Lomailija Alla puun

Minulla on tänään lomapäivä. 2,5 viikon loman ensimmäinen lomapäivä. Ensimmäinen loma Suomessa sitten kesän 2010. Olen hieman hämmentynyt. Tänään on tiedossa koiralenkkiä, pari jumppaa ja iltapäivällä suuntaan Tammerfesteille katsomaan Apulantaa (miten tämä koko blogi alkaa olla yhtä Apulantaa?!) ja pari viikkoa on tungettu ihan täyteen ohjelmaa. Kivaa ohjelmaa kylläkin, mutta pitäisi oppia pysähtymään ja viettää edes yksi päivä maaten, lukien kirjaa ja käyden vaikka toriaamiaisella. Niin kauan kun minulla on näin minuuttiaikataulut, eihän tämä edes tunnu lomalta. Vinkkejä siihen, miten osaan vain päivän ajan olla? Kotona alan vähintään siivoamaan tai lähden jumppaan.

Olen muuten koko kesän yrittänyt vältellä aleostoksia, mutta kahta en voiinut ohittaa: Desigualin takkia puoleen hintaan sekä Nanson Alla puun-mekkoa -20% kantisalennuksella.

Desigualin takin tilasin heidän sivuiltaan ja UPS sen minulle eilen toimitti. Takki oli aivan täydellisen värinen, mutta yllättävän ohutta matskua; pitkään tuolla ei syksyllä siis pärjää. Takin nimi on Godness ja sen selässä poseeraa keijukaisnainen, josta mieleeni tulee hämyinen metsä. Kuvia tulossa myöhemmin!

Alla puun-mekko on puolestaan ollut kalenterissani keväästä lähtien. Näin siitä kuvan huhtikuussa ja merkkasin kalenteriini, että se tulee kauppoihin heinäkuussa ja tuuri kävi, kun se on vielä heinäkuun kantisalessa! :) Ajattelin, etten ota pitkähihaista mekkoa vielä käyttöön, mutta kiitos näiden ”kesä”kelien, se oli aivan passeli keskellä heinäkuuta pidettäväksi. Minun piti ottaa kunnon asukuvat, mutta ryntäsin töistä kampaajalle, kampaajalta jumppaan ja jumpan jälkeen kuurasin koko asunnon, joten kuvat ovat kamalat, pahoitteluni. Mikä siinä muuten onkin, että meinasin torkkua kampaajalla, mutta jumpan jälkeen siivosin asunnossa hurjaa kyytiä enkä meinannnut illalla saada unta? Miten liikunnasta voikin saada niin älyttömästi energiaa??

Minusta tuo kuosi on vaan ihana! Ja nuo rypytykset olkapäissä! Kyseistä mekkoa saa myös esim. punaisena. Päivän ajan pidin sitä tuon mustan vyön ja mustien sandaalien kanssa. Jotenkin se vaati vyötä, ettei tuota tilaa jää liikaa vai kumpi teistä näyttää paremmalta? Valkoinen vyö olisi ollut must, mutta sellaista ei löytynyt joten musta vyö ja mustat kengät saivat kelvata. Kampaaja teki minulle letin etuhiuksiin, joten tänään ei ole kova vaiva laittaa festitukkaa.
Törmäsin muuten tänään Booztin mainokseen uudesta tavasta shoppailla. Heillä on erilaisia putiikkeja nettisivuillaan, joihin on kerätty valmiiksi eri tyylejä. Huippuidea ja ilahduin kovasti siitä, että siellä oli colour-boutique erikseen. Käykää kurkkaamassa!

De-De-De-Desigual – tuo espanjalainen keksintö, joka varasti sydämeni

Nyt kun blogi on täräytetty käyntiin, koen tarpeelliseksi sanoa sanasen Desigualista, vaatemerkistä, johon olen kehittänyt lievän pakkomielteen. Myös blogin otsikko sai innoitteensa Desigualin perustajalta, Thomas Meyerilta. Hän kehitti malliston, jonka sanoi kuvaavansa onnellisuutta, optimismia ja energiaa ja vaatettavan ihmisiä, ei vartaloita. Mahtavaa! Tästä asenteesta minä pidän! Kuka ei tulisi hyvälle tuulelle, jos tunika sanoo sinulle aamulla ”Dream every day of your life”. No, ei se vaate kirjaimellisesti puhu, vaan siihen on kyseinen teksti kirjoitettu, mutta you got the point. Kuva kertoo lisää.



