Se on elokuu! Kuinka monelle kalskahtaa syksyltä? Elokuuhun liittyy edelleen se omasta lapsuudesta syksyä tarkoittanut kouluun meno, mutta monestihan elokuu saattaa olla täyttä kesää. Itse rakastan pimeneviä iltoja ja öitä, se on elokuussa parasta. Nukun todella paljon paremmin pimeässä, vaikka kuinka on pimennysverhot, aina niistä kajastaa valoa.

Heinäkuu meni kyllä hurjaa kyytiä, sen ensimmäisen viikon olimme kaksin kotona ja töissä, sitten oli mummilan reissu, festarit ja… Lähinnä kotoilua. Pieniä juttuja veneilystä kesäteatteriin. Suhteellisen perinteinen heinäkuu, josta pari juttua jäi mieleen ylitse muiden.

Pandemia ja yksinäisyys

Me olemme niitä, jotka ovat edelleen olleet todella pitkälti keskenämme kiitos vallitsevan maailmantilanteen. Heinäkuussa meille piti tulla yhdet yövieraat eli kaveriperhe kylään, mutta peruivat. Näin ollen meillä on ollut kavereita kylässä viimeksi heinäkuussa 2020. Emmekä mekään ole olleet missään, emmekä kyläilleet. Heinäkuussa Pirkanmaalla räjähtänyt pandemiatilanne aiheutti sen, ettei uskaltanut sitäkään vähää mitä ennen. Emme käyneet ravintoloissa loppukuusta kuin terassilla kaukana muista, ei tehnyt mieli mennä mihinkään missä enemmän ihmisiä kuten huvipuistoon ja niin edelleen. Olemme olleet hyvin tiiviisti keskenämme. Se alkaa jo tuntua. Tai emme keskenämme, lapsilla onneksi pyörii kaverielämä, mutta me aikuiset olemme olleet keskenämme. On todella ikävä ihmisiä!

Olemme ottaneet osaltamme vähän ylivarovasti, sillä meillä on reissu tulossa. Osaltaan asiaan on vaikuttanut omat työt – jos minä en niitä reissutöitä tee, ei kukaan mukaan ja jää ansiot saamatta. Eli olen varjellut niin terveyttä kuin taloutta kesän ajan. Onneksi on perhe ympärillä, mutta tiedätte miten erilaista on välillä jutella ystävälle!

Heinäkuun parhaat

Heinäkuussa, reilu viikko sitten teimme päiväretken Helsinkiin. Sellaisen taas ylivarovaisen, söimme ulkona ja näimme ihmisiä lähinnä ulkona. Mutta keli salli sen, oli lämmin muttei helle ja tuosta päiväreissusta Helsinkiin tuli yksi kesän onnellisimmista päivistä!

Näimme mummoani, joka täyttää elokuussa 95 vuotta. Näimme viimeksi elokuussa 2020. Hän asuu palvelutalossa, jossa ei saanut mennä käymään pitkiin aikoihin ja on aika haastavaa ajaa Helsinkiin talvella hytisemään hetkeksi pihalle. Joten näin tauko venyi aivan liian pitkäksi. Mummoni tosin sanoi, että ei saa ajaa niin pitkää matkaa tällaisen horisijan takia, mutta me ajoimme kuuntelematta mukinoita.

Oli ihanaa nähdä. Mummo on edelleen terävä kuin partaveitsi, käveli meidän kanssa lenkkiä ja ihasteli, miten paljon lapset ovat kasvaneet. Oli ihanaa nähdä. Todella tärkeää molemmin puolin. Seuraava tauko ei saa olla tällainen!

Sen jälkeen näimme veljeni perhettä leikkipuistotreffeillä. Sehän sujui älyttömän hyvin, Helsingin leikkipuistot ovat huippuja, oli eväitä, oli tilaa temmeltää. Sydämeni meni murusiksi, kun pieni ihminen huusi ”kato Katja-täti, kato!”. Minä niin mielelläni näkisin heitäkin enemmän, mutta on ollut niin huonoa tämä uskaltaminen matkustaa Helsinkiin ja kyläillä.

Vaikka nähtävyydet Kauppatorista Allas sea pooliin ja muihin nähtiin vain auton ikkunasta, tuli tuosta päiväreissusta yksi heinäkuun parhaita päiviä, joka jäi kaikille mieleen. Kuopuksen sanoin ”ilkeä äiti, kun et anna jäädä tänne yöksi!”. Kyllä perhe on paras ja tämä pandemia-aika ottanut koville suurimmaksi osaksi erona perheestä.

Viime yö ja pari kohtaamista

Heinäkuussa meillä kävi grillailemassa (pihalla surprise!) myös kaksi ystäväperhettä. Se oli suurinta mitä olemme tehneet sosiaalisella rintamalla aikoihin ja myös älyttömän ihanaa. Nuo kyläilyt jäivät mieleen!

Ja viime yö! Kuopus on pyydellyt telttailemaan, eikä muka löytynyt sopivaa väliä. Hän totesi, ettei edes kaipaa metsään vaan telttaan yöksi. Niinpä viime yön vietti isänsä kanssa kotipihalla teltassa. He grillasivat pihalla, pesivät hampaat ulkona ja olivat vähän kuin retkellä kotipihalla. Me esikoisen kanssa katsoimme kaksin leffaa ja menimme vierekkäin nukkumaan. Tulipahan mentyä kerrankin ajoissa nukkumaan ja oli kaikilla kivaa! Lapsia pitäisi ehdottomasti jakaa useammin näin, se tekee hyvää niin lapsille kuin vanhemmille. Heinäkuun viimeinen päivä jäi mieleen onnellisena lämpöisenä iltana, kun nukuttiin kainalokkain.

Suurimpana toiveena lähestyvälle syksylle on, että terveys säilyisi ja saisimme vapaammin nähdä perhettä jatkossa. Ehkä toisen rokotteen myötä jopa kyläilisimme vapaammin. Olen aikamoinen stressaaja, enkä uskalla ottaa yhtään kontolleni sitä, että levittäisin jotain tietämättä kyläilemällä, siksi olemme ihan jumahtaneet nelistään. Niin ja töitä, niitä toivottavasti saan lisää myös, onneksi heinäkuulle tuli monta onnistumista sillä saralla!

mekko ANDIATA/ kengät H&M/ aurinkolasit kirppikseltä/ korvikset IHAN PIHKASSA

Sellainen meidän heinäkuu, noin muutamiin onnellisiin hetkiin tiivistettynä. Kuinka moni palaa töihin jo? Mitkä ovat olleet kesän hyviä hetkiä, niitä olisi ihanaa kuulla!

P.S. Tuo Andiatan mekko on ihan paras ostos ikinä! Mikä laatu ja hyvän olon mekko!