Avainsana-arkisto: alpa

Luukku nro 2 arvontoineen, ehkä oma lempparini!

8.12.2019
132

Hyvää toista adventtisunnuntaita! Täältä tulisi seuraava joulukalenteriluukku ja arvonta, joka on ehkä lempparini näistä seteistä. Kuten tiedätte varmasti, ovat juureni vahvasti Jyväskylässä ja sieltä tulee tämäkin päivitys. Tämä luukku sisältääkin jyväskyläläisten yrittäjien tuotteita.

Vaikka olimme asuneet useita vuosia Tampereella naimisiin mennessämme, oli jotenkin itsestäänselvyys, että palaamme kotiin pitämään häämme. Mummilat ovat Jyväskylässä isomummoa myöden ja paikkakunnalla on iso merkitys elämässäni. Olemmehan Jyväskylän Lyseossa miehenkin kanssa tutustuneet 20 vuotta sitten! Joten oli selvää, että toivoisin saavani joulukalenteriin jyväskyläläisten yrittäjien tuotteita.

Vuonna 2014 astuin ensi kertaa sisään jyväskyläläisen ihastuttavan Teeleidin ovesta ja olin myyty. On ollut suuri ilo tutustua Anneen ja nähdä hänen tuotteidensa ja teehuoneensa menestys. Teeleidiltä saa täydellisesti haudutettua teetä, ystävällistä palvelua ja ihanaa tunnelmaa. Taas ovat omatkin varastot päivitetty viikonlopun jäljiltä! Annella on mieletön palo siihen mitä hän tekee ja Teeleidistä löytää jokainen varmasti oman makunsa. Joululomalla aion taas tehdä muutakin kuin juosta hakemaan varaston täytettä, istun alas ja tilaan pannullisen teetä, kuten viime vuonnakin aatonaattona. Olen maailman iloisin siitä, että moni on sanonut löytäneensä Teeleidin kauttani ja Anne sanoi vuosi sitten, että olen ollut heidän suurin somevaikuttajansa. Ihan puhtaasti ilosta ja rakkaudesta teehen olen paikkaa suositellut ja rakkaus teehen on Annea ja minua yhdistänyt.

Toinen ihastuttava sekä kestävien arvojen puolesta puhuva yritys Jyväskylässä on Alpa, joka tekee erilaisia villatuotteita alpakan villasta. Ihania juttuja heillä, meillä on miehen kanssa heidän piponsa, minulla mekko ja miehellä neuletakki! Alpa on nuorten yrittäjien yritys, johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Pipot ovat tehty baby alpakan villasta, joka on vielä hieman alpakkaa pehmeämpää!

Näiden kahden upean yrityksen tuotteita löytyy siis luukusta numero 2. Siinä on Teeleidin neljä eri teetä, teepannu, jonka sisällä on haudutin, kaksi mukia sekä päässäni oleva Alpan villapipo. Teeleidin teekaupungin paketitkin ovat aivan upeita, puhumattakaan siitä mitä paketin sisältö on. Paketissa on kaksi maustettua mustaa teetä (toinen joulutee, oi joi!), vihreä maustettu tee, sekä monelle harvinaisempi puerh tee, joka on maustettu mansikalla. Teepannu kuppeineen on upea punakultainen setti, jota on mahdollisuus säilyttää päällekkäin, kurkkaa täältä tarkemmin! Mieletön setti kylmään ja pimeään vuodenaikaan ja joulunodotukseen, ihan óma lempparini!

Olet mukana arvonnassa kun huikkaat kommentteihin oletko teenjuoja ja mikä on lemppariteesi? Voit osallistua joko blogissa JA/TAI Instagrammissa. Jos osallistut molemmissa, saat TUPLA-ARVAN. Jos vain toisessa kanavassa, olet mukana yhdellä arvalla. Instassa pääset mukaan seuraamalla tiliäni @optimismiakatja ja tägäämällä arvontaan ystäväsi. Arvonta on auki 12.12.2019 klo 18 asti.  ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Onnea matkaan ja ihania teehetkiä! 

Yrittäjän viikko – mitä kaikkea tein?

12.11.2019
4

Alkaa olla kohta kaksi kuukautta kasassa yrittäjänä ja pikku hiljaa olen oppinut pyörittämään edes jollain tapaa asioita. Olen tajunnut varata enemmän aikaa ihan pikku jutuille ja käyttänyt vimmatusti muistivihkoa.

