Minun on pitänyt kirjoitella, mitä Bracissa voi tehdä, jos haluaa tehdä muutakin kun ei mitään ja haahuilla jollain munamankelilla leipomoon sekä hyppiä superkirkkaaseen mereen. Toki retkiä ja puuhaakin on tarjolla!
Meillä oli jo Suomessa muutama ajatus siitä, mitä haluamme tehdä ja yksi niistä oli Summer Blues-katamaraanireissu, samalla katamaraanilla olimme myös viisi vuotta sitten. Se lähtee Splitistä ja tuo porukan Braciin ja me taas hyppäsimme Bracista Supetarista tyhjään katamaraaniin ja seilasimme merellä päivän. Otin hyvin laiskasti kuvia, sillä keskityin uimiseen, juttelemaan suomalaisperheen kanssa Thaimaasta ja nauttimaan maisemista. Mutta Summer Blues on ehdottoman kiva katamaraani, jossa oli muuten sairaan hyvä kanasalaatti lounaaksi! Ai että! Ja vesi on ihanan kirkasta, mies sai mielettömiä kuvia go prolla pinnan alta!
Katamaraanireissuun kuului vielä lisäksi bussireissu saaren korkeimpaan kohtaan ja sitä ennen vietettiin tunti Bolissa, eli Zlatni Rat-rannalla. Huh kuinka siellä olikaan porukkaa, taitaa olla Bracin the kohde. Rannan kärki muuttaa suuntaansa merivirtojen mukana, eli kyllä tuo näkemisen arvoinen luonnonihme on, mutta rannalta se ei edes näytä ”niin miltään”, ylhäältä sen sijaan upealta. Vauhdikas päivä ja koko päivä tällä reissulla menikin sekä ehdottoman suositeltava!
Seuraava aktiviteettimme oli maastopyöräily. Mehän olemme lajissa aivan eri tasolla miehen kanssa, hän on pyöräillyt ties mitä laskettelurinteitä ja polkuja, minä poljen lähinnä asfaltilla jumppaan ja keskustaan. Ajattelin, että koska hänellä on muutama viikko sitten leikattu käsi, otetaan joku iisi reissu. Hän ehdotti 26 kilometrin reittiä, joka lähtee tuolta upealta korkeimmalta paikalta. Epäilin suuresti off roadia menevää pitkää alamäkireittiä ja tiukan keskustelun jälkeen päädyimme kuitenkin 16 kilometrin lenkkiin, jonka sanottiin olevan sopiva myös lapsille. Vetosin hänen juuri leikattuun käteensä, joka ei suoristu, mutta ei se kuulemma mitään meinaa.
Reissun järjesti Aldura Sport, joka järjestää vaikka mitä aktiviteettia saarella ja oli muuten järjestänyt niitä meidän entisen työpaikkamme pomoille, jotka asuvat Thaimaassa. Pieni maailma. No, oli miten oli, aivan ihana pariskunta ja heidän kanssaan käytiin todella mielenkiintoisia keskusteluja, kun kävivät autolla hakemassa meidät Milnasta. Autossa oli vain me ja omistajapariskunta. Ajoimme Nereziscan kylään, jossa meitä odottivat pyörät, kypärät ja ajohanskat. Kysyimme matkalla, onko ryhmämme iso, johon vastattiin, että omistaja itse, Ivo, ajaisi meidän kanssa kolmisin. Että siinä toisessa ryhmässä on lapsia ja te olette sporttisia ja Ivo vetää teille spesiaalin. Argh. Mietin päässäni, mitäköhän mieheni on selittänyt sähköposteissaan varatessaan reissua. Kun näin isomman ryhmän ja siinä olevat ”lapset”, nieleskelin. Sporttisen näköisiä aikuisen kokoisia poikia. Ja että minun pitäisi vetää joku vaikeampi reitti. Hiljaa nousin maastopyöräni selkään ja lähdimme rullaamaan.
Emme menneet montaa kilometriä, kun pysähdyimme perheen luo, joka elää kivellä. Bracin maailmankuulu valkoinen kivi on aivan omaa luokkaansa ja sitä löytyy mm. Valkoisen talon koristeista. Tämä perhe teki kivestä taidetta ja perheen poika niin upeita patsaita, ettei tosi. Aivoni nyrjähtivät, kun mietin puolen vuoden aikaa, jonka kiven työstäminen vie. Huh mikä itsehillintä saa olla! Oli ihan mielettömän upeaa käydä tuolla ja ostinkin mm. korvikset itselleni suoraan niiden tekijältä. Aivan parasta.
Matka jatkui. Kurkkasimme louhoksen, josta kiveä tulee ja Ivo kertoi mielettömän paljon faktoja ja tarinoita Bracista. Sitten hän sanoi, että normaalisti 16 kilometrin reitti menee lähinnä asfalttia, ”but you look sporty” ja ehdotti, että mennään off roadia. Minä kakistelin, mies sanoi että saan päättää ja Ivo sanoi, että se on suurempi seikkailu, jos mennään off roadia. Jos sen valitsemme, seuraavat 14 kilometriä on off road. Samperi. Katselin kahta innokasta miestä, jotka silmät kiiluen kaipasivat polkua, kun oma järkeni huusi asfaltille. No, mennään off road, sanoin.
