Otsikko juontaa juurensa biisistä, joka Les mills-ohjelmissa on soinut aikanaan. Tiedättekö, kun kuulet kaupassa jonkun hittibiisin ja sinun tekee mielesi tehdä askelkyykkyhyppyjä, tiedät käyneesi aika monta kertaa uudessa bodyattack-ohjelmassa. Meille kävi äitini kanssa Kroatiassa näin, radiosta tuli biisi ja molemmat totesivat ”jumppabiisi”. Tahkottu on.
Lyhyt treenihistoriani. Pulleasta ja ylipainoisesta lapsesta tuli urheiluhullu pikkuhijaa teiniaikoina. Treenasin korista 3-4 kertaa viikossa, kävin tallilla, pyöräilin joka paikkaan, lenkkeilin äitini kanssa, jopa hiihdin (tämä on nykyään käsittämätöntä, hiihdin viimeksi vuonna 2001…). Lukioaikoina aloitin säännöllisesti käymään jumpassa. Silloin vielä jokainen ohjaaja keksi tuntisisällöt itse, nykyään tahkotaan Les Mills-tunteja saleilla ympäri maailman. Tylsää välillä, mutta tähän on sopeuduttava. Olin muuten bodypump-tunnilla 1990-luvun lopussa kun se tuli Suomeen, siellä olivat kyllä kaikki täysin ulalla. Hauska kokemus!
Salijäsenyyden otin Tampereella vuonna 2003 ja siitä asti on Les Mills-tunteja tahkottu, jäsenyys on ollut tauolla kun olemme olleet ulkomailla ja vuonna 2011 vaihdoin salia muuton vuoksi. Suosikkini ovat tällä hetkellä (nämä ovat muuten suosikkijärjestyksessä) bodyattack, bodystep, bodypump ja bodycombat. Lisäksi käyn säännöllisesti muokkaustunnilla ja satunnaisesti kahvakuulassa, cxworksissa ja bodybalancessa.
Attackissa minua kiehtoo sen yksinkertaisuus sekä hyppiminen. Siis tiedättekö miten mahtavaa on ponnata niin korkealle kuin pystyy? Entisenä koripallon harrastajana suunnilleen nauran ääneen ja itken ilosta, kun saa hyppiä attackissa. En ikinä lähde juoksulenkille yksin, vihaan juoksemista. Mutta attack-tuntihan on juoksua? Nii-in, tämä on mystistä. Ohjaajan kannustamana ja hyvän musiikin siivittämänä juoksen täysillä, hyppään korkealle ja punnerran kovaa. Jos urheilisin yksin, olisin jo luovuttanut. Siinä missä toiset vihaavat ryhmäliikuntaa, minulle se on ehdoton ykkösliikuntamuoto. Porukka ja ohjaaja kannustavat ja liikkuminen yksin ryhmässä sopii minulle äärimmäisen hyvin.
Arkiaktiivisuus on myös erittäin tärkeä osa elämääni. Pyöräilen ja kävelen aina kun voin, taaperon kanssa pyöräily onneksi onnistuu, vaunulenkit eivät enää. Kävelen portaat kuin mahdollista ja teen pieniä juttuja, kävelen kauppaan monesti auton sijasta ja niin edespäin.
Iltarastit ovat olleet myös kiva juttu, olemme käyneet maanantaisin toukokuusta asti niillä. Työnjako menee hyvin, kun mies kantaa taaperoa selässä ja minä ryntäilen sitten hakemaan rasteja. Sykemittari on paukuttanut 180 kun olen juossut kohti rastia, olen kaatunut kerran jyrkässä mäessä kunnolla, lähes jokaisella kerralla olen tullut metsässä läpimärillä kengillä. Superhauskaa silti. Aluksi mies oli sitä mieltä, että tärkeintä on yhdessäolo ja ulkoilu, mutta kun tajusi kuinka kilpailuhenkinen olen (tulokset kun on nähtävissä jälkikäteen netissä), on hänkin hölkännyt parhaansa mukaan taapero kantorepussa. Pisteet hänelle, mahtaa 12 kiloa selässä hapottaa jonkin verran.