Tähän postaukseen rustasin asiat, joita suurinpiirtein tein viikossa yrityksen nimissä. Toki aivoni työstävät koko ajan seuraavaa asiaa niin, että on välillä todella vaikeaa edes tajuta, hiljenevätkö ne joskus.

MAANANTAI

Kello 6.45 avaan läppärin ja teen päivän postauksen valmiiksi ja julkaisen. Sitten siirryn auttamaan lapsille vaatteita ja kotiin jäävälle esikoiselle aamupalaa, hän on siis kipeänä.

Koska mies vie kuopuksen päiväkotiin ja saapuu sitten pitämään etäpäivää kotiin, en edes pukeudu. Hautaudun makkariin soittamaan läjän puheluita liittyen erinäisiin yhteistöihin. Tarkoitus oli soittaa myös Verohallintoon, laskin lauantai-illan ratoksi veroasioitani kasaan, mutta siellä on viikon käyttökatko. VOI ÄRRR!

Istun naputtamassa isompaa kunta-alan projektia koneella joka minulla on työn alla kello 12.30 asti, jonka jälkeen siirrymme lounaalle alakertaan kolmisin. Olen edelleen yöpuvussa.

Kello 14 saavun Pirkkalaan MIB-tilaisuuteen kuulemaan Gugguusta. Hirveän inspiroivaa. Pari tuntia vierähtää tuohon reissuun. Illalla aloitan juoksulenkkini juoksemalla postilaatikolle viemään pankin kirjettä postiin, miksi yksi kirje tuli postissa yrityksen asioista ja muut sähköiseen allekirjoitukseen? En tajua. Lenkin ajan suunnittelen loppuviikon yhteistyön rekvisiittaa.

TIISTAI

Mies tarjoutuu viemään lapset, jos minä ehdin hakemaan, joten saankin helpomman startin aamuun. Lähden käymään Helsingissä todellisen pikareissun PR-toimisto Riannon pressipäivillä. Haluan mennä, sillä he edustavat Changea ja oli niin iso juttu, että hoitivat Kööpenhaminan reissun lokakuussa. Junassa olen klo 9, syön aamiaisen, teen yhden postauksen ja kirjoittelen muutaman sähköpostin 1,5 tunnin matkan aikana.

Paluumatka Onnibussissa oli huikea, siellä ei ollut ketään keskellä päivää. Sain täyden rauhan naputella blogijuttuja ja sähköposteja matkan ajan. Paluumatkalle suuntaan jo kello 12.20 bussilla, jotta ehdin hakemaan lapset ajoissa yms. Todellinen pikareissu!

Illalla klo 21 lasten mentyä nukkumaan käsittelin vielä yhden postauksen kuvat ja tein käännöshommat pois.

KESKIVIIKKO

Kello soi 6.40, olin ajatellut tehdä heti aamusta muutaman asian pois, mutta lapsia kiinnosti niin onko hammaskeiju käynyt, että heräsivät samaan aikaan ja halusivat iloita hammaskeijusta, kömpiä äidin kainaloon sänkyyn ja katsoa yhdessä Pikku Kakkosta. Totesin, että se on arvokkainta ja rutistelin heitä puoli tuntia pimeässä lastenohjelmien ääressä. Ehdin heittää pyykit koneeseen ennen lähtöä päikkyyn ja eskariin, halusin ajoissa pestä Englannista tilaamani joulupyjamat viikonlopun kuvaushommia varten.

8.30 sain koneen avattua. Julkaisin muun muassa päivän postauksen, hoidin pari matkalaskua, lähetin pari sähköpostia ja tein yhden hakemuksen yhteistyötä koskien. Heitin pyykit kuivumaan (siis oikeasti, kuvausvaatteiden suunnittelu ja pyykkäyskin on osa kokonaisuutta, joka päässäni koko ajan pyörii!) ja lähdin kympiksi jumpalle.

12.30 Jatkoin taas hommia, tein muutamat sometukset, mutta päasiassa kirjoitin iltapäivän kunta-alalle tekemääni isompaa hommaa. Kirjoitin puoli neljään asti ja kuvasin välissä muutamat blogikuvat, tein myös päivän käännöshommat.

