Että siinäpä taas otsikko, olisi toimittajaopiskelijan opettaja ylpeä. ;) Mutta kertoo oleellisen!
Sain siis eilen palautetta, että kuvani ovat kännykällä luettaessa puuroisia. Harmitti, sillä panostan kuviin ja niiden laatuun sen verran paljon. Ongelma siis tulee vastaan mobiiliversiossa, mutta ei edes kaikissa niissä! Teen postaukset aina tietokoneella ja otan kuvat aina järkkärillä, joten kuvien tasossa ei ole vikaa, eikä mielestäni tietokoneversiossa. Luen myös paljon kännykällä blogeja, enkä ole tätä ongelmaa huomannut. Mistä siis kiikastaa? Onko se liittymästä kiinni, kännykästä, kuvista…?
Googlettelin pikaisesti asiaa, meillä valvotaan sen verran, etten ehdi ja jaksa täysillä alkaa tähän nyt paneutumaan. Löysin kuitenkin vinkin, että jos tallentaa kuvat png-muotoon jpg-muodon sijaan, se voisi vaikuttaa asiaan. Joten kokeillaan! Tämän postauksen kuvat ovat siis tallennettu png-muotoon, KERTOKAA ONKO PAREMPI, niin tiedän miten toimia jatkossa! Ja jos muut ovat törmänneet kyseiseen ongelmaan, niin vinkit kehiin millä se saadaan pois päiväjärjestyksestä! :) Itse kuvat ovat vähän räpsyjä, mutta toimivat enemmän testikuvina.
Ja siihen otsikon ensimmäiseen osaan eli pörhellyslamppuun, joka esiintyy kuvissa. Osa varmaankin muistaa loppuvuoden postauksen, jonka tein käytävän seinään kiinnitetystä Jukka Rintalan seinätarrasta? Tuo käytävä on ollut ilman lamppua siitä asti, kun palasimme kotiin, eli noin 8 kuukautta. Ohohups. Minä olen niitä ihmisiä, joilla on taulut seinässä ja verhot ikkunassa viikko muuton jälkeen, joten tuo lampun puute (ja katossa huutanut reikä) häiritsivät aluksi pahasti. Mutta kaikkeen tottuu! Aina unohtui etsiä siihen sopivaa lamppua. Se ei saanut olla roikkuva katon mataluuden takia, plafondeista en oikein välitä, ja olisi kivaa jos hinta olisi kohtuu edullinen jajaja. Se sitten jäi.
Kunnes yhtenä lauantai-iltana nappasimme juuri ennen sulkemisaikaa tämän yksilön Prismasta matkaan. Minua viehätti tuo hassu pörhellyslamppu, vaikkei se ihan noudata sisustuksen muuta linjaa, mutta en ole valaisimista muutenkaan niin tarkka. Näin, että mies ei lampusta kauheasti innostunut, mutta veikkaan, että hän on kyllästynyt kuuntelemaan höpötystäni siitä kuinka ”tohonkin pitäisi saada lamppu” ja ajatteli, että mieluummin vähän pöhkö lamppu kuin sen lauseen kuuntelu enää. Heh. Joskus minusta tuntuu, että olen aika rasittava asuinkumppani. :D Pörhellyslamppu siis kotiutui ja vaati hieman askartelua saada se kattoon, sillä katon lisäeristys jätti lampunpaikan vähän liian syvälle. Mutta kuten huomasitte leikkikeittiö-postauksesta, meillä asuu erittäin pätevä Puuha-Pete täällä.
Siellä se nyt on, pörhellys katossa! Taapero sanoi wau, isi laitto lampun kattoon (siis oikeasti kuinka pitkiä lauseita jo!) ja avusti tehokkaasti kuvien otossa. Jos laitoin oven kiinni, hän kävi sen avaamassa ja kantoi erinäiset lelut mukaan kuvaukseen. Lisäksi hän kysyy nykyään ”mimmone” ja haluaa nähdä kuvaustuloksen. Hassu pieni.
Onko pörhellyslamppu itsellesi liikaa? Ja kommentit kehiin kuvaongelmasta, onko sinulle näkynyt täällä puuroisia kuvia, olivatko png-kuvat parempia?
Jukka Rintalan taidetta käytävässämme
*yhteistyössä art4U
Minulla on aika paha valkoisen seinän kammo, haluan seiniin väriä, tapettia tai tauluja. Yläkerran käytävässämme oli molemmin puolin pätkä valkoseinäistä käytävää ja halusin keksiä sinne jotain piristystä, sillä se ei tuntunut kodikkaalta. Käytävä on niin kapea, etten halunnut sinne mitään ulkonevaa kuten hyllyjä, ja taulutkin olisivat vieneet tilaa sekä vaatineet reikiä seiniin. Ratkaisuksi halusinkin sisustustarran, mutta millaisen?
