Meidän reissuissa on viime aikoina ollut aina mukana joku yllättävä muuttuja ja viime viikonloppuna ei tarvinnut lähteä kuin Helsinkiin asti, kun taas tuli muutos suunnitelmiin. Jos olisin kirjoittanut tekstin heti, siitä olisi voinut tulla kiukkuisempi, mutta nyt tapahtumista on jo kiukku laantunut. Oletteko valmiit? Ottakaahan tee- tai kahvimuki tukevasti käteen ja tulkaa mukaan matkallemme, jolloin ei mikään mennyt niin kuin Strömsössä!
Kaikki alkoi siitä, kun mies oli ilmoittautunut pienimuotoiseen triathlon-kisaan viime lauantaille. Minä sain puolestani sähköpostiin kutsun bileisiin Hernesaareen perjantaille. Molemmat tapahtumat pääkaupunkiseudullla. Kyselin, mitä jos yhdistetään reissut ja jäädään yökylään Helsinkiin. Näin sovittiin. Seitsemäksi sovin treffit Rööperin rouvan kanssa Helsinkiin ja viestittelin, että venähtää pikkaisen, sillä syömme matkalla.
Automme oli jo nykinyt hetkeä aiemmin ja kun nousimme ulos autosta ottaaksemme nämä asukuvat, bensa haisi ja pahasti. Kun yritimme kiihdyttää takaisin motarille, ei onnistunut, auto ei enää kiihtynyt. Matkaa perille oli alle 30 kilometriä. Kurvasimme Keimolan porttiin ja mies alkoi tutkia onnistuisiko korjaamaan vikaa. Aika äkkiä oli selvää, että ei. Sitten soitettiin hinausautoa ja vuokra-autoa vakuutuksesta tilalle. Mies hoiti autoa hinauksen kanssa lähimmälle korjaamolle, minä olin tyttöjen kanssa huoltoasemalla. Kello 21 huoltoasema meni kiinni ja meidät heitettiin ulos. Siinä pimeässä seisoin lasten ja matkalaukkujen kanssa motarin varressa ja toivoin, ettei miehellä mene kovin kauaa.
Lopulta hän tuli, kun auto oli saatu korjaamolle ja sen katolla ollut kisaan tarkoitettu polkupyörä lukkojen taakse jemmaan. Tungimme tavarat minikokoiseen autoon ja koska kaikkia tavaroita emme saaneet mukaan, mies oli ottanut vain ne yön kannalta tärkeimmät. Siinä ajaessa kohti Helsinkiä hän tajusi, että tyttöjen laukku jäi. Siellä oli pyjamat, puput, hammasharjat ja tutti. Kuopus käyttää vielä tuttia öisin. Ei auttanut, avain oli tiputettu postilaatikkoon ja autolle ei enää päässyt.
Näin siis pääsimme Helsinkiin, minä kurvasin iltatilaisuuteen muutaman tunnin myöhässä, mies vei väsyneet tytöt nukkumaan. Hän ei tietenkään voinut startata aamulla triathloniin, sillä sinne olisi pitänyt mennä autolla ja saada se pyörä matkaan. Ne olivat eri paikoissa jemmassa. Minä menin vielä supermyöhässä bileisiin ja Saarakin juoksi matkaan.
No. Autot toisinaan hajoavat. Nyt se sattui sellaiseen saumaan, että kaksi tapahtumaa, joiden takia Helsinkiin lähdimme, meinasivat jäädä molemmat väliin. Korjaamo aukesi vasta maanantaina, eli niin auto kuin se polkupyörä ovat edelleen pääkaupunkiseudulla ja meidän pitäisi joku päivä ehtiä ne sieltä hakemaan.
Me olemme tehneet monta reissua tänä kesänä ja jokaiseen on liittynyt erinäisiä vaiheita, jotka eivät ole niin kivoja. Osaa en ole viitsinyt edes blogissa mainita. Plussan puolelle on onneksi jääty ja onneksi kyse on vain materiasta, eli ei sinällään valittamisen aihetta. Tässäkin tapauksessa saimme olla sitten lauantaipäivän mummoni kanssa, joka jaksoi uskomattoman hyvin pienten lasten touhut yli ysikymppiseksi. Teräsrouva, en voi muuta hänestäkään sanoa!
mekko BENETTON KAINUU*/ housut KATRI NISKANEN/ takki GARCIA JEANS/ korvikset POOLA KATARYNA/ rannekoru By PIA’S/ kengät Prahasta/ aurinkolasit UNOFFICIAL*/ laukku LIU JO
*saatu blogin kautta
Kaiken tämän selityksen jälkeen keskitytään kuitenkin vielä hetki asuun. Saadessasni kutsun Hernesaareen, luki pukeutumiskoodina Suomen syksy, sillä ne olivat suurimmaksi osaksi pihalla. Minulle tuli ihan paniikki, olen hirmuinen palelija! Mitä ihmettä laitan päälle! Lopulta valitsin lämpöisimmän mekon mikä kaapissa on, tuplahousut päällekkäin, vuorelliset kengät ja päälle ihana takki, joka oli viime syksyn muotinäytöksen jälkeen pakko saada omaksi. Olin iloinen, että onnistuin yhdistämään suomalaista yrittäjyyttä asuun (eilen oli muuten yrittäjänpäivä): mekko on saatu Kainuun Benettonin yrittäjältä, housut ovat suomalaisyrittäjä Katri Niskasen käsialaa, korvakorut kotimaisen Poola Katarynan, rannekorut Porvoosta By Pia’sin liikkeestä, takki kivijalkakaupasta, tamperelaisesta By EmKasta. Hyvä suomalaiset naisyrittäjät!
Arvatkaa miten asun kanssa kävi? Oli minulla vielä hanskatkin ja kaulahuivi matkassa. No, teltta oli tiivis, ihmisiä paljon ja lämpölamppuja hurjasti. Iltakin kohtuu lämmin. Oli kuuma, mutta parempi kuitenkin niin päin. Tarkoitus oli tehdä teille juttu bileistä, mutta yllä olevien tapahtumien vuoksi missasimme Alman yksityiskeikan, ilotulituksen ja valoisaan aikaan kuvien ottamisen. Saa siis nähdä, saanko bileistä juttua kasaan. Onneksi asukuvat otettiin ennen kuin tiesin, mitä tuleman pitää, hih!
Mitä pidät syksyisestä asusta? Onko sinulla muistoja, jolloin auto on jättänyt tielle?
P.S. Tänään ehtii vielä osallistua asuäänestykseen ja arvontaan, klik!
