Tunteikkaita ja vauhdikkaita kesähetkiä takana.

Täällä ollaan! Siis kun ei ole lähes viikkoon postannut mitään, tulee olo, että täytyy huudella olevansa vielä täällä. Siis somessa. No toki sen tiesitte, jotka seuraatte minua Instagrammissa, siellä tulee oltua suht aktiivinen vaikka blogin päivitys jäisi välillä vähemmälle.

Missä sitä ollaan luuhattu! Oikealla Jyväskylän lomalla. Mummi ja ukki kyllä passasivat niin, että koin asiasta vähän huonoa omatuntoa. Tekivät ruokaa ja hoitivat tyttöjä, kun me olimme pari päivää Suomipopeilla. Illat venyivät grillatessa, saunoessa ja Unoa pelatessa. Kun maanantaina sain päähäni lähteä lapsuusmaisemiin pyöräretkelle miehen kanssa, niin mummi jo usutti, että menkää menkää, hän hoitaa lapset nukkumaan. Siis iso iso kiitos vanhemmilleni! Niin ja pikkuveljelle, joka suppaili kuopuksen kanssa kun me olimme Gr8wake-vesipuistossa wibit radalla esikoisen kanssa. Aika hauskaa hommaa oli!

Tunteikas Hartolan retki

Poppien lisäksi näimme Jyväskylässä sukulaisia ja niitä oli tarkoitus ”nähdä” myös kotimatkalla. Puhuin paljon Hartolasta miehelle lukiessani Elina Backmanin kirjaa Kun kuningas kuolee. Hymyilytti, kun tietyistä paikoista tuli täysin mieleen appiukkoni mieheni kertomusten perusteella. Olemme käyneet appiukon haudalla Hartolassa viimeksi pari vuotta sitten, mutta emme koskaan lasten kanssa. Tuo kirja innoitti siihen, että päätimme ajella Jyväskylästä kotiin Hartolan kautta ja näyttää lapsille isän lapsuudenkodin, toisen ukin haudan, lapsuuden koulut ja muut.

Ajelimme siis Hartolaan ja pääsimme vierailemaan miehen lapsuudenkodissa. Kiersimme paikkoja ja tytöt näkivät isänsä monta kertaa mainitseman Tarzan-puun. Minä olen jopa yöpynyt tuossa lapsuudenkodissa 10 vuotta sitten, kun se oli majoituskäytössä, eli katselin vähän heidän perässään touhuja.

Hautausmaalla esikoiseni kosketti hautakiveä ja mietti, ettei koskaan sitten päässyt lähemmäs toista ukkiaan. Minäkään en ole koskaan appiukkoani tavannut. Tarinoita kuulemme hänestä vieläkin paljon. Piti nieleskellä liikutusta, oli hyvä retki käydä noissa maisemissa.

Pyörähdys kotona

Eilen ajattelin postata heti aamusta jotain, mutta vielä mitä! Purin reissukamoja ja pesin pyykkiä, poimin vattuja (muutamasta hassusta puskasta tulee valtavasti) ja pelästyin puolikuoliaaksi harakkaa. Se kirjaimellisesti putosi viereeni vattupuskan eteen ja pomppi vieressäni. Sitä sitten ihmettelimme, näytti olevan ehjät siivet, mutta lentoon se ei kunnolla päässyt. Pomppi aidanraosta pois pihaltamme ja kurkimme perään, olisiko pitänyt tehdä jotain? Oliko sillä hätä vai poikanen? Ei kai enää voi olla lentokyvyttömiä harakanpoikasia, voiko?