17.30-18 ehdin naputella seuraavan päivän postausta odottaessani lapsen temppukerhon ulkopuolella.

20-21.15 Käsittelin kuvia, soitin äidille ja sovimme viikonlopun jutuista (viikonloppuna oli siis työreissu perheen kesken tiedossa).

TORSTAI

Kello 7.45 sain koneen auki, kun mies vei tytöt. Tarkoitus oli hakea starttiraha (se haetaan aina kerran kuussa), mutta TE-toimiston sivu heitti jatkuvasti ulos ja herjasi jostain ongelmasta. Kirjoitin siis muistilistaa viikonlopun muistettavista asioista, söin samalla aamiaista ja viimeistelin päivän postauksen ja jaoin sen someen.

Kello 9 ehdin soittaa Verohallintoon ja säätää verojani, se on hurjaa miten eri tavalla kaikki täytyy laskea kun toiminimeä verotetaan ennakkoveroilla ja toiminimen kulut tietysti jotain aivan erilaista kuin mihin aiemmin on palkansaajana tottunut.

Kello 9.30 tuli kyyti ja lähdin tekemään paria erilaista yhteistyötä. Paljon kuvia, asiaa ja muistiinpanoja sekä supermukavaa seuraa, kotiin palasin 13.30, yhden yhteistyön myötä meillä on nyt viikon ajan kaksi autoa. Vitsi mitä väljyyttä toi heti asioiden sopimiseen! Kotona tein nopeasti starttirahahakemuksen, vastasin muutamat spostit ja koska olin laittautunut ryntäsimme ottamaan asukuvia. Kävin postissa, hain ja vein paketteja ja kävin kaupassa ostamassa viikonlopuksi juustoja, joulusuklaita ja pipareita, niin että ehdin juuri klo 16 hakemaan tytöt.

Klo 17.30 aloin pakata kamoja viikonloppua varten, siinä touhussa meni 1,5, samalla aloin puuhata lasten iltajuttuja. Juoksin välissä kympin lenkin ja jatkoin vielä klo 21 hieman naputtamista. Laitoin kirjapitäjälle viestejä ja käsittelin seuraavan päivän kuvat. Kello 21.45 totesin että saa riittää, olin lähes tauotta tehnyt jotain aamukasista alkaen.

PERJANTAI

Meillä herättiin jostain syystä kello 6.10, joten kello 6.30 tulin naputtamaan päivän postauksen ulos. Tuntia myöhemmin lopetin ja hoidettiin eskariviemiset yms. ja tultiin kuopuksen kanssa laittautumaan.

Kello 9.30 kurvattiin studion pihaan, menimme siis kuopuksen kanssa valokuviin mallikuvia varten. Minulla oli ihanan helppo osa, sillä kasvoni eivät näy kuvissa, kuopuksella oli kovempi työ. Mutta kivaa oli! Odotan innolla lopputulosta!

Kello 11 kuvat oli otettu ja kurvattiin lounaalle miehen ja kuopuksen kanssa ja napattiin lennossa muutama asukuva. PAKKO, LUNTA!!! 12.30 palattiin kotiin, tein reilun puoli tuntia koneella hommia (purin kuvia kamerasta, vastasin parit spostit). Pakkailin viikonlopun reissua varten, hain välissä esikoisen eskarista ja kello 15.30 starttasi pakattu auto kohti Himosta.

Kello 17 olimme perillä mökissä. Olin päättänyt urakoida kuvia perjantaina, jotta saisin hetken hengähtääkin viikonloppuna, joten paukutin läjän kuvia kasaan ajastamme Himoksella.

LAUANTAI

Tässä menee nyt niin sekaisin työ- ja vapaa-aika kun voi mennä. Olin heti aamulla kamera kädessä kuvaamassa muun muassa tyttöjä ukin kimpussa ja ikkunoista vielä näkyvää valkoista maisemaa. Toisaalta kuvista jää myös osa kotikäyttöön ja kuvaisin varmaan muutenkin. Päivä oli aikataulutettu meidän puolestamme, joten kello 11 leivoimme pipareita, kello 15 olimme Peikkometsässä ja kello 18 päivällisellä. Välissä rynnättiin paljuun, koska halusin sieltä valoisallakin ajalla kuvia. Olin siis töissä ja kyselin joka aktiviteetissa faktoja ja otin kuvia, toisaalta nautin ajasta perheen kesken todella paljon. Ennen illallista naputin loppuun sunnuntain postauksen ja ajastin aamulle. Julkaisin yhden kuvan IGhen Peikkometsästä, koska oli niin hyvä mieli vanhempien kanssa puuhastamisesta.