Mikä minua liikuttaa? Endorfiinit. Hiki. Se fiilis kun lähdet väsymyksestä huolimatta jumppaan, pomppaat kattoon bodyattackin hypyissä ja huomaat, kuinka väsymys jäi jumppaan. Ulkonäkö. Onhan se kivaa, että olkapäiden lihaksissa huomaa kasvua tai keskivartalo tuntuu tiukemmalta. Kuntoasiat. Ei ole ongelma tehdä miestenpunnerruksia, nostella taaperoa, juosta taaperon perään tai sotkea pyörällä taaperokärry perässä. Jaksan tehdä paljon asioita, pysyn virkeänä ja elinvoimaisena. Ruoka maistuu paremmin ja voin syödä suklaata välillä surutta. Uni tulee paremmin. Siinäpä muutamia asioita, jotka minua liikuttavat.
Mikään liikuntaviikkoni ei näytä samanlaiselta. Esimerkiksi viime viikolla kävin bodystep+cxworks-yhdistelmässä, bodystepissä, attackissa sekä LesMills-maratonissa (sisälsi pumppia, steppiä, attackia, combatia sekä bodyjamia, joka on henk-kohtainen ”yöks” tuntini). Lisäksi pyöräilin muskari- ja kyläilymatkoja.
Paras treenikaverini (anteeksi nyt te, kenen kanssa olen käynyt jumpassa, tämä ei ole henkilökohtaista!) on sykemittari. Se kertoo jos menen liian kovaa (välillä huomaan mittarista lämppäribiisissä repiväni liian lujaa ja tajuan himmata) ja toisaalta se kannustaa menemään kovempaa. Se kertoo jälkikäteen millä alueella treenasin, paljonko kulutin ja sieltä on mielenkiintoista tutkia jälkikäteen suorituksiaan. Jos mittari unohtuu, en saa jumpasta läheskään niin paljon irti. Sykemittari on kulkenut suorituksilla mukanani vuodesta 2000 asti ja jokainen on ollut Polarin mittari. Onneksi muovinen sykevyö vaihtui jossain vaiheessa kankaiseen. Minulta kysyttiin joskus vinkkiä siitä, mikä on paras sykemittari, mutta enpä osaa tähänkään vastata muuta kuin, että Polarissa ei ole ollut valittamista.
Liikunta on osa minua. Se on niin itsestäänselvyys elämässäni, että löydän sille aikaa lähes aina. Hankalinta on pitää lepopäiviä ja venytellä, siinä pitäisi parantaa ja isosti. Keskimäärin käyn jumpissa 4 kertaa viikossa ja mieheni kysyy yleensä aina, olenko miettinyt seuraavalle päivälle jumppaa, se kuuluu elämäämme siinä missä nukkuminen, syöminen tai muut elämän perusasiat. Ilman liikuntaa en ole minä. Olen pahalla tuulella, väsyn ja kiukuttelen. Jumpasta kotiin palaa aina iloinen Katja. Lapsen myötä liikunnan harrastaminen vaatii vielä enemmän sumplimista kuin ennen, emme enää käy yhdessä perjantai-iltaisin pumpissa, mutta vuorotellen sitten. Raskaana ollessa minulle oli juuri vaikeinta tämä liikunnan muuttuminen; en voinut enää riehua päivittäin kovassa jumpassa maksimisykkeillä, vaan kävelin koiran kanssa, kävin sekä äitiyspilateksessa että -joogassa ja olo oli ahdistava. En osaisi sanoa, että harrastan liikuntaa, vaan liikunta on tärkeä osa elämäämme.
En tiedä miten treenijuttuja pyytänyt olisi halunnut että käsittelen aihetta, mutta pureuduin siihen nyt aika yleisellä tasolla. Jos on toiveita, että erittelen tarkemmin uusimman pumpin, attackin tai muun tunnin, toki voin näinkin tehdä. Jos on toiveita saada vinkkejä liikkeistä salilla, venyttelyohjeita tai treenaajan ruokavaliosta vinkkiä, älkää kysykö minulta. ;)
Ed Hardy-rakkaus keittiörempan keskellä
Joten missäpä koirapoika voisi täällä ollakaan. Olen sitten nauttinut siitä, että on eri juttuihin aikaa ja jumppasin tänään taas kaksi jumppaa putkeen, bodycombatin ja bodypumpin. Olipa ihanaa ja hyviä miksauksia combatista, vanhin biisi oli ohjelmasta nro 39!! On muuten ihan eri tuntuista kummin päin nuo tunnit vetää, kun reilu viikko sitten vedin pump-combat-yhdistelmän. Tasan 1000 kaloria paukahti sinne ja kroppa kiittää. Kuittasin 60. käyntini salille tänä vuonna, mikä on ihan jees tahti, kun viikko meni sairastaessa, viikko reissussa jne.