Vaikka eilen paleli hirveästi, niin pari viileämpää päivää tuli tarpeeseen. Siivosin vihdoin tyttöjen vaatekaapit ja sain myytyä yli 60 lastenvaatetta eilen, se on aina helpottavaa kun homma on tehty. Imuroiminen tuntuu fiksummalta viileässä kuin +30 kelissä ja nyt on koti taas siivottu, puolestani voi keli lämmetä taas. Hah! Ja nukkuminen on muuten helpompaa kun ei ole niin kuuma, vaikka meilläkin ilmalämpöpumput apuna.


mekko, hiuspanta ja aurinkolasit H&M/ kengät Converse/ korvikset MAANANTAIMALLI

Näin se viikko on vain heilahtanut ilman blogipäivitystä. Mutta ehkä tuota ei kukaan näin kesäloma-aikaan edes huomaa!

Mitä siellä on puuhailtu, nautitko viileämmästä kelistä? Onko moni lähtenyt testaamaan kotimaan matkailuvinkkejä, mitä keräsin kesän ajan Pirkanmaalla?

Heinäkuu, kun yksiä kenkiä pidin (voita kesälukemista!)

Elokuun viidettä viedään ja ai että, miten olen nauttinut näistä keleistä! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja sen puolesta tuntuu vielä ihan kesältä. Omenasosehommat ovat alkaneet samoin kuin koululaisen huoneen teko. Mutta on myös alkanut kiire, kun mies lähti töihin, omat hommat yritän hoitaa ja lapset ovat kotona. Tuntuu, ettei ehdi urheilemaan ollenkaan, tekee liian myöhään illalla hommia ja koko ajan on joku kesken (niin kuin se koululaisen huone). Mutta ei auta kuin hengitellä, josko se tästä tasaantuu kun muutaman viikon päästä päiväkoti pyörähtää käyntiin!

Heinäkuun luetuimmat jutut

Heinäkuu meni niin vauhdilla, etten voi käsittää. Käytiin Jyväskylässä, Kuusamossa, Ähtärissä ja Hangossa. Oltiin monesti paikassa, jossa oli kylmää ja sateista, mikä mäihä! Heinäkuu tosin oli normaalia viileämpi, eli sen vuoksi nämä elokuun lämmöt ovat tuntuneet aivan ihanilta! Heinäkuussa tein automatkoilla läppärillä hommia enemmän kuin ikinä, kiitos miehelle, joka jaksoi ajella. Oli elämäni ensimmäinen kesä, kun en voinut olla päivääkään avaamatta läppäriä, johtuen muun muassa yhden firman asiakaspalvelusta jota teen ja täytyy sanoa, että se tuntui ja tuntuu. Koko ajan on pidettävä kone mukana ja takaraivossa jyskyttää joku kesken oleva juttu.

Mutta – heinäkuun luetuimmat blogijutut! Heinäkuussa tein tähän astisen blogurani, eli 8,5 vuotta kestäneen rustauksen ehdottoman kävijäennätyksen. Vaikka oli kiire ja väsy ja mentiin paikasta toiseen, se tuntui todella suurelta jutulta. Kiitos kun kävitte lukemassa!

Heinäkuun top 3 oli seuraavanlainen:

  1. Outoja aikoja se IG:n räjäyttänyt mekko
  2. Huono hemoglobiini ja anemia (vitsi asia, jolle en ole ehtinyt sillekään tehdä mitään, mutta sain spostia ja suosituksen lääkäristä, yritän ehtiä ottaa tuohon lääkäriin pian yhteyttä!)
  3. Tampereen parhaat lounasravintolat (yli 1,5 v vanha postaus, joka alkoi nousta kotimaan matkailun myötä ja jota piti päivittää koko heinäkuun, mutta…!)

Hauskaa kyllä huomata, miten vanhatkin postaukset lähtevät nousuun, täytyy kyllä tuota lounaspaikkajuttua täydentää pikimmiten!

