Siitä on aika tasan viisi kuukautta aikaa, kun tein postauksen, missä pääsitte kotiäidin päivään mukaan kuvien myötä. Ajattelin, että aikaa on kulunut tarpeeksi paljon ja voin tehdä uuden tällaisen, josko taas keväällä seuraava. Lisäksi sisustuspostausta kyselleille tässä on jotain sisustusta mukana, kun otin kuvia pitkin päivää. Yhteensä kuvia kertyi 170 kappaletta, joten hieman karsintaa piti tehdä julkaistavien kanssa. Tässäpä kuitenkin eilinen päivämme kuvina, tervetuloa mukaan kotiäidin ja taaperon keskiviikkoon!
Aamumme alkoi aika tasan kello 7 nahkavekkarin herätyksellä. Ei tarvitse kelloa laittaa soittamaan nykyään! Kaurapuuroa, Tammelantorin mansikoita pakkasesta, leipää, äidille tolkuton määrä teetä, isille heipat ja näin päivä oli käynnistynyt.
Katselimme hetken Muumeja (muistan täysin ulkoa edelleen nämä jaksot, koska katsoin niitä lähes 10v nuoremman pikkuveljen kanssa) ja sitten jatkoimme kotihommilla.
Teimme ensiksi lempparihomman, eli astianpesukoneen tyhjennyksen. Olen äärimmäisen ylpeä, kun tavarat löytävät ihan oikeisiin laatikoihin. Ratkesin nauruun, kun kone tyhjenettiin vähän turhan tarkkaan, korille ei sitten löytynyt laatikoista paikkaa. :D
Siirryimme meikkamaan (tai siis äiti meikkasi) ja taapero hoiti niin äidin vanhaa barbieta kuin omia pehmojaan.
Luottotuotteitani. Tämän ripsarin myötä minulta on kyselty, ovatko ripseni omat (wink wink!).
Jo voiton puolella, vaatteet päällä, enää hiukset harjaamatta! Paita Betty Barclay, huivi Desigual.
Lähdimme autolla kyläpaikkaan, tosin taaperoa ei kiinnostanut autokyyti vaan rattaiden rullaus, joten lähtö hieman venähti…
Kyläpaikassa nautin ystävän aivan mielettömän kauniista kodista, josta olen ilmeisesti imenyt vaikutteita (vrt. Muumi-kuvassa näkyvä tapetti tai aamun teemukini) ja taaperolla oli ikäistään leikkiseuraa. Ihana aamupäivä!
Palasimme kotiin ja taapero painui unille (painui ja painui, nukutus kesti puoli tuntia…). Minä söin bataattikeittoa, vastailin blogikommentteihin ja soittelin epätoivoisesti Studio Amandaan. Kuten aiemmin kerroin, Kotivisio-messuilla kävimme ilmaisessa Studio Amandan lapsikuvauksessa. Laitoin heille 3 viikkoa sitten sähköpostia, että haluaisin teettää kuvia ja eilen yritin soittaa kuusi kertaa. Puhelu meni vastaajaan, jossa kerrottiin että Studio Amanda palvelee ma-pe klo 9-16. Niin? Soitin kello 13-14 välillä. ÄRRR! Hyvää mainosta, ilmainen kuvaus, mutta kun haluaisin teettää kuvia, ei vastata. Melkein tekee mieli antaa periksi.
Unien aikana hoitelin myös pyykkihommia (kurkkaus kodinhoitotilaan!).
Unien jälkeen hyppäsimme bussiin ja kurvasimme kyläpaikkaan b, jossa äiti sai teetä, taapero banaania ja taas ikäistään leikkiseuraa. Hän myös oli käsi hissin hälytysnapilla, ehdin viime hetkessä estää hälytyksen painamisen. Huh!
Busseilimme kotiin linjalla, jota en ollut ennen käyttänyt ja jäin liian aikaisin pois. Oho. Kävelimme sitten kilometrin matkan kauniissa syyssäässä, harmi että piti kipittää aika kovaa, sillä olimme luvanneet heittää miehen keskustaan klo 17 alkavaan harrastukseen.
Saimme kipattua miehen keskustaan ja punaisissa valoissa istuessa otin kuvan Särkänniemestä ja haikailin kesästä.
Kotona korjasimme pyörää (?), loruttelimme sohvalla ja söimme taaperon lempparia, broileripullia ja uunibataatteja (ohje Maku-lehdestä). Oven pieleen oli poissaollessamme ilmestynyt naapureiden tuomia kuivattuja omenia, voi miten ihana ele. Tällaiset kyllä saavat niin hymyn huulille, ihanaa kun joku muistaa. <3
Sitten kiskaisin trikoot jalkaan ja lähdimme hakemaan miestä harrastuksestaan. Minä jäin puolestani keskustaan bodypumppiin ja mies jatkoi taaperon kanssa kotiin (ihme lennosta vaihtoja tämä jumppa-ajan löytäminen välillä vaatii…).
Matkalla pois jumpasta ihailin Kehystarinan ikkunassa olevia MarielDesignin ihania korviksia…
Tulin bussilla kotiin, ehdin antaa hyvän yön suukon pienelle ja istahdimme miehen kanssa katsomaan jakson Sons of Anarchya. Miksi istun aina lattialla sohvan sijaan? En tiedä, tykkään istua lattialla, eikä siinä tule röhnättyä niin kuin sohvalla. Mieskin on jo kysellyt onko sohvassamme jotain vikaa. :D Tapa on varmaan jäänyt myös siitä, että koiran kanssa housut olivat aina koirankarvoissa enkä halunnut niitä sohvalle, lisäksi koiraa oli helpompi rapsutella lattialla istuessa. Netflix on muuten paha palvelu, kun se toistaa jaksoa jakson perään, telkkarin eteen on vähän turhan helppo unohtua…
Sovin vielä treffejä ihanaisen Lilan kanssa, kävin suihkussa ja sitten oli jo kiire nukkumaan. Pyysin miestä ottamaan viehkon nukkumaanmenokuvan minusta. Olen sellaisia joskus blogeissa nähnyt. Eihän siitä mitään tullut. Kun valotus ei millään onnistunut, mies räpsäisi salamalla, joka sai silmät kirvelemään ja vedet valumaan silmistä. Lopulta aloin hihittää hervottomasti ja kuvista ei tullut mitään. Lakanatkin olivat ylellisten pellava- tai satiiniversioiden sijaan iänikuiset Ikea-lakanat. Oikeasti varmaan ensimmäiset, jotka olen meidän talouteen ostanut. Mutta hei, that’s life! :)
Näin huideltiin läpi keskiviikkopäivän, päivä oli vielä hieman normaalipäivää vauhdikkaampi, mutta usein päivistä vain tulee aika täysiä ihan vahingossa. Kiva kun tulit mukaan, mitä pidit tällaisesta postauksesta? Mikä oli oman keskiviikkosi kohokohta?