Jos joku ei ole vielä hoksannut, minä rakastan liikuntaa. Liikunta on itselleni elinehto siinä missä ruoka ja unikin, olo ilman liikuntaa on kamala. Se tunne on ihana, kun painaa täysillä ryhmäliikuntatunnilla hyvien biisien tahdissa ja ylittää itsensä porukassa ohjaajan kannustamana siinä missä lenkkipolulla olisi jo heittänyt hanskat tiskiin. Oma liikunta”ongelmani” piileekin siinä, että teen liikaa samaa, eli käyn rakastamissani attackissa ja stepissä. Onneksi nyt olen saanut ohjelmaan pyöräilyä ja iltarasteilla huhkimista.
 |
| Yritin tankata tätä smoothieta veden lisäksi kesken liikunnan. Maku oli niin hirveä, että alkoi yökötää, roskiin meni! |
Helatorstain vietin siis jumppamaratonin merkeissä, odotin maratonia innoissani pari viikkoa! Yritin valmistautua huolella, mutta meni vähän pieleen. Maanantaina olimme iltarasteilla, tiistaina pompin täysillä bodystepin ja keskiviikkona pyöräilin lapsikärry (vai miksi tätä sanotaan) pyörän perässä yli 20km vastatuuleen, joten tuloksena olivat hapottavat jalat. Tankkasin magnesiumia ja päätin mennä ajoissa nukkumaan, mutta kas kummaa, ikävän sattumuksen seurauksena nukkumaanmeno venyi torstain puolelle.
Tankkasin koko torstaiaamupäivän vettä, tein ruuaksi maailman parasta kanapastaa (sitähän jääkiekkoilijatkin aina tankkaavat?) ja haukottelin, jaksanko, jaksanko. Hyväntekeväisyyteen mennyt osallistumismaksu oli jo maksettu, joten lähdin väsymyksestä huolimatta jumppaan. Ja niinhän siinä kävi kuin aina, siellä piristyi hetkessä, suorastaan nauroin ääneen alussa, kun fiilis oli niin katossa. Hyviä vanhoja biisejä, sali täynnä jumppareita ja meno kohdillaan.
Ja tähän kohtaan tunnustus: laulan aina jumpatessa ääneen. Ihan ihme tyhmä tapa, mikä näyttää peilistä katsottuna typerältä, mutta kun olen niin innoissani. Tekeekö muut tätä? Aina päätän etten laula ja aina se suu aukeaa hyvän biisin kohdalla (eilen se oli biisi nro 1, Black Eyed Peasin ”I gotta feeling”, eli olin noin 10 sekuntia laulamatta.).
 |
| Maratonarit saivat uuden juomapullon. |
En ehtinyt vetää ihan loppuun asti, sillä lähdin tyttäreni sirkusjuhlaan, mutta seuraavat lajit ehdin käydä läpi: bodyattack, CXWorks, bodycombat, SH’bam, bodystep ja bodypump. Jokaista 30min kerrallaan, eli yhteensä 3 tuntia tuli jumpattua. Kyllä oli kirjaimellisesti väsynyt ja onnellinen olo sen jälkeen.
 |
| Puuh! Kolme tuntia jumppaa on aikamoinen liimatukka-resepti! |
 |
| Päivä numeroina. Keskisykettä laski välissä ollut CXWorks, joka on keskivartalojumppaa. |
Jumpparahat menivät Malikelle, oli kivaa olla tässä mukana. Tykkäsin myös kovasti siitä, että lajit vaihtuvat, meinaan kyllästyä tunnin combatissa, mutta puolessa tunnissa ei ehdi kyllästyä mihinkään. Ja oli kivaa näyttää itselleen, että huolimatta väsymyksestä ja puutuneista jaloista kroppa ei pettänyt, vaan jaksoin vetää kolme tuntia täysillä ongelmitta (en nyt puhu siitä olotilasta, missä heräsin tänä aamuna. Se oli… uupunut).
Oletko itse jumppaihmisiä, oliko setissä sinulle tuttuja lajeja?
On kivaa rikkoa omia liikuntatottumuksiaan erilaisilla uusilla jutuilla. En menisi Sh’bam-tunnille, mutta välissä voin ihan hyvin vetää sitä puoli tuntia. Saisi siis olla enemmänkin tällaista settiä tarjolla!
Aurinkoista ja liikunnallista viikonloppua!
Kevät toi kevät toi maalarin!