Heinäkuun asut – äänestä ja voita kesälukemista

Kyllä muuten nauratti, kun kasasin yhteen heinäkuun asut. Niistä näkee, että vaikka kaappi on täynnä ihania sandaaleita (joissa menin esimerkiksi eilen) ja erilaisia kesäkenkiä, onnistuimme olemaan aina niissä viileissä paikoissa ja sandaalit jäivät käyttämättä. Valkoiset Converset ovat kevään ja kesän luottokenkäni, eivät liian kuumat, mutta lämpöiset viileässä kesäsäässä ja varrellinen versio menee monen asun kanssa. Vai mitä sanotte? Mutten kyllä tajunnut pitäneeni lähes joka asukuvassa samoja kenkiä, ups!

Huikkaa siis kommentteihin mikä heinäkuun asuista innosti eniten ja mielelläni myös kuulen, jäikö joku postaus heinäkuulta mieleesi tai kaipaatko postausta jostain tietystä aiheesta? Kommentin jättäneiden kesken arvon kahden kirjan paketin, jossa on rakkausromaani Kun sanat eivät riitä sekä Maaret Kallion kirja Inhimillisiä kohtaamisia.

Arvonta on auki aina tämän viikon loppuun, eli 9.8.2020 klo 18 arvon voittajan. Onnea matkaan ja ISO KIITOS heinäkuun kävijämäärän lähes tuplaamisesta ja siitä, että jaksatte jättää kommentteja ja laittaa vielä sähköpostiakin. KIITOS! <3

Toivottavasti elokuusi on alkanut iloisesti!

Haaste: sukunimeni ensimmäinen kirjain!

Pitkästä aikaa perinteinen blogihaaste, vitsi näitä aikanaan olikin paljon! Oli niin hauska juttu, että pakko toteuttaa, kun Tiian blogista bongasin tällä viikolla! Ideana on siis vastata kysymyksiin vaihtoehto, joka alkaa sukunimen ensimmäisellä kirjaimella, eli tässä tapauksessa mennään kirjaimella L. Irtoaakohan tästä jotain uutta teille, huikatkaa kommentteihin!

VAATE:

Mulle tuli kirjaimesta L ihan hassuja vaatteita mieleen. Ensimmäisenä nimittäin lumilautakengät! Ne ovat ostettu 24 vuotta sitten Iso-Syötteen vuokraamosta käytettynä ja edelleen käytössä. Lumilautakengät ovat ihanat, sillä käppäilepä niissä kovissa laskettelumonoissa mihinkään, mutta lautakengillä voi vaikka laskea pulkkamäkeä. Ne ovat kuin Sorelin saappaat. Omani, jotka on käytettynä ostettu ja 24 vuotta minulla olleet… Haisevat järkyttävälle. En kyllä ymmärrä mistä tuli mieleen ensimmäisenä tämä, mutta pakko oli pitäytyä siinä ja oikeasti rakastan niitä lautakenkiä. Uudet ovat niin kovia, etten varmaan osaisi enää laskea jos sellaiset ostaisin! Ja hei lenkkarit. Paljonko olen juoksulenkkarit jalassa? Paljon!

JUOMA:

Limppari. Juon vähän liikaa Pepsi Maxia ja Zero colaa. Tai paljon vähemmän kuin esimerkiksi Thaikku-vuosina, mutta minulla on yleensä 1,5 litran pullo jääkaapissa ja aina, jos juoksen pitkän lenkin ja on yhtään kuuma, en pysty juomaan sen päälle vettä, vaan marssin hikisenä juomaan hapollista limpparia suoraan pullosta. Kukaan muu meillä ei juo keinomakeutettuja limppareita, en anna lasten juoda niitä ja mies ei tykkää. Joten käyn sitten aika ajoin juomassa sieltä pullosta. En ikinä lasista, hyi limppari maistuu karmealle lasista. Onpahan muuten järkyttävä tapa nyt kun ääneen kerroin, pitäisiköhän opetella pois siitä!