Teille, joille kyseinen merkki on vielä uusi tuttavuus, tässä lyhyt juttu siitä, mikä on Desigual:

Founded in 1984 by Thomas Meyer, from Switzerland, the company has been led by Manel Adell since 2002. Desigual sells men’s, women’s and children’s clothing and accessories. Desigual has a philosophy based on positivity, tolerance, commitment and fun.

Miten sitten alkoi oma rakkaustarinani kyseisen merkin kanssa (tässä vaiheessa pyydän anteeksi, liioittelen usein hieman kirjoitetussa kielessä, mutta kyllä mä aika rakastunut olen!)? Ihan vahingossa. Mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Desigualia myydän satunnaisissa kaupoissa Suomessa ja törmäsin muutamiin hameisiin ja toppeihin noin vuosi sitten. Yksi toppi lähti matkaani ja siitä se alkoi. Joka matkalla täytyy tutkia Desigualin liike, käyn aika ajoin kuolaamassa uutuksia www.boozt.comissa tai bubbleroom.comissa ja aina se ei jää pelkästään ihasteluun vaan menee tilaamiseen asti. Minusta on kuoriutunut myös oikea Desigual-tutka; bongaan heti ihmiset, joilla kyseistä merkkiä on päällä, niin kaupasta kuin auton ikkunasta ja matkamessuilta. :)

Vahvat kuosit ja värit ovat täydellinen juttu omasta mielestäni, mutta ymmärrettävästi jakavat paljon mielipiteitä. Onneksi mieheni tykkää myös merkistä, joten sen puolesta ei ongelmaa, mutta olen kuullut mm. lauseen ”ei mikään tavallinen suomalaisen naisen mekko” kulkiessani Desigualissa. Voihan tuon tosin tulkita kohteliaisuutenakin. 

Ilmeisen paljon olen onnistunut merkistä vaahtoamaan, sillä kuulin juuri, että ystäväni oli suunnistanut reissullaan Desigualin liikkeeseen, koska minä sitä aina hehkutan. Ihanaa. :) Paras juttu sattui kuitenkin kuluneena viikonloppuna. Vanhempani menivät reissullansa Desigualin liikkeeseen, jossa oli ale (koska minä sitä merkkiä aina hehkutan!). Sitten sain tekstarilla malleja, joita googletin ja vastasin, mitkä ovat kivoja. Olin hyvin otettu tästä vanhempieni eleestä. :) Mahtavaa! Sain sitten tuliaisena takin ja tunikan, jotka olivat heti tänään päällä:

 Takki menee siis ihan hyvin kiinni, se pitäisi vain ehkä silittää edestä…?

Päädyin laittamaan tunikaan Vilan nahkaisen vyön, koska se tuntui muuten hieman ”säkkimalliselta”. Näin tykkäsin itse siitä kovasti, mutten tiedä kumpi olisi parempi? Tässä tunika ilman vyötä:

Ihana yksityiskohta takin selässä, nämä pienet yksityiskohdat ovat parhaita!

 Myös kassi, johon ostokset oli pakattu oli musta ihana:

Ihanat vanhemmat, halaukset ja kiitokset heille! :)

Muuten, jos yksi miinus pitäisi tämän merkin vaatteista mainita, se on käsinpesu. Usein vaatteissa on erikoisuuksia, jotka eivät kestä konepesua ja käsinpesu on… TYLSÄÄ. Mutta se on sen arvoista!

Onnellisia vaatteita, onnellinen ihminen. Värejä ja rajuja kuvioita mä tarvitsen pysyäkseni virkeänä täällä talven keskellä. Jättäkää vapaasti kommenttia, mä taidan tehdä vähän maratonipostauksia…