Joulu oli aivan ihanan rento, syömistä, ulkoilua sekä leffoja ja kirjoja. Sain levätä ihan urakalla ja oli kivaa jatkaa puuhastelua kotosalla pienen breikin jälkeen. Miten teidän joulunne sujui?
Ja pukki toi meille järkkärin, joten nyt pääsee napsimaan parempia kuvia! Voi että olen ollut siitä innoissani! Aikaa on vienyt myös valokuva-albumin kasaaminen viime vuoden kuvista, vein läpi projektin ”kuva joka päivästä” ja näin ollen minulla on kuva vuoden 2012 jokaiselta päivältä. Näitä kun muokkaan, järjestän albumiin, valitsen kehyksiä ja kirjoittelen tekstejä, aikaa kuluu. Mutta ihana muisto jäi, voi että suosittelen toteuttamaan tuon projektin jos vain kärsivällisyys riittää!
Kaivelenpa muutamat kuvat esiin, ne kertovat aina enemmän!
Vuotta vaihtamassa meillä oli neljä ystävää, ohjelmassa oli perinteisesti skumppaa, tinoja ja ilotulituksia, kävimme myös katsomassa Tampereen kaupungin tulitukset.
Muutama asukuva kerättynä yhteen:
Vasemmalla Benettonin mekko, sukkikset Seppälä, keskellä joulupukin tuoma Tiikeri-paita by H&M sekä äitiyshousut Mamalicious, korvissa joulupallot, oikealla Vero Modan mekko (piti mennä kiskomaan se päälle, S-koko antoi periksi ja mahan kohdalle tuli reikä. :D).
Tässä siis vähän fiiliksiä vuoden lopusta! Kyllä tähän uuteen tasapaksuun olemukseen on totuttelemista, mutta on tämä hauskaakin. Onnellista vuoden 2013 kaikille!
Muutama reissuasu
Lämpötila Wienissä oli noin -2 astetta ja monena päivänä tuuli todella kylmästi, joten toppatakki, tuplasukkikset ja hattu olivat pääasiallinen asuste, kun kävelimme pitkiä aikoja pihalla. Vaihdoin pinkit nahkahanskatkin lopulta kunnon tumppuihin, kun alkoi niin palelemaan.
Luonnontieteellisessä museossa menin mammapaidassa ja Onlyn neuletakissa. Joku mies litisti minua lentokoneen käytävällä menomatkalla niin inhottavasti penkkejä vasten, että varaduin paluulentoa varten tekstipaidalla, jottei kukaan littaisi. :D
Tässä muutaman päivän asuja talviselta matkalta. Nyt pakkaamaan loput kimpsut ja kampsut, jotta pääsemme siirtymään uuteen kotiin!
Jos Helsinki on hetkisen kaunis – kaipuuta muualle
Eli terveisiä Helsingistä! Minulla on jotenkin outo fiilis aina kun olen Helsingissä: olen asunut lapsuuteni siellä, joten mieleeni putkahtaa aina muistoja, mutta toisaalta olen ollut niin pitkään poissa, että Helsinki näyttäytyy vähän pelottavana minulle. Pelottavuudella tarkoitan lähinnä metrotunneleita, joissa virtsa haisee ja ryöstöjä, joista olen kuullut. Toisaalta olen tullut kotiin, toisaalta haluan äkkiä pois. Ehkä vika on minussa, sillä kaipaan koko ajan johonkin; entisiin kotikaupunkeihini Suomessa, Thaimaahan ja krooninen ikävä minulla on jatkuvasti Britteihin siellä asutun ajan vuoksi. Tulenko olemaan ikinä tyytyväinen missään vai kaipaanko aina johonkin? Tämä on oikeasti aika raskas tunne kaivata koko ajan jotain ja jos saisin päättää, viettäisin aina viikon kerrallaan eri kaupungissa. Kuulutteko te selkeästi johonkin vai painaako kaipuu? Toivon edelleen, että muutamme joku päivä Britteihin, ainakin siitä saa unelmoida.
Onnellinen olen ollut joka paikassa, mutta toisaalta kaivannut jotain muuta. Ristiriitaista? Kyllä.
Metrot ovat parhaita kuvauspaikkoja. ;)
Tunnen kyllä itseni erittäin onnekkaaksi, kun sain asua näissä maisemissa. :)
Vuorokausi Helsingissä sai selaamaan vanhoja kuvia ja pähkäämään taas jälleen kerran sitä, mitä haluan elämältä. Haaveissa on edelleenkin vahvana se, että saan jatkossakin nähdä maailmaa.
Helsingissä pörräsin sekä tiistain että keskiviikon tässä asussa:
Housut Benetton/toppi GinaTricot/neuletakki Mango/korvikset Aarikka/kello Guess.
Pähkäsin laitanko vielä tuon kaulakorun, mutta päädyin jättämään sen pois. Kumpi teistä on parempi?
Näin ruokavammaisena ärsyynnyin Espan kahvilassa, kun tarjolla ei ollut perusjuustosämpylää, eikä sitä voitu tehdä pyynnöstäni huolimatta. Paikka on kuitenkin niin kallis ja tasokas ja myyjä tuntui hermostuvan uteluistani heti. Tästä en pidä Helsingissä; törmään usein kireään ja hermostuneeseen palveluun. No, ratkaisin ongelman sitten näin:
Kiskoin meetwurstit välistä pois, jäihän niistä juustoon makua, mutten halunnut tehdä asiasta enää yhtään hankalampaa kuin se jo tuntui olevan.
Tuliko tästä postauksesta sekava? Tuli. Ajatukset sinkoilevat liikaa sinne tänne, että osaisin tuottaa järkevää tekstiä. Joten tyydyn toivottamaan iloista torstaita!