Itse olen viime päivinä vähän kriiseillyt tämän blogin takia. Luin minessan blogista pohdintaa siitä, kuinka muotiblogien kirjoittajat saattavat saada ilkeitä kommentteja blogiinsa tai kuinka heitä pidetään pinnallisena. Näinhän se on varmastikin on; uskon, että moni ihminen, joka minua ei tunne, pitää minua näiden juttujen perusteella pinnalliselta. Olen miettinyt tämän blogin järkevyyttä, nolousastetta ja sitä, mitä haluan itsestäni viestittää. Kaikkein eniten tykkäisin ehkä pitää treeniblogia, mutta en usko, että minulla olisi niihin uutta annettavaa. Koiramme ensimmäisestä vuodesta olisi varmasti saanut myös hulvattoman blogin, sisustajaksi tai ruuan laittajaksi minusta ei ole. Miksi sitten perustin tällaisen aivottoman hömppäblogin? Ajattelin, että tarvitsen jotain iloista hömppää elämääni ja toisaalta haluan tartuttaa kanssaihmisiin sitä iloisuutta ja energisyyttä minkä väreistä saan. Kuulostaako tämä vähän hippimäiseltä? Ehkä se vähän onkin. Olen aika tuskaisen perfektionisti suorittaja elämässäni ja stressaan elämää aivan liian paljon. Ajattelin tehdä blogista hengähdyspaikan, oman pienen vaaleanpunaisen maailman, jossa saan unohtaa maailman pahoinvoinnin, oman suorittamisen ja arkielämän vaatimukset hetkeksi. Tämäkin vaatii minulta jo paljon, sillä olen perfektionisti myös blogissani: kirjoitusvirheet eivät ole sallittuja, mutta koska tämä on se vaaleanpunainen epätäydellinen hömppämaailmani, josko virheetkin sallittaisiin täällä? :)
Tällaista siis pohdin ja kriiseilen, mutta yritän samalla hyväksyä sen, etten voi miellyttää kaikkia ja maailma ei siihen kaadu, jos joku pitää minua pinnallisena blondina. Takaisin hömppään siis!
Viikonlopusta ei ole juuri asukuvia näyttää, vietin sen pitkälti toppahousuissa ja –takissa lenkkeillen ja möllötellen. Maanantain neule on jo aiemmin blogissa esitelty, joten ensimmäinen asukuva tallentui kameraan vasta eilen.
Päälläni on Nanson kevätmalliston pusero, alla Nanson hihaton toppi ja farkut ovat Vero Modan. Itse tykkään tuosta paidasta ja kuosista aivan kamalasti! Se näyttää mielestäni päällä paremmalta kuin nettikuvissa:
Tänään olin taas niin ajan hermolla! Keväiset vaaleat vaatteet ja pakkasmittari huutaa aamulla ” siellä on -15 astetta pakkasta”. Ajattelin hetkellisesti pitäisikö laittaa joku paksu neule, mutta hylkäsin ajatuksen saman tien: tästä piti tulla pinkki päivä ja niin tuleekin. Lähdin siis liikenteeseen Desigualin hameessa ja Vilan pinkissä topissa. Sen verran annoin pakkaselle periksi, että asusteet olivat tummempia kuin olin ajatellut: mustat sukkikset, musta bolero Pieces ja saappaat second hand. Korvissa Kalevala-korun Kukkaketo-korvikset, jotka esittelin viime viikolla ja ranteessa Aarikan palloja. Ja päivän myötä kun aurinko alkoi paistamaan, tämä asuhan oli ihan ok. Nuo Desigualin hameet ovat niin ihania, kun ovat trikoota; ei purista ei kiristä ja hymy pysyy kasvoilla koko päivän! Tämä hame näyttää minusta juuri siltä, että maalari on ruiskinut siihen onneaan. :)
Haastavaa oli tosin tuo valkoinen väri, söin käsi tutisten punajuurikeittoa ja join teetä ja kampesin itseni kuraisen auton kyytiin. Kauankohan se pysyy puhtaana?
Illalla oli vuorossa lempparini bodyattack. Vedin sen aivan sata lasissa ja nautin joka sekunnista, nautin kun reisiin sattui ja hiki tippui silmiin. Kiitos sille, joka kyseisen lajin on kehittänyt! Höyrähdin kokeilemaan housu & hame-yhdistelmää, en tiedä miksi. Startfitnessissä tämä setti ei ollut kallis ja päätin kokeilla. Se näytti tältä:
Paita on Niken vanha ja toi housu/hame-setti oli myös Niken. On muuten luonnossa vähän räikeempi pinkki kuin kuvassa. Mikä oli fiilis tästä setistä? Näyttihän se ihan pirtsakalta ja noi housut oli aivan ihanaa matskua, kevyet kuin mitkä ja tuntui kuin ei olisi ollut housuja ollenkaan. Mutta toi hame tuppas rullautumaan tollaisella hyppytunnilla ja sain pari kertaa nykiä sitä alas. Toisaalta attackissa on tennisteemaa, mihin toi hame mielestäni sopi. Kokeilen vielä jollain rauhallisemmalla tunnilla.
Startfitness toi myös Adidaksen treenitopin, jota en ole testannut, mutta joka vaikutti tosi hyvältä:
Eipä uskoisi että sekä hame että toppi ovat pinkkejä, hame näyttää tässä ihan oranssilta.
Nyt lopetan tämän maraton-postauksen! Loppuviikkoa kohti!
-Amanda
P.S. Otan mielelläni kommentteja vastaan blogista ja esim. siitä, teenkö liian kilometri-postauksia, jaksaako näitä lukea?