PAIKKA:

Ensimmäisenä mieleen nousi Loughborough. Onko kukaan edes kuullut paikasta? Järkyttävän ihana ja sympaattinen pikkukaupunki Englannissa, 170 kilometriä kaakkoon Lontoosta. Sieltä löytyy Englannin viidenneksi parhaaksi yliopistoksi rankattu ihana yliopisto kampuksineen, on Sainsburyt, Tescot ja paikalliset pubit, suloinen leffateatteri ja markkinat kävelykadulla. Kaikki tarpeellinen, mutta silti kaupunki on todella pieni ja elää paljon opiskelijoista. Siellä asuimme puolisen vuotta mieheni kanssa, puhelinkaupan yläkerrassa olevassa asunnossa. Oli muuten ehkä yksi elämäni onnellisimpia puolivuotisia. Edelleen olemme yhteyksissä sieltä saatuihin ystäviin ja kerran olemme palanneet kaupunkiin sen jälkeen. Junalla pääsi Lontooseen halvalla ja vartissa olit Leicesterissa tai Nottinghamissa (no niin, nyt on moni varmasti enemmän kartalla!). Kävimme tuon puolivuotisen aikana todella monessa Englannin kaupungissa autolla tai junalla, kävimme Bon Jovin keikalla Coventryssa ja pääsiäisloman kestäessä pari viikkoa kiersimme Ranskaa ja Italiaa sen ajan. Easy Jetillä pääsi halvalla käymään Irlannissa ja Skotlantiin matkasimme bussilla. Tuli nähtyä ja koettua ihan tajuttoman paljon puolessa vuodessa ja rekkasin vielä 20 opintoviikkoa tuosta ajasta (eli puhutaanko nykyään noin tuplista eli n. 40 opintopistettä, en tiedä, valmistuin viikkoajalla). Suosittelen, lähtekää vaihtoon jos voitte!

RUOKA:

Vastaanko taas mitä tuli ekana mieleen? LANTTULAATIKKO! Rakastan lanttulaatikkoa, mutta sitä voi syödä lusikallisen kerrallaan, muuten maha ei kestä. Toinen mitä rakastan ja alkaa kirjaimella L on leipä. Naapuri leipoo juureen tehtyä leipää ja olen nyt viisi (?) leipää hakenut sieltä (maksan siis niistä) ja seuraava tilauksessa. Syön ihan liikaa leipää! Leipä on maailman parasta!

ELÄIN:

Leijona. Häissämme laulettiin Leijonakuninkaasta biisi ja en tiedä ehkä mitään niin vaikuttavaa kokemusta, kun nähdä leijona luonnossa Afrikassa. Häämatkalla Etelä-Afrikassa istuimme maasturissa, jossa ei ollut kattoa, oppaamme istui pyssymies vieressään (siis vartija tms.) keulassa. Nurkan takaa käveli yhtäkkiä kolme naarasleijonaa, rauhassa pitkin tietä kävelivät meitä kohti. Ihan vierestä. Vaikka siinä oli ihminen aseen kanssa vieressä, en tainnut tuolla hetkellä hengittää leijonan kävellessä vierestäni. Huih! Olisiko siinä ehtinyt reagoida, jos jotain olisi tapahtunut? Myös leopardin ruoan metsästys oli vaikuttava tapahtuma seurata.

KUKKA:

Tykkään hirveästi lupiineista, minusta ne ovat kauniita vaikkakin ovat haitallinen kasveja. Lemmikit ovat myös tosi kauniita, niitä kasvaa hirveästi kympin juoksureittini varrella ja hymyilen aina niille! <3

TYTÖN NIMI:

Lotta. Minä olisin halunnut kuopuksesta Lotan, mutta koska miehen perheessä oli lapsuudessa koira nimeltään Lotta, niin ei pudonnut ehdotukseni hänelle. Sanoi, ettei pysty huutelemaan Lottaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että etunimi ei ala samalla kirjaimella kuin sukunimi.