Olin innoissani kun pääsin tekemään yhteistyötä art4U:n kanssa, sillä heiltä on myös paljon blogissa näkynyt NYC-aiheinen tapettimme. Tiesin, että löydän heidän valikoimistaan kivan tarran, mutta miten se päättäminen onkin niin vaikeaa? Tietyn mittainen pätkä seinää ja puoliväliin asti tuleva puupaneeli rajasivat tietysti monta vaihtoehtoa pois, mutta pyörittelin mielessäni myös korkeaa tarraa vastapäätä paneeliseinää. Lopulta valitsin Jukka Rintalan piirtämän Malvat-tarran*, johon ihastuin jo vuosi sitten tutustuessani art4U:n tarjontaan messuilla. Pähkäsin ja pähkäsin vielä tarran väriä, sillä niitäkin oli loputtomiin, mutta päädyin turvalliseen mustaan.
Tarra saapui siistissä paketissa, mukana oli selkeät asennusohjeet, lasta asennusta varten sekä pieni harjoittelukuva. Kun tarra oli hetken aikaa oiennut painon alla, päästiinkin asennuspuuhiin. Suoruus tarkastettiin vatupassilla ja tarra laitettiin väliaikaisesti kiinni maalarinteipillä ja sitten mieheni alkoi sitä huolellisesti lastaamaan seinään. Kun tarra oli ollut tunnin verran taustapaperin kanssa paikallaan, alkoi päällä olevan paperin irrotus.
Lopputulos on mielestäni ihana, tarra tuo käytävään ajatonta ja klassista taidetta juuri haluamallani tavalla. Jos tarran haluaa poistaa, sen voi tehdä ilman naulanreikiä seinässä ja kuva ei pienentänyt jo ennestään kapeaa käytävää. Mieheni kehui asentaessa 3M-tarran olevan tukevaa sekä hyvälaatuisen oloista ja ohjeet asentamiseen olivat selkeät. Ainoa kompastuskivi meinasi olla kuvion muoto, sillä kuten lähikuvista näkyy, tarra on monesta kohtaa ”röpelöinen” ja nuo kohdat lähtivät helposti repeämään taustapaperia poistettaessa tai ikään kuin kiertyivät itsensä ympäri. Tarran asennus vaati siis todella tarkkaa ja pitkäjänteistä toimintaa kuvavalinnasta johtuen, mutta nyt kun se on paikallaan en voi kuin a) ihailla sitä ja b) kiittää pitkähermoista aviomiestäni!
*tuote saatu blogin kautta
Löytyykö omasta kodistasi sisustustarroja?
Ruskamekko inspired by Nelliina
Uusi lukija on löytänyt tiensä tänne, ihanaa, tervetuloa matkaan! :)
Eilisen huitelin menemään ruskamekoksi nimittämässäni H&M-hamosessa. Todellakin huitelin, sillä sotkimme taaperon kanssa pyörällä edestakaisin. Ilma oli aivan mahtava, sillä ilman takkia polkiessa tuli kuuma ja paksut sukkikset olivat aivan liikaa. Oikea kesäkeli!
Mekkoon minut inspiroi Niina Nelliinan vaatehuone-blogista. Itselläni ei enää taaperon kanssa ole aikaa selata vaatekuvastoja, enkä suoraan sanottuna ole sellaista tehnyt juuri ikinä. Pari H&M-mekkoa mitä minulta löytyy ovat olleet niin lyhyitä, ettei niillä kehtaa julkisesti esiintyä, joten innostus heidän mekkojaan kohtaan oli täysi nolla. Kunnes näin tämän mekon Nelliinan päällä ja mietin, että jos pituus riittää hänelle, riittää se varmasti minullekin. Mekko kotiutui ja istui kuin hansikas, wau! Ja värimaailma on täydellinen syksyyn.
Pääsette nyt jälleen kerran matkalle New Yorkiin tämän tapetin myötä, mitäs teki art4u niin ihanan tapetin.
mekko H&M, neule Only, kengät second hand, korvissa legot
Olen pitänyt koko viikon tukkaa ihme söheröllä pään päällä, on muuten näppärä puuhailla pienen kanssa ja pyöräillä, kun ei tukka roiku naamalla.
Jos itse hain ruskan sävyjä pukeutumiseen, niin pikkuneidin puin eilen taas iloisimmista iloisimpiin väreihin. Hän halusi välttämättä osallistua kuviin, joten otimme sitten sarjan hihihihi-kuvia. Minun iso pieni. <3
Taaperon mekko Me&I, sukkikset Marimekko, neule Zara.
Eilen oli pienellä suuri päivä. Veimme tutin metsään sinne syntyneelle oravavauvalle. Tänään tutin perään on huhuiltu niin autossa, päiväunille mennessä kuin aamupalalla. Hän itse laittoi puun juurelle reippaasti tutin ja vilkutti sille, mutta äidiltä tuli muutama kyynel. Nytkö minulla ei ole enää vauvaa? Nyt aloin tihuuttaa kun edes kirjoitin tästä asiasta, yritä nyt tässä pysyä vahvana tuttipäätöksessä, kun itseään itkettää.
Minä jää tänne vetistelemään, kertokaahan te, pidättekö mekon sävyistä? Entä kokemukset HenkkaMaukan mekoista, ovatko ne positiivisia?