SUNNUNTAI

Sunnuntaina ei juuri enää kuvailtu mökissä, lähinnä pakattiin ja kuvailtiin Hirvikartanolla. Huomasin, että oli ihan erilaista saada kuvia otettua ja hommia hoidettua kun isovanhemmat olivat mukana. Äiti teki ruoan ja kaikessa oli ihanaa väljyyttä neljällä aikuisella, kun yleensä tuntuu että ryntäilen kuin heikkopäinen paikasta toiseen, jos olen ns. työreissulla. Kyllähän viikonlopun aikana otin aika monta IG-storiesia, kuvaa yms., mutta se meni hyvin omalla painollaan.

Kameran laitoin lepoon kello 13 maissa ja iltapäivä meni matkustaessa sekä lastenlääkärillä. Illalla klo 18.30 alkaen tein matkalaskua, purin 840 kuvaa kamerasta ja valitsin mitkä tulevat postaukseen (kuvitelkaa, yli 800 kuvaa Himokselta ei tullut!) ja käsittelin ne. Tekstiä en enää jaksanut sunnuntaina kirjoittaa ja 21.30 laitoin koneen kiinni.

Työtä ja vapaa-aikaa on monesti mahdoton erotella. Päässä on niin monta eri projektia yhtä aikaa, että vaarana on unohtelu. Viime viikko oli aika tiukka aikatauluiltaan ja kostautui sillä, että eilen kun olimme lasten päivystyksessä ottamassa virtsanäytettä soitti hierojani, että odottelee minua. Näin, huoli sairasteluista on selkeästi jyrännyt arkisemmat menot, mutta onneksi hieroja oli ymmärtäväinen, kun pyytelin anteeksi kovasti. Vien ensi kerralla mennessäni jonkun muistamisen anteeksipyynnöksi kyllä! On tämä aika palapeliä monesti pienten lasten kanssa ja samalla tungen viikkoihini myös mahdollisimman paljon urheilua, viime viikolla seassa oli 40 juoksukilometriä ja yksi jumppa.


mekko ALPA (saatu)/ sukkikset KAIKO CLOTHING/ kengät PALMROTH (saatu)/ huivi PIECES/ takki GLOBAL ESSENTIALS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ pipo SIDOSTE

Sellaista siis suunnilleen yrittäjän viikkooni kuului. Pois tästä jää esimerkiksi päivittäiset IG-stoorit ja se pään sisäinen herhiläispesä. Mutta sinne päin! Vaikka tein seitsemänä päivänä viikossa hommia ja usein lasten nukkuessa, ei se tunnu siltä, kun tekee asioita mitä rakastaa.

Ja hei, huomaatteko, asu on koottu lähes täysin kotimaisista merkeistä? En suunnitellut etukäteen, mutta ne vain valikoituivat ja huomasin homman ilokseni jälkikäteen. Kotimaisuus jes!

Kuulostiko tutulta tällainen työnteko, jossa tunteja on mahdoton laskea? Tykkäsitkö postauksessa, jossa yritin vähän avata viikkoani?

EDIT. Muistin postauksen julkaistuani, että minähän kuvasin viime viikon ajan eri työpisteitäni tätä postausta varten. En sitten enää seuraavalla viikolla muistanut, hups. Mennään siis asukuvin! :D

Älä aliarvioi pienten tekojen merkitystä

27.4.2019
2

Kulunut viikko on sisältänyt niin paljon touhua ja erilaisia säätiloja, etten voi uskoa, että puhutaan viikosta. Vasta viikko sitten lähdimme Rukalta lumimaisemista. Sen jälkeen on oltu Jyväskylässä, puuhattu kotona ja nautittu ihan kesäisistä keleistä. Sitten huitelin muutaman päivän Helsingissä ja yövyin toisella mummollani, taas aivan eri maisemat, puuhat ja ajatukset. Kun tupsahdin eilen kotiin, tuli aivan totaalistoppi. Hetki ennen kuin haen tytöt päiväkodista. Pesenkö pyykit, ryntäänkö kauppaan, puranko laukut vai mistä aloitan? Kotona alan aina ”sekoilemaan”, kun en tiedä mitä priorisoida.

