HUI, nilkkoja jäätää! Iih kylmää! Tämähän ottaa henkeen! Hengästyttää, ihan kuin oikeasti urheilisi!
Olipa jotenkin ihan älyttömän kiva ja pitkä viikonloppu. Se aloitettiin suunnilleen noilla yllä olevilla sanoilla. Tuntuikohan se siksi niin pitkältä? Siksi, että perjantai aloitettiin jollain rutiinista poikkeavalla, josta tuli todella hyvä mieli vielä seuraavallekin päivälle.
Me emme ole miehen kanssa juosseet tammikuun jälkeen yhdessä hänen polvivaivansa vuoksi, tästä olenkin kertonut. Sitten katkesi käsi, joka jarrutti menoa myös. Nyt jalka on alkanut olla parempi ja pyörän päällä sekä uimassa hän on jo pystynyt käymään, juoksulenkkejä kaipaan hänen kanssaan kovasti. Eniten siksi, että niiden aikana käytiin vaikka minkälaisia keskusteluja. Ja se fiilis, mikä oli molemmilla 15 kilometrin jälkeen kantoi pitkälle.
Juttelimme, josko palkattaisiin tuttu lastenvahti taas silloin tällöin ja keksittäisiin jotain uutta. Mies ehdotti talviuintia. Olen kärsinyt aina huonosta ääreisverenkierrosta, jonka myötä varsinkin varpaat ja usein myös sormet ovat kalikat. Hieroja, jolla olen käynyt pitkään pelästyi aluksi, että minulla on todella paha jumi tai hermopinne, kun jalkani olivat jääkylmät. Totesin, että ei hätää, ne ovat olleet aina. Yläasteikäisenä ratsastimme talvella vuorotellen hevosellamme kaverin kanssa. Suorastaan itkin, kun jaloista ja sormista meni tunto. Meillä oli kaverin kanssa samat kengät ja talvihanskat. Hän antoi ulkona omat hanskansa minulle, ne olivat hikiset ja lämmitti käsillään minun jääkylmät hanskani. Siellä 15 asteen pakkasessa. Muistan ihmetelleeni tätä silloin ja ihmettelen vielä yli 20 vuotta myöhemmin.
Moni onkin suositellut avantouintia minulle verenkierron parantamiseksi, mutta se on ollut ihan hirveän vaikeaa. Yritin viime talvena, sain nilkat veteen. Mies ehdotti nyt, että aloitetaan syksyllä, ei ole niin vaikeaa ja jatketaan talvea vasten. Niinpä perjantai-iltana meille tuli kahdeksi tunniksi lapsenvahti ja kurvasimme Kaukajärvelle saunaan ja uimaan.
Yllätys oli suuri, kun minä olin meistä se, joka oli +8 asteisessa vedessä ekana. Mies sanoi oho ja molskahti perässä. Minun räpiköintini olivat tosin hyvin lyhyitä, siinä missä mies hyppäsi laiturilta pommilla uppeluksiin ja ui pidempiä matkoja. Mutta menin ja uin neljästi! Yllätin oikeasti itseni ihan täysin. Saunassa oli ihanaa istua varpaiden nipistellessä ja jälkikäteen olo oli sellainen, että todellakin ymmärrän miksi ihmiset tekevät tätä. Ja oli ihanaa puuhata jotain kaksin pari tuntia!
Olo oli jälkikäteen raukea, jalat jotenkin väsyneet, ihan kuin olisin urheillut ja lämmöntunne jaloissa hauska. Kotiin palasi iltatoimiin kaksi hyvin tyytyväistä tyyppiä! Kun otin tästä uudesta lajivaltauksestamme selfietä laiturilla, sattui saunasta kipittämään Thaimaan tuttu 10 vuoden takaa. Oli nurkan takana eri firmassa töissä kuin me. Nolotti, että nyt joku tuttu osuu laiturille kesken selfien! Hän huikkasi, että te sitten aina vaan olette yhtä kyyhkyläisiä, johon mies kuittasi, että pitää näyttää hyvältä somessa. Hah. En tiedä siitä, mutta olin oikeasti todella iloinen ja onnellinen tuolla lokakuisella laiturilla uikkarissani ja kroppakin tuntui tykkäävän kovasti. Oli ihan huippua, että 18,5 vuoden yhdessäolon jälkeen löysimme taas jotain, mitä ei ennen ole testattu ja mistä tuli todella hyvä mieli. Pienestä se pitkäkin parisuhde piristyy, menin endorfiineillä koko viikonlopun! Kuvia ottaessa vielä satoi ihan tosissaan, siinäpä seisot lokakuisessa kaatosateessa uikkarissasi. Alkoi jo pelkkä tilanne naurattaa!
Parin viikon kuluttua olisi seuraava kerta, kun lapsenvahti palkattu, aloin jo odottaa sitä! Kuinkakohan pitkään pystyn tähän, tekeekö lumi ja pimeys vielä stopin hommalle. HYRRR!
Mutta hei mikä syksy, olen parin kuukauden aikana kokeillut ensimmäistä kertaa elämässäni muun muassa mönkijällä ajoa umpimetsässä, tankotanssia, kilpa-autoilua radalla ja nyt menin ekaa kertaa kylmään järveen!
Se koukuttaa, sanovat. Kuka on koukussa? Saunalla vai ilman? Raikasta uutta viikkoa!