Joulukalenterit. Siinäpä vasta asia, mikä varmasti jakaa mielipiteitä. Joulukalenterihomma on ihan ”hurjaa” nykyään, kun miettii omaa lapsuuttaan. Ei silloin ollut kuin se perinteinen suklaakalenteri, josta tuli joka aamu pala pahaa suklaata. Ja monesti ei sitäkään, vaan kuvakalenterilla mentiin. Vanhemmillani ei todellakaan ollut mitään omia kalentereita lapsuudessani ja millainen on nyt markkinoilla olevieneaikuisten kalenterien määrä! On pikkutuhmaa kalenteria, olutkalenteria ja vaikka mitä erilaisia kosmetiikkakalentereita. Minä unboksasin jo tyttöjen kanssa tämän The Body Shopin joulukalenterin ja täytyy sanoa, että oli ihan mielettömän laadukas. Tuotteet ovat hyviä siinäkin mielessä, että mm. saippuat, shampoot sekä hoitoaineet menevät kaikkien neljän käyttöön nykyään. Tottahan se on, että kosmetiikkakalentereista tulee hirveä määrä tavaraa, siksi olenkin osan luukkujen jutuista arponut teille ja osa ehtii sujahtaa joulupaketteihin!

Muistan muuten edelleen elävästi, kun kaverini sai ensimmäisen Fazerin joulukalenterin 1990-luvulla. Se oli silloin mallia suklaarasia, jonka kannesta avattiin kuvaluukku ja sisältä sai ottaa konvehdin, eli rasia oli alusta asti auki ja kaikki suklaat nähtävillä. En ymmärtänyt, miten kaveri pystyy olemaan syömättä niitä kaikkia suklaita kerralla ja se kalenteri oli minusta upein ikinä!

Onko tavarakalenterin ostaminen pelkkää tuhlausta? Miksi ostaa joulukalenteri täynnä tavaraa?

Totuus on, että kyllähän monista kalentereista tulee esimerkiksi roskaa tai turhaa tavaraa ja kalenterin valinta kannattaa miettiä huolella. Meillä oli yhtenä vuonna Ryhmä Hau-kalenteri, josta tuli hahmoja, liukumäkiä ja muita leikkitavaroita. Ne kerättiin huolella yhteen laatikkkoon lasten huoneeseen, jotta ovat sitten samassa paikassa ja niillä on kyllä leikitty todella monet kerrat. Viime vuonna meillä oli Schleich-kalenteri ja sama juttu, ihan pienimpää pikkulintua lukuun ottamatta (häviävät väkisin) hepoilla tarvikkeineen on leikitty monesti. Tykkään, kun kalenterista tulee joku leikkikokonaisuus, jolla selkeästi on jatkossa käyttöä, eikä aamua aloiteta esimerkiksi karkeilla.

Meillä ei myöskään ole yleensä ostettu jouluksi kuin yksi lelulahja ja pyritty toivomaan muuten tarpeellisia juttuja (sukukin hyvin pieni, eli ei lahjoja tule mitään läjää) lahjaksi, kuten uutta tyynyä tai pyjamaa. Jouluna ei tule mitään lelukasaa ja siksikin tämä koko joulukuun jatkuva pieni lelujuttu on minusta hauska, niihin ehtii panetua rauhassa sen sijaan, että revitään kasa lahjoja auki kerralla.

Ja. Tämä on muuten ehkä paras juttu – pimeys alkaa painaa selkeästi lapsiakin, eikä ylös pompata enää kuudelta täynnä virtaa kuten kesällä. Mutta kun on joulukuu, humps vaan ja lapset ovat ylhäällä ja pukeissa, jotta saavat avata kalenterin. Ihan paras motivaattori pimeisiin aamuihin!

Mitkä joulukalenterit valitsimme vuonna 2020?

Valinnat olivat tänä vuonna hyvin selkeät, joskin aina se hintakin mietityttää. Esikoinen halusi LOL-kalenterin, josta paljastuu joka päivä uusia asusteita LOL-nukeille. Ne ovat jatkuvassa käytössä leikeissä nyt, taitaa olla ykkösjuttu. Tässä kalenterissa on muuten hurjia hintaeroja riippuen siitä ostaako sen esimerkiksi Prismasta vai tilaa Verkkokauppa.comista, kannattaa vertailla! Meillä mummi lopulta tilasi tytöille kalenterit.

Kuopus näki Barbie-kalenterin ja se oli sitten siinä. Kalenteri, josta saa Barbien ja sille asusteita ja tavaroita päivittäin. Tälle kalenterille miinuspisteet siitä, että takana on kuvina kaikki mitä luukuista tulee. HÖH! Mikä yllätysmomentti siinä sitten on! Onhan kosmetiikkakalentereihinkin kirjoitettu sisältö