Ja niin mentiin. Miehen mielestä se ei ollut edes pahaa off roadia, soratietä vaan. Minun mielestä nyrkin kokoiset kivet jatkuvasti pyörän alla olivat stressaavia ja menimme pääasiassa alaspäin aika jyrkästi. Jupisin välillä niin hermona, että Ivo totesi jollain pysähdyksellä ”you can kill him back home”. Heh. Apua. Olin varmaan surkein off road ajaja ikinä, mutta alas tultiin. Välillä jopa ehdin katsella vuohia, kuollutta kyytä ja muita asioita matkalla, mutta juurikaan yhtään kuvaa reitiltä ei ole. Piti oikeasti keskittyä ihan täysillä ajamaan.
Yllätys tuli lopussa. Reissu päättyy Sutivanin kylään, joka on Ivonkin kotikylä. Hän ajelutti meitä superkauniilla rantapätkällä ja sanoi, että he eivät tee tuota ajelua ikinä. Eli saimme ihan räätälöidyn reissun. Minäkin aloin nauttia, kun ei tarvinnut enää hikoilla niiden murkuloiden kanssa!
Kun olimme palauttamassa pyöriä, Ivo sanoi, että jos haluatte, voitte jäädä Sutivaniin syömään ja hän heittää teidät Milnaan kun haluatte. No totta kai haluttiin jäädä uuteen kaupunkiin syömään! Hän vei meidät ravintola Doraan ja esitteli omistajalle. Siellä sitten istuimme ja söimme taas ihan sairaan hyviä mereneläviä. Kävimme vielä drinksuilla paikan ainoassa hotellissa ja sitten Ivo heitti meidät Milnaan. Matkalla lehmätkin käppäilivät tiellä ja kuulimme vielä todella paljon faktoja Bracista ja tarinan siitä, miten Ivon vanhemmat ovat tavanneet. Ihan älyttömän korvaamatonta ja ihan mieletön palvelu! Maksoimme yhdestä ryhmäpyöräilystä, mutta saimme todella paljon enemmän. Suosittelen lämpimästi (ja olin lopulta ylpeä, kun selvisin niiltä poluilta).
Kävimme jonkun tovin nukkumassa ja matka jatkui. Mieheni oli nähnyt lapun pienessä jollassa Milnan satamassa, jossa luki ”rent a boat”. Heitin ihan herjalla, että tuollainen pikkuvene pitäisikin vuokrata ja painaa tuonne jahtien ja lauttojen sekaan merelle. Seuraavassa hetkessä tajusin, että mies soittaa siihen numeroon ja vuokraa sen Rent a boat Milnan veneen. No justiinsa. Omistaja kyseli puhelimessa, että onko miehellä veneilykokemusta, vakuutti että on (?). Sitten hypittiin kyytiin, veneen omistaja sanoi tsekkaavansa henkkarit ennen kuin vuokraa veneen, muttei meiltä mitään katsottu. Sinne vain!
Oli vähän orpo olo merellä aluksi siinä pienessä purkissa. Kun ohitsemme pyyhkäisi isompi jahti ja aallot keikuttivat niin, että tarrasin laidoista, epäilin, että onkohan tämä yhtään nautinnollinen reissu. Sitten mies oppi kurvaamaan vähän eri kulmassa aaltoihin ja suuntasimme Popovicin kylään. Puolen tunnin ajelun jälkeen kurvasimme pienen pieneen kylään, jossa ei ollut muuta kuin ihasteltavia maisemia. Ja yksi ravintola! Siis kuinka rentouttavaa se olikaan. Veneiden väliin ”parkkeeraaminen” oli haasteellista tai siis pieni paatti oli aina niin kaukana laiturista, etten päässyt loikkaamaan perille. Lopulta riisuin ja loikkasin mereen ja uin ottamaan veneen vastaan. Portaisiin noustessa kiljaisin kovaa ja mies pelästyi mitä kävi, astuinko merisiiliin. ”Elämäni isoin rapu hyppeli täällä portaissa vaan”. Ei hemmetti, kunnon näytös olisi ollut se meidän rantautuminen, onneksi siellä ei tosiaan ollut ketään.
Nautiskeltuamme Popovicista suuntasimme vielä pieneen lahteen kohtuu lähelle Milnaa uimaan. Soittelimme musiikkia kaiuttimesta, söimme maailman makeimpia nektariineja ja hypimme kirkkaaseen veteen. Tuntui hyvin kaukaiselta seuraavan aamun Suomeen paluu ja olin ihan sairaan onnellinen reissusta. Olen vieläkin. Vaikka stressitasot nousivat pariin otteeseen tuon höyryheikin seurassa, mutta olisipa jäänyt taas jotain tekemättä ilman häntä ja lopulta suosittelisin lämpimästi kaikkia aktiviteettejä, joita teimme Bracissa!
Toivottavasti saatte inspistä ja reissuintoa näistä jutuista! Minulle tuli olo, etten enää ikinä lähde mihinkään turistiläjäkohteisiin. Lisäksi suunnittelen vimmatusti, millä lahjoa isovanhemmat jollekin viikonlopun keikaukselle Kroatiaan kaksin? Sydän jäi niin tuonne!
Onko tuttuja juttuja kuvissa? Iloista viikonloppua!
