Alkuun pahoittelut Instagram-seuraajilleni siitä, että paukutin eilen urakalla vanhoja matkakuvia. Kun kotiäidin matkakuume ja halu meren äärelle lähtee käsistä, ei auta kun osallistua kaikkiin matka-aiheisiin kisoihin mitä eteen tulee. Järkyttävää oli huomata, että yksi kuva oli 10 vuoden takaa, häämatkasta on kesällä aikaa 10 vuotta. Huih! Tässä siis selitys kuville, yritän vain päästä reissuun. :D
Sitten asuun. Jostain vaatteista tulee itselleni vahva assosiaatio johonkin paikkaan. Yhtä lailla kun Desigualin takki tarvitsi mielestäni rouheaa graffittitaustaa, tämä mekko toi mieleeni opettajat. Ehkä kuvaamataidon opettajan kukkamekossa tai alakoulun luokanopen. Se vaati päästä kuvattavaksi koulun pihaan. Tykkään kovasti mekon yksinkertaisesta ulkonäöstä, mutta silti tuo kukkakuosi kahdessa kohtaa tuo aika paljon siihen jujua ja kukkakuosi katkeaa kropalle edullisessa kohdassa.
Koulun pihalla sitä ajautuu väkisin muistelemaan menneitä, vaikka minä en ole edes Tampereella koulujani käynyt, mutta jotain samaa kaikissa kouluissa on. Erityisen hienoja ovat tällaiset vanhemmat koulut, jotka huokuvat arvokkuutta ja vanhaa aikaa. Voni kuvitella kuinka tuossa samaisella ovella on seisonut opettajatar tiukassa mekossaan tukka nutturalla. Tai rehtori joskus 1900-luvun alussa. Kyllä, tämä kyseinen koulu on yli 100 vuotta vanha! Siksi tämä kuvasarja vaati mielestäni alkuun seepiakuvan, joka vie fiilikset ajassa kauas taaksepäin.
mekko Anna Field/korvikset Retroke/kengät Marco Tozzi/laukku Desigual
Olen huomannut, että Helsinki Design Schoolin opintojen myötä olen alkanut ajattelemaan enemmän kuvien järjestystäkin. Ettei kaikki ole otettu samalta puolelta, on istualtaan ja seisaltaan, vasemmalta ja oikealta… Sitä se editorialien analysointi teettää.
Meinasin muuten ratketa kuvatessa nauramaan ihan joka kuvassa. Syynä oli tämä pallero, joka halusi kanssani kuviin, virnuili isänsä vieressä ja touhotti menemään. Hieman laajemmalla rajauksella kuvat olisivat siis saattaneet näyttää tältä:
Todellinen behind the scenes. Nähtyään nämä kuvat taapero huusi ”sysän pois” (tarkoittaen että sydän pitää ottaa pois naaman päältä) ja kun sanoin etten ota, hän huusi sen olevan jumissa. Voi ei mikä ihana pieni, äiti pilasi hänen kuvansa!
Tuleeko teille kukkamekosta opettajar-fiiliksiä?
Iloista tiistaita kaikille!
Iloista tiistaita kaikille!
Collegepaita Mältinrannassa
Täällä vuosisadan murehtija ja miettijä hei. Löytyyköhän ruudun takaa samanmoisia, jotka kiinnittävät liikaa huomiota epäoleellisiin asioihin? Kerron teille esimerkin: jos blogistani häviää lukija tai Instagrammista seuraaja, selailen postauksiani ja kuviani miettien, mitä tein väärin, miksi karkoitin tuon tyypin. Sama facebookin kanssa, olen ihan onneton jos joku häviää kaverilistaltani, toisaalta saatan poistaa itse puolituttuja, joiden kanssa en ole missään tekemisissä. Yleensä en edes tajua kuka se minut poistanut fb-kaveri oli, mutta silti murehdin päivitinkö liian tyhmiä juttuja. Ja samalla yritän tolkuttaa itselleni, että sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, olen tyhmä kun otan kaiken niin henkilökohtaisesti. Millään näistä ei ole mitään merkitystä. Murehtiiko joku muu tällaisia epäoleellisuuksia? Ja siis murehtimisella en tarkoita mitään päiväkausien voivottelua, vaan sellaista hetkellistä apeutta ja muljaisua mahassa.
Tästä päästäänkin aasinsillalla tavisasuun, mitä minulla oli viime viikolla päällä. Sairastamisen jälkeen ei tehnyt kauheasti mieli kameran eteen, mutta eilen kun olin saanut jopa farkut ja collegen päälle, uskaltauduin kameran eteen. Kuvissa olevan takin olen ostanut 11 vuotta sitten, mutta se jäi jossain vaiheessa unholaan ja kaivoin sen taas esille. Mieskin kysyi onko se uusi, mutta muisti heti mistä takista oli kysymys kun selitin, kuinka murehdin vuonna 2004 siihen mennyttä ketsuppia ja että takki on pilalla. Jep, taisin tosissani murehtia taas näinkin tärkeää asiaa, kun mies sen 10 vuoden jälkeen heti muisti…. Olen oikea murehtijanainen! :D Itselleni käy usein niin, että kun oikeat, isot murheet ovat liian rankkoja mietittäväksi, alan niiden sijaan murehtimaan fb-kaverista, ketsuppitahrasta tai sekaisesta keittiöstä, teen oikeista murheista monta merkityksetöntä pientä. Kumma tapa ja vähän raskas, täytyy myöntää.
Totaalinen repeäminen kuvatessa tapahtui, kun sanoin putoavani kohta tuonne järveen ja taapero räjähti kovaääniseen nauruun sen kuullessaan. Siinä ei enää itsellänikään pitänyt pokka, ilmeisesti ajatus äidistä hyytävässä vedessä oli hauska! Oodi näille talvitennareille, ne ovat taaperon kanssa painaessa ihan parhaat popot, kun talveakaan tunnu enää Suomessa olevan. Kävelin edelliset talvitennarit puhki ja pari viikkoa sinnittelin sukka märkänä kun niissä oli oikeasti pohjassa reikä, kunnes päädyin tilaamaan uudet talvitennarit. Paita on yksi harvoja tosissaan merkkituotteita, mitä omistan, mutta kuulkaa se pitäisi pestä käsin! Aikani jaksoin, nyt olen lykännyt sitä pesukoneeseen, sillä kovassa käytössä se on viimeisen vuoden ollut, ihan lemppari!
paita Ralph Lauren/huivi Becksöndergaard/farkut Object/takki H&M/tennarit Anna Field
Tämä tyyppi kiinnostui olisiko meillä pullaa kun tultiin hänen tontilleen kuvailemaan.
Mukavaa uutta viikkoa, älkää murehtiko!