POJAN NIMI:

Hmm. En ole koskaan miettinyt L-kirjaimella alkavia poikien nimiä. Olin esikoista odottaessa varma, että hän on poika ja olisi saanut nimensä edesmenneen ukkinsa eli miehen isän mukaan. Se nimi ei ala L-kirjaimella. Mutta tykkään mm. nimistä Lauri ja Leevi!

AMMATTI:

Lastentarhanopettaja. Kun hain vuonna 2002 yliopistoon, pääsin kolmeen eri hakemaani paikkaan. Hain siis kasvatustieteitä lukemaan Tampereelle, mutta totesin, että Helsingin yliopistoon on samat kirjat ja valintakoe viikkoa aiemmin. En ollut aikeissa muuttaa Helsinkiin, mutta kävin viikko ennen varsinaista koetta harjoittelemassa Helsingissä. Lisäksi samalla kokeella pystyi hakemaan varhaiskasvatukseen Tampereelle ja hain sitten sinnekin. Varhaiskasvatuksessa oli myös soveltuvuuskoe ja ryhmähaastattelu. Siellä kokeessa ryhmän piti esittää eläinten teekutsuja ja saimme puhua vain eläinten kielillä, roolit oli määrätty etukäteen. Muistan ikuisesti opiskelukaverin (tuli siis hänkin aikuiskasvatuksen puolelta lopulta), joka taapersi ankkana teemuki kädessä ja sanoi jatkuvasti KVAAK KVAAK. Itse olin SIILI, mitä ne muka puhuu? Siinä sitten nyökyttelin ankalle ja sanoin TUF TUF ja mietin, että olenko ihan oikeasti yliopiston pääsykokeessa, naurattaa vieläkin. Sain senkin paikan, mutta ei minusta olisi ollut varhaiskasvatukseen. Kaikki kunnia heille, jotka ovat alalla, raskas duuni ja mielettömän, mielettömän tärkeä. Upeita tyyppejä kuopuksestakin pitämässä huolta, itkettää jo nyt, kun syksyllä uusi päikky edessä! Mutta kertoo kuinka hirveästi pänttäsin, kun kolme yliopistopaikkaa lohkesi. Pitikö tähän vastata mikä haluaisi olla, nyt lähti niin laukalle? Haluaisin olla ammattilumilautailija!

KUVAUS HENKILÖSTÄ:

Luotettava ja lojaali. Yhdet mieheni tärkeimmistä ominaisuuksista. Luotettava, luotettava, luotettava. Peruskallioni. Lujatahtoinen!

JOKA KODISSA:

No ainakin lautanen, lusikka, laatikko, lyijykynä, lasi… Olipa helppo kirjain!


toppi VERO MODA/ farkut MANGO/ kengät CONVERSE/ korvikset ANNE-MARI PAHKALA&EERO HINTSANEN/ mekko UHANA DESIGN

Pitäisköhän kokeilla tätä tyttönimen ekalla kirjaimella, joka on E. Olisiko vaikeampi? Nyt oli kyllä helppo keksiä vastaukset, jotka alkavat L-kirjaimella. Tuliko mitään uutta esiin?

Ja hei noi korvikset! Ne ovat ne, jotka voitin Karita Tykän IG-kisasta! Anne-Mari Pahkalan suunnittelemat ja Eero Hintsasen toteuttamat SULA-korut, kannan niitä niin ylpeydellä tämän kotimaisen mekon kanssa! <3 Ja tiedättekö mitä? Ostin elämäni ekan ”kunnollisen” huulipunan, joka oli aivan ihana ja kestävä huulilla. Ja luonnonkosmetiikkaa! Kannattaa kurkata jos haet hyvää punaa, ihastuin totaalisesti! Näköjään kyseinen sävy LOVE on loppuunmyyty, mutta samalta merkiltä löytyy monia muita sävyjä, ihana mattapuna!

Sellaisia mietteitä sunnuntaihin! Onpa ollut ihana ihana viikonloppu sateesta huolimatta! <3 Entä siellä?