Mutta otsikon aiheeseen. Tilasin parisen viikkoa sitten aika teinit tennarit, mutta olivat Sisukas.netissä puoleen hintaan ja niin mun väriset, että uskaltauduin tilaamaan. Nyt ne tulivat ja olkoot teinit, mutta ovat ihanat! Ja aivan nappikokokin!
Niissä on toisella puolella pääkallo ja toisella tuo nainen. Saahan näitä käyttää kolmekymppisetkin? Saahan? Vai ovatko nämä vaan 15-vuotiaille? Tykkään myös hirmuisesti tuosta nauhattomuudesta. Jos voisin, niin mä kävelisin koko kesän nuo jalassa. Se oli rakkautta ensi polkaisulla vai mitä verbiä käyttäisi kenkien sovittamisesta? Jopa tuo loota oli aivan fantastinen! Voitteko kertoa, miksi blogger kääntää väkisin tuon kuvan väärinpäin?!?!
Tiistain ja keskiviikon asuja on muokannut kevään tulo. Tosin aamulla kun lähdin oli vielä pakkasta (!) ja palelin, mutta iltapäivällä jo hikoilin kiitos lämpöisen neuleeni.
Suomi-neito: Nansoa ja Kalevala-koruja. :)
Tänään Benettonin pinkit pökät ja Inwearin ihana neuletakki. Nuo kuviot on ehkä jotain kukkia, mutta mulle niistä tulee lehmä mieleen. Hih!
Olen seurannut muista blogeista mielenkiintoista keskustelua. Ensi viikolla avataan uusi blogiportaali, Bella-blogit, johon siirtyy kivoja blogeja, joistaosaa olen seurannutkin. Heidän paljastuksensa siirtymisestä on aiheuttanut blogeissa soraääniä siitä, kuinka mainokset ovat ikäviä, kuinka blogien sisältö muuttuu, kuinka blogin kirjottaja on kylmä ja laskelmoiva, kun lähtee tuollaiseen. Minä taidan olla jotenkin sokea, mutta en yleensä häiriinny mainoksista, jos blogin kirjoittaja ei tekstissään jatkuvasti mainosta jotain. Minusta on upeaa, että nämä naiset saavat tuollaisen mahdollisuuden ja pääsevät blogiharrastuksessaan eteenpäin. Jännä, miten näitä soraääniä aina piisaa, kenenkään ei ole kuitenkaan pakko blogeja lukea. Toisaalta ne ovat vähemmistössä, suurin osa kuitenkin tuntuu olevan innostunut naisten eteenpäin pääsystä blogi-urallaan.
Kävin tykkäämässä Bella-blogien facebook-sivusta, sieltä voi käydä urkkimassa mitä blogeja portaaliin on siirtymässä.
Viikko on jo yli puolessa, toivottavasti kaikki ovat päässeet nauttimaan keväästä!
Ikääntymisen merkkejä
eli kaverini kolmekymppiset. Kävelin tänään yksikseni koiran kanssa ja siinä tallustellessa on aina aikaa mietiskellä. Koen olevani nuori, mutta silti huomaan itsessäni joitain ikääntymisen merkkejä, kuten:
Lisäksi mekon leikkaus on älyttömän hyvä ja se puristaa oikeasta paikasta ja toisaalta levenee sitten oikeasta kohtaa. Imartelee siis mielestäni kroppaa. Löytö!
Ihanan illan lisäksi päiväkin oli ihana. Haluaisin aina käydä tuplajumpissa, mutta koiran ja töiden vuoksi se ei ole mahdollista, ei ole aikaa. Viikonloppuna siihen kuitenkin oli aikaa ja aloitin aamuni eilen bodypumpin ja bodycombatin yhdistelmällä. Kaksi tuntia vierähti jumppaillessa kuin siivillä! Sen jälkeen rentoa olemista, ruuan laittoa, matkasuunnittelua ja illalla nuo ihanat juhlat. Lucky me!
– Amanda