Kehutuin look ikinä

Terveisiä Pärnusta! Kotiuduin eilen myöhään sellaiselta luksusreissulta, ettei parempaa ehkä ole ollut. Kolme päivää elämyksiä, hotelliöitä, ihania ruokia ja suunniteltu ohjelma. On aika mahtavaa näin pienten lasten äitinä päästä reissulle, jossa ei tarvitse miettiä mitään. Ilmaantua vain paikalle. Kyydit, ruoat, tekemiset ja majoitukset on hoidettu. Täytyy muuten sanoa, että ihastelin monta kertaa sitä lämpöä, millä meidät otettiin joka paikassa vastaan. Virolaiset olivat aivan superystävällisiä ja lämminhenkisiä ja meidät halattiin tervetulleeksi joka paikassa. Jäi lämmin olo reisssusta. Ja jäi niin monta kuvaa ja kokemusta, etten tiedä mistä lähteä teille niitä purkamaan.

Siispä sulattelen hetken ja keskityn nyt ensisijaisesti sairastupaan, esikoisella on nyt viikko kuumetta täynnä. Yö meni yskiessä ja vien hänet tänään kolmatta kertaa lääkäriin. On sitten hätävarjelun liioittelua tai ei, mutta lapsi on ollut jo viikon poissa eskaristakin ja ihan superkalpea ja kurjana, täytyisi saada tauti taittumaan.

Mutta palataan hetkeksi viikonloppuun (tuntuu muuten että siitä on iäisyys) ja lookiin, joka minulla oli veljeni häissä. Oli hauskaa, miten hirveästi ihmisillä sattui olemaan sinistä päällä. Morsiusparin äideillä, kälyllä, kaasoilla, kavereilla, todella monella oli tummansinistä päällä. Tunsin itseni vähän huutomerkiksi kirkossa oranssissani, mutta kyllä kuulkaa sai mekko kehuja. Ja tukka. 93-vuotiaan mummoni mielestä näytin filmitähdeltä ja hän kehui minua joka käänteessä, olin ihan hämmentynyt. Olin nimittäin ajatellut, että look olisi ns. liikaa mummolleni, mutta päinvastoin.

Törmäsin mekkoon ihan vahingossa, kun selailin Saran blogia. Mekko näytti jotenkin niin väriseltäni ja ennen kaikkea mukavalta, että laitoin tilaukseen. En ole aiemmin tilannut Asokselta ja hämmästyin, miten tarkkaan siellä pystyi määrittämään kokonsa. Siellä kysyttiin jopa mitä kokoa käytän esimerkiksi Onlylta ja näin koko-opas suositteli minulle kokoa 36. Ja passeli oli! Mekko löytyy täältä, jos joku innostuu.

Mekossa oli monta ihan superkivaa juttua. Se oli helppo päällä, ei puristanut mistään. Se ei rypisty ja se heiluu nätisti tanssiessa. Se on pitkä, joten sukkiksia ei tarvittu, mikä on minusta ihan parasta. Vihaan ohuita sukkiksia! Kohtuullisen paksua kangasta ja lämmin se kyllä oli, eli hellekelillä olisi voinut olla tukalaa.

Halusin helpon ja näköiseni juhlalookin, joten päätin pyytää näyttävän kampauksen, joka vie huomion niin, ettei tarvita paljoa koruja. Malliksi vein kuvan kampauksesta, joka minulle on tehty vuonna 2015. Tästä tuli juuri sellainen kun toivoin, tuossa 2015 lookissani oli letit sivuilla, lauantaina letti tehtiin päälle. Ja lakkaa oli niin paljon, että tukka pysyi asennossa vielä sunnuntai-iltanakin!


mekko Y.A.S/ korkkarit CLARKS/ rannekoru OXXO/ korvikset CITYMARKETISTA (ehkä niillä joku merkkikin oli, mutten enää muista)

Ihan harmitti laittaa mekko kaappiin, voi kun voisin käyttää sitä taas! Mutta missä tuollaista voisi käyttää, jos juhlia ei ole tiedossa? Viitsiikö sitä seisottaa kaapissa vai onko se laitettava kiertoon? Viihdyin siinä niin hyvin, etten muista ikinä olleeni näin helpossa juhlalookissa.

Tyttöjen mekoista kysyttiin myös, ne olivat Zalandolta nämä mekot. Voi että säälittää tuo kuumeinen morsiustyttö, hän oli niin odottanut juhlia!

Sellainen look oli viime viikonloppuna, mitä tykkäätte? Viimeksi muuten poseerasin kuvaajalle tuossa kohtaa 14 vuotta sitten hääpuvussa, oli hassua olla siellä taas niin pitkän tauon jälkeen!

 

Kipuilua ja liian lyhyitä paitoja

Puhalletaans uuden viikon kunniaksi pölyt blogistakin! Tänne löysi viikko sitten tiensä hermosärky, joka vie täysin puhdin kaikesta tekemisestäni. Yhtäkkiä loppui lenkkeily, kävely, istuminen sattuu, nukkuminen on hankalaa jne. Lonkasta painui joku hermo jumiin ja kipu on valtava, ainoastaan makaaminen kovalla alustalla kauratyyny lonkan päällä auttaa. Hmm. En tiedä minkä kuvan olette saaneet minusta blogin perusteella, mutta en todellakaan pysty makaamaan päivätolkulla telkkaria katsellen, kun kyse ei kuitenkaan ole esimerkiksi mistään vauvalle vaarallisesta kivusta. Joten eilen taapersin noin 40 minuutin lenkin metsässä koiran ja miehen kanssa. Jalkaan sattui niin, etten voinut kuin irvistää ja kyyneleet kihosivat silmiin, mutta menin silti. Yritän elää mahdollisimman ”normaalia” elämää, mutta kyllä tuo kipu ja väsymys meinaavat saada minusta nyt yliotteen. Huomaan että unohtelen paljon asioita, eikä tämä väsymys varmaan hetkeen helpota! Huih.

