Te monet olettekin asian huomanneet jo Instagrammissa, kuinka kävi meidän todella hartaasti odotetun talviloman. Kun varasimme lomaa vuodenvaihteessa, näytti jo siltä, että tilanne helpottaisi kevään mittaan ja rokotuksetkin pyörivät. En olisi arvannut, kuinka homma taas maaliskuussa eskaloituu. Koimme silti, että turvallisesti on mahdollista matkustaa, omin eväin ja puskapissoin, kohteessa omalla porukalla ja omassa majoituksessa. Nämä väliviikot hiihtolomien ja pääsiäisen välissä ovat vielä huomattavasti hiljaisempia väkimäärältään. Viime viikolla aina kun avasin Instagrammin tuntui joku uusi perhe olevan karanteenissa. Niin Porissa, Tampereella kuin Helsingissä nökötettiin karanteenissa ja mietin kuinkakohan meidän käy. Otin esikoisen pois ip-kerhosta, koska siellä pyörii useammalta luokalta oppilaita yhdessä ja lopulta otin myös kuopuksen kotiin päikystä. Stressasi päästää lasta kouluun mutta eihän sille mitään voinut.

Matka Rukalle alkoi ja keskeytyi

Perjantaina starttasimme auton kohti Jyväskylää ja oikeasti mietin, että on sekin mahdollista, että pääsemme perille ja tulee karanteeniviesti. Ei siis ollut tiedossa mitään altistumisia, mutta jännitin silti. Menimme perjantaina yöksi tyhjään mummilaan Jyväskylässä ja heräsimme kaikki ilman kelloa jo kuuden jälkeen lauantaiaamuna into piukeana odottavasta talvilomasta. Lapset söivät rahkoja aamuhämärässä ja minä meikkailin, kun huomasin että kello 6.30 tuli sähköposti. Lauantaiaamuna. Avasin sen ja näin, että se on ilmoitus rehtorin lähettämästä Wilma-viestistä. Tuohon aikaan lauantaiaamuna. Siinäkö se nyt on, mitä jännitin ja pelkäsin.

Avasimme viestin ja siinähän se seisoi ”olet määrätty karanteeniin, tämä on viranomaispäätös”. Haukoimme hetken happea, molemmat lapset alkoivat itkeä ja vanhempiakin harmitti. Kiire kohti rinteitä loppui siihen, keitimme teetä ja kahvia, istuimme tyhjässä mummilassa ja olo oli suhteellisen epätodellinen. Ensimmäinen karanteenimme ja alkoi samana päivänä kuin loma? Tilanteesta, kun et hetkellisesti itsekään tiedä miten toimia ja lapset alkavat itkeä tuli etäisesti mieleen se hetki, kun mieheni katkaisi kätensä Kreetalla. Näin lasten itkevän ja samalla olin aivan kauhuissani mikä miehelle tuli ja miten nyt toimin.

Ei siinä auttanut kuin ottaa luuri käteen ja soitella Rukalle, että ei olla tulossa. Aloimme pyöritellä voisiko mies siirtää talvilomaansa ja olla sitten lomaviikon etätöissä normaalisti. Esimiehensä vastasi kello 9 aamulla, että sopii, saa siirtää lomansa ja palata töihin. Valtava kiitollisuus meni kyllä kehon läpi siinä vaiheessa. Painoimme mummilan oven kiinni ja starttasimme auton pohjoisen sijaan takaisin kohti etelää.

Kyllähän sitä kiitteli, että viesti tavoitti Jyväskylässä meidät eikä Kuusamossa. Mikä matka olisi ollut ajettavana tyhjän takia. Ja kiittelimme myös sitä, ettemme olleet nähneet ketään, eli ei tarvinnut stressata sitäkään. Mies ei olisi viestiä huomannut, sillä lukee Wilmaa vain koneelta ja kone oli kiinni jo loman vuoksi. Minulle tulevat Wilmasta ilmoitukset puhelimeen, joten huomasin viestin sitten heti. Kai joku ns.virallinenkin puhelu on joskus tulossa? Eipä tuolla väliä, mutta yllätyin että karanteenimääräys voi tulla näin Wilman kautta.

480 karanteenilasta Tampereella

Aamulehti tiesi kertoa, että karanteenissa on Tampereen kouluista tällä hetkellä 480 lasta. Se on todella iso määrä. Kohtalotovereita siis piisaa. Toivottavasti määrä on nyt tässä, eivätkä tartuntaketjut kasva. Meillä ei startannutkaan virallinen etäkoulu Teamsilla, vaan Wilmaan tulee tehtäviä. Meillähän sattui olemaan kaikki kirjat matkassa ja tämän viikon tehtävätkin jo kerrottuna, kun olimme anoneet lomaa. Aika paljon niitä tehtäviä muuten on, olisi siinä ollut lomallakin tekemistä!

Vaikka muu perhe saa elää normaalisti, päätimme nyt minimoida ihan kaikki kontaktit ja otimme myös päikkyläisen pois päiväkodista. Vaikka vasta kolme päivää on takana, kyllä molemmilla lapsilla tuli eilen itku ja ikävä kavereita. Onni, että todella monella ekaluokkalaisella on jo puhelin ja videopuhelut on keksitty!

Meillä on eletty uusintana viime maaliskuuta. Haettu ruokakassi, katsottu leffoja, leivottu kakkuja ja minä olen vähän lamaantunut. Kotona on kamala sotku, mutten ole jaksanut tarttua imuriin, kun mieli oli jo vähän lomalla. Ehkä se tästä! On laitettu pääsiäiskoristeet esiin ja kylvetty ohraa. Katsottu Yksin kotona 1 ja 2. Mitäs sitten keksisi?

paita ONLY/ housut UHANA DESIGN/ takki PBO/ kengät Prahasta

Tämän asun ehdin pukea lauantaiaamuna päälleni, ajattelin sen olevan mukava matkustusasu ja otamme sitten asukuvia jossain matkan varrella. Kuvat otettiin vesisateessa Tampereella sitten lopulta. Uhanan uuden kuosin nimi on osuvasti Better Days Are Coming ja siihen täytyy uskoa!

Kaikenmaailman puuhia saa ehdottaa tai jotain ulkoilujuttuja! Viime keväänä etsittiin mm. kartan kanssa kevään merkkejä ja bongailtiin nalleja Pispalassa, nallet ovat nyt ikkunoista jo kadonneet!