Terveisiä Helsingistä, missä vietimme reilun vuorokauden, mutta ehdimme tehdä vaikka mitä! Sattumalta juuri lauantaina oli vuosi siitä, kun kävimme mummoni kanssa Katajanokalla kävelyllä ja hän kertoi, että vastapäisestä saaresta saa kuulemma hyvää pizzaa. Hän oli puhunut samaa asiaa vanhemmilleni tänä kesänä ja nyt kolmen vuoden ajan miettinyt, millainen saari on. Kun lähestymässä on mummon 96-vuotissyntymäpäivä, päätimme yllärinä viedä hänet paikan päälle. Soittelin etukäteen pärjääkö siellä, jos on rollaattori apuna ja minulle luvattiin, että mummoa kuskataan tarvittaessa vaikka maitokärryllä!
Matka Katajanokanluodolle
Menimme siis ratikalla mahdollisimman lähelle Meritullintoria, josta m/s Julia lähtee lipumaan kohti luotoa. Mummohan totesi suunnatessamme kohti merta, että nyt hän tietää, viette minut sinne pizzasaareen! Näin teimme. Matka maksaa ennakkoon ostettuna 7 euroa/hlö edestakaisin. Ensimmäinen lautta lähti kello 11.15 ja suuntasimme siihen. Se olikin erittäin hyvä päätös, sillä seuraavalla lautalla tuli jo huomattavasti enemmän porukkaa, saimme olla tunteroisen saaressa hyvin keskenämme.
Takaisin pääsee aina tasatunnein ja merimatka kestää huimat 7 minuuttia. Mutta ehti siinäkin kurkkia maisemia ja Helsinkiä mereltä käsin!
Katajanokanluoto ja Cafe Kobben
Tykkäsin välittömästi luodosta aivan hurjasti. Se oli idyllisen pieni, mutta miten hienosti olikaan saatu mahtumaan niin pizzauuni kuin palveleva kahvila. Ihastuttava paikka! Löytyi myös kolme henkeä vetävä telttasauna, jonka saattoi vuokrata 25 euron hintaan omalle porukalle. Ja sup-lautoja! Täällähän olisi viihtynyt koko päivän!
Cafe Kobbenissa oli pizzojen lisäksi muun muassa aitoa pannukahvia ja erityinen juomavalikoima. Kuopus löysi palan lasia luodolta ja innostui keräämään niitä pois. Kuulemma routa nostaa pintaan luodolle aikanaan haudattuja lasinpaloja. Pienelle luvattiin, että jos kerää tuopillisen siruja, hän saa kahvilasta ilmaisen limun. Mikä tarjous, hän meni erittäin motivoituneena ympäri luotoa ja sai tienattua limunsa!
Saari on pienin Helsingin edustalta löytyvä, yleisölle avoinna oleva saari, joka vielä lämmitetään aurinkovoimin.
Cafe Kobbenin pizzat
Kahvilan pizzat paistetaan italialaisessa uunissa ja ne voi nauttia missä päin saarta haluaa, sillä ne tarjoillaan suoraan pizzalaatikosta. Reseptiikka on Arto Rastaan käsisalaa. Me istuimme terassin pöydissä, sillä mummosta ei ole kykkimään kivellä ja nautimme hiljaisuudesta, maisemasta ja hyvästä mausta. Kasvispizza oli minusta ihan ok, mummokööri (myös mummoni ystävä oli matkassa) tykkäsi kinkkupizzoista, lapset juustopizzasta ja mies valitsi mausteisen salamipizzan, joka kyllä potkaisikin jonkin verran.
Saimme aivan mielettömän ystävällistä palvelua ja tuo ensimmäinen lautta, jossa ei ollut kuin muutama ihminen kyydissä oli todellakin oikea valinta. Suosittelen! Pulahdus meressä jäi tekemättä, kun emme tajunneet, että uimaankin saaresta pääsisi. Tosin aikataulut ja mummon kunto eivät oikein olisi sitä sallineetkaan.
Mummoa autettiin laivaan henkilökunnan toimesta ja kaikki olivat äärettömän ystävällisiä. Juuri eilen saapui häneltä tekstiviesti, jossa kiitteli vuolaasti yllätyksestä. Kaikki taisivat nauttia reissusta ja ehdottomasti paikassa olisi viihtynyt pidempäänkin. Me olimme siellä 1,5 tuntia, sillä lapsilla oli kiire Linnanmäelle ja mummo toki väsähtää helteessä puuhatessa (mikä ei kyllä tuntunut saaressa ollenkaan merituulen vilvoittaessa).
Kurkkaa aukioloajat täältä ja jos voit, käy nauttimassa! Minä olin aivan haikeana, kun laiva lipui pois saaresta, siellä oli niin mukavaa. Meri kimmelsi upeasti ja sulassa sovussa siellä meni niin Viking Line kuin suppaajat.
Ja hei! Jäi kiinnostamaan kovasti saaressa oleva pakopeli, jonka voi varata esimerkiksi synttäriporukalle, täällä siitä lisää.
Onko paikka tuttu itsellesi?