Tarkoitukseni ei ole valittaa, koska olen säästynyt monelta monelta vaivalta, jota raskauteen saattaisi liittyä; raskausarvilta, diabetekseltä, turvotukselta jne. Painoa on tullut 5kg ja sormukset menevät helposti sormiin. En silti olisi ikinä uskonut, kuinka rankka taival tämä on! Olin (olen?) kuitenkin hyväkuntoinen normaalipainoinen ihminen, jonka kroppa on tottunut kovaan treeniin ja ajattelin, josko se jotenkin valmistaa minua tulevaan. Ehkä, mutta ei mikään voi estää esimerkiksi tällaisia hermokipuja eikä mikään valmista siihen, kuinka uutta ja rankkaa tämä on henkisesti. Tulenko vielä joskus sanomaan, että minulla on ikävä vauvamahaani? Nyt sitä on vaikeaa uskoa, olisin aivan valmis siihen, että vauva saapuisi maailmaan ja alkaisimme tutustua toisiimme ja pystyisin taas kävelemään. Kyllä voi taas arvostaa terveyttä ja oman kropan toimintaa tämän jälkeen!

Pari asukuvaa on tarttunut matkaan viime viikolta, kuva kertoi mm. sen että paitani taitaa olla liian lyhyt jo. :D

Housut Asos, keltainen neule Vero Moda, rannekoru Italiasta, kengät Prahasta, hiuspanta Pieces

 

 

Viikonloppuna TaoTao-korvikset pääsivät ekaa kertaa käyttöön, mutta tämä kuva on valitettavasti ihan kamala! Kävimme lauantaina Jyväskylässä Sohwilla syömässä ystävien kanssa, kaksi tuntia pystyin istumaan ennen kuin olo kävi sietämättömäksi. Ruoka oli kyllä hyvää, itse söin kanasalaattia ja mies kehui hirviburgeriaan.

 



 

Päivä kerrallaan eteenpäin siis! Kuinka meni viikonloput muualla? Onko kukaan käynyt katsomassa leffaa 8-pallo? Tänään menemme miehen kanssa katsomaan sen, varmasti rankka leffa mutta olen yleisesti ottaen tykännyt Louhimiehen leffoista.

 

Kuva Wikipediasta.

 

Oikein ihanaa uutta viikkoa kaikille, kuinka moni muuten hiihtolomailee?

 

Värikkäitä pöksyjä, ravintolapäivä ja mahtavuutta!

Mikä on mahtavuutta? Se että blogi ylitti 30 000 klikkausta, kiitos että jaksatte klikkailla ja pysyä mukana täällä! :) Iso virtuaalihalaus kaikille! Onhan se kaukana blogeista joissa vieraillaan päivässä 30 000 kertaa, mutta olen iloinen jokaisesta lukijasta joka tänne eksyy. :)

Viittasinkin jo edellisessä postauksessa ravintolapäivään, jota vietettiin lauantaina 17.11. Jos tapahtuma ei ole tuttu entuudestaan, niin täältä voi lukea lisää. Kyseessä on päivä, jolloin jokainen voi perustaa ravintolan päiväksi ja sitten vain markkinoimaan ja odottelemaan asiakkaita!

Itse tutkailin perjantaina tarjontaa Aamulehden välissä olevasta Valo-liitteestä ja innostuin suuresti ”Ellan eläinravintolasta”. Listalla oli maksalaatikkoa broilerisydänkastikkeella sekä makkara/raejuusto/rouhetikku-combo. Ravintola löytyi Karjalanpuistosta Kalevasta ja sinne suuntasimme ensimmäisenä. Joku oli innoissaan… Into oli niin valtava ettei kamera pysynyt perässä, tarvitsemme ehdottomasti järkkärin koiran ja lapsen kuvaamista varten!

Tonneko mennään?
Tämän lähempänä sydämenmuotoista maksalaatikkoa ei voi istua. :D

Seuraava osoite oli Tammelantorilla, missä söimme kasviscurrya, naan-leipää ja maailman parasta (oikeasti!) brownieta.

Saisinko minäkin?

Illan jo hämärtyessä suuntasimme vielä Tahmelaan erään talon takapihalle, jossa tarjolla oli suolaista piirakkaa ja makeita kakkuja. Hurjan hyvää ja tunnelma lyhtyjen valossa oli aivan ihana!



Osallistun tähän päivään kyllä ensi kerrallakin, jos vain onnistun. Paljon ihmiset näkevät vaivaa ruuan ja ravintoloiden eteen ja makuelämykset olivat hulppeita!

Viikonlopun menin Asokselta tilaamissani värikkäissä äitiyshousuissa, joissa kävi pieni viba. Arvoin pitkään kahden koon välillä ja otin isomman ja housut meinaavat pudota jalasta. Vyöllä ne pysyvät jalassa, mutta vyö paistaa taas sitten paidan läpi. No, en tästä ainakaan hetkeen pienene, josko saan nämä housut sitten myytyä hyväkuntoisina eteenpäin.

Laitoin vain pienet kuvat, koska kuvat olivat kamalia ja alemmassa minulla on kolme mustaa paitaa päällekäin, jotka ovat jääneet pussittamaan sivusta ”kauniisti” tuoden minulle ihan uudet muodot. :D Mutta saatte idean värikkäistä pöksyistä!

Osallistuitteko muut ravintolapäivään? Oliko ihania elämyksiä tarjolla?