Päätin kuitenkin istua alas ja rauhoittaa ajatuksia. Tehdä avoimen hakemuksen paikkaan, josta sain idean bloggaajakollegalta Helsingissä. Kertoa ajatuksia, mitä hetket Helsingissä nostattivat pintaan.

Kun tajusin, että olen sopinut itselleni aika löyhän aikataulun, mietin, ketä kaikkia voisin nähdä Helsingissä. Usein tulee viestejä esimerkiksi Instassa, että lähde kahvittelemaan kun olet Helsingissä. Valitettavasti retkeni sinne ovat hyvin hetktisiä ja usein haluan palata sitten lepäämään ja mummon kanssa juttelemaan ajoissa illalla. Perhe ja liikunta ovat aina ne asiat, mitä itse priorisoin, joten ajattelin, että ehtisivätköhän veli ja käly nähdä vauvansa kanssa. Käytäisiin porukalla syömässä tai kävisin heillä tai jotain.

Kun juoksin lenkkiä ennen Helsinkiin lähtöä, ajatukseni harhailivat ties missä. Lenkeillä syntyy päässä asukokonaisuudet, blogiaiheet ja muut ideat. Mietin, mitä itse kaipasin vauvavuonna. Kaipasinko eniten sitä, että joku tulee kahvittelemaan meille? Itse asiassa seuraa riitti paremmin kuin olisin uskonutkaan ja ensimmäistä vauvaa tuli katsomaan liuta puolituttujakin, tuntui, että aina joku oli käymässä. Olin hyvin kiitollinen seurasta ja siitä, etten jäänyt yksin. Sen sijaan kun vauvavuosi kaatui puolen vuoden kohdilla rytinällä päälle, olisin kaivannut hetkeä yksin. Etsin koiralle uuden kodin, veimme hänet Kuopioon vauvamme kanssa, sitten aloimme etsiä väliaikaista kotia ja pakkomuuttaa. Kärsin unettomuudesta ja ahdistuin pahasti, vauva nukkui huonosti. Itkien pakkasin kotiamme kasaan vauvan opetellessa siellä laatikoiden seassa konttamaan. Oksennustaudissa ollessani olisin tehnyt mitä vaan, jos joku olisi käynyt nukuttamassa pienen kärryihin. Mutta tukiverkkoja ei ollut Tampereella. Ja nyt kun ajattelen, veli ja käly asuivat vielä tuolloin Tampereella. Paremmin ajatellen en uskaltanut pyytää apua. En halunnut olla vaivaksi, hävetti. Se perussuomalaisuus. Mieluummin itkin ja tein hammasta purren väsymyksessä hoippuen, kuin olisin kysynyt apua. Tuntuu tyhmältä, mutta niin se vain monesti menee.

Esikoisen täyttäessä vuoden saimme päätöksen kerran viikossa käyvästä perhetyöstä. Yhtenä aamuna viikossa minun ei tarvinnut jaksaa. Joskus kokeilin nukkua, mutta eihän siitä aamuyhdeksältä tule mitään, joten hyvin pian totesin, että saan kaikkein eniten ajasta irti, kun lähden yksin pois kotoa. Kävin joskus jumpassa, joskus vain istuin unisena kahvilassa teellä. Ennen kaikkea, ei tarvinnut jaksaa muutamaan tuntiin. Sai käydä yksin vessassa ja suihkussakin jos halusi. Niin hullulta kuin se tuntuukin, pikkulapsiarjessa on joskus mahdotonta päästä yksin vessaan. Pötköttävän vauvan voi vielä ottaa mukaan suihkuun, mutta he ovat hyvin vähän aikaa pötkötteleviä.

Siinä lenkillä omia vauvavuosiani miettiessäni (toisen kohdalla ollutta vauvavuotta en edes muista, tein niin paljon asioita silloin että jotenkin se on ihan sumentunut) tajusin, että nyt on minun vuoroni tarjota apua. Haluaisin olla enemmän tädin roolissa mukana arjessa, mutta 200km välillämme tekevät asiasta hankalaa. Niinpä laitoin kälylle viestiä, että voin olla pienen kanssa, jos hän haluaa olla yksin. Näin teimme.

Onnekkaasti nukuin pommiin ja ryntäilin paikalle lähes puoli tuntia myöhässä, onneksi kenelläkään ei ollut niin tiukat aikataulut. Vauva nukkua posotti suurimman osan ajasta, minä istuskelin puistossa ja kahvilan terassilla ja mietin, kehtaisinkohan herättää neidin, haluaisin vähän seurustella. Saimme me onneksi sitäkin tehdä. Kun käly laittoi viestin illalla, että you made my day, pieni hengähdys välillä tekee hyvää ja on sitä ihanampaa taas palata kotiin, mietin, että enhän minä tehnyt mitään. Sitten muistin sen olon, miten intensiivistä vauvan kanssa on olla. Vaikka hän nukkuisi, sitä kuulostelee korvat höröllä suihkussa kuuluuko jotain. Ja montako kertaa on kuulunut itkua, jota ei sitten olekaan! Olen jopa mummollani yöpyessäni herännyt lapseni itkuun ja tajunnut hetken päästä, ettei lapsi ole lähimaillakaan. Sitä on niin aistit herkillä ja valmiustilassa koko ajan, että senkin puolesta on kiva höllätä hetkeksi. Ja itse mietin, että ilo oli täysin minun puolellani ja toivoin, että voisin olla apuna useamminkin.

Kun jatkoin iltapäivällä keskustaan ja päätin illalla istahtaa läppärin kanssa kahvilaan naputtelemaan, huomasin tiskillä, että korttini jäi juoksuvyön taskuun. Taitoin matkan veljelle juosten ja vyöhön mahtuu juuri puhelin ja luottokortti. Siinä sitten naama punaisena kaivoin kolikoita, kun takanani ollut nuori tyttö sanoi ”minä voin maksaa sinun puolesta, maksa minulle sitten mobile payna”. Katsahdin tuota vaaleanpunahiuksista parikymppistä naista hymyillen ja selittelin sekoiluani. En edes muista millä, näin vain mikä jono alkoi kertyä. Lopulta apua ei tarvinnut, sain kolikot riittämään ja unohdin täysin kiittää avuntarjouksesta luikkiessani pois tieltä. Harmitti jälkikäteen. Mietin silti kiitollisena, mikä fiilis tilanteesta jäi. Sen sijaan, että joku olisi huokaillut tuskissaan kiirettään selkäni takana, hän tarjosi hymyillen apua. Oma olotila ja fiilis ovat pienistä hetkistä kiinni. Kiitos sinulle pinkki enkeli. <3

Pienistä teoista voi olla iso apu. Vaikka tuntuisi vähän tyhmältä tarjota apua, tarjoa. Koska todennäköisesti se otetaan iloiten vastaan, vaikka sitä olisi lähes mahdotonta pyytää. Minä alan toeta omista vauvavuosista, mutta toivon etten kuitenkaan unohda sitä uupumusta mikä oli niin totaalinen. Sillä se saa tarjoamaan apua. Voi kun voisin auttaa enemmänkin.

Arvatkaa suliko sydämeni, kun soiteltiin lasten kanssa videopuhelua keskiviikkoiltana? Kuopukselle oli ottanut kahden viikon tauon jälkeen päikkypäivä sen verran kovemmalle, että turvasi siskoon. Pikkusiskon ryhmä lähti kuitenkin aiemmin sisälle ja siitä tuli iso itku, pieni ei halunnut lähteä ilman isosiskoa. Joten isosisko jätti omat leikkinsä ja kävi saattamassa pienemmän sisälle, omaan ryhmään asti, kunnes palasi ulos puuhiinsa. Nieleskelin miettiessäni, miten tiukasti siskokset pitävät yhtä ja miten kova pala tulee olemaan syksy, kun isosisko onkin jatkuvasti muualla ja eskarissa.

Hahhah, tiedättekö, tämä unohtelen maksukorttini ja nukun pommiin kuulostaa varmasti siltä, että alan olla ihan täysjärkinen. Mutta minulla on hyvä selitys! Niistä vaan täytyy tehdä sitten ihan oma postauksensa, tälle tuli jo aika mitta.

Toivotan teille kaikille hyvää viikonloppua, pitäkää lähimmäisistänne huoli! Onko sinua autettu pienin teoin? 

*kuvat Mimi & Nöde