-aikana?

Minä koen, että todellakin kannatti. Eskariryhmässä ovat kaikki tytöt paikalla tällä hetkellä, eli ovat jo päivät samoissa tiloissa. Lapset ovat upeasti oppineet etähalimisen eikä kukaan kysellyt miksi käskin useammassa välissä ottaa käsidesiä. Pihalla oli tilaa tanssia ja leikkiä. Lapset ovat olleet pitkään erossa toisistaan ja vaikka on oltu viikko koululla, oli tämä selkeästi tosi spesiaalia ja odotettua. Sellainen iloinen positiivinen juttu! Ja eskariryhmä ei sellaisenaan enää ekaluokalle siirry, joten oli ihanaa juhlia vielä tällä porukalla.

Kun vieraat olivat naapurin bestistä lukuun ottamatta lähteneet, Disney-musa soi ja tytöt tutkivat lahjakasaansa (siis oikeasti, enemmän lahjoja kuin jouluna, miten niitä tuli noin paljon!) oli minulla todella onnellinen olo. Keli oli suosinut, kakusta ei ollut jäljellä kuin muruja ja lapset vaikuttivat todella onnellisilta. Oli ihan kesäolo. Ja Pilvilinnan leipomon Anna oli onnistunut jälleen täydellisesti, kakku oli ihana. Tuoreet mansikat viestivät nekin alkavasta kesästä ja jotenkin olo oli pitkästä aikaa toiveikas kevään raskaiden hetkien jälkeen. Itketti.

Kiitos kun olitte juhlimassa pienet ihanat. Itkettää vieläkin tätä kirjoittaessa. Oli niin… Toiveikas ja iloinen ilta!

Onko teillä järjestetty nyt juhlia? Tai suunnitelmissa pihasynttäreitä tai muita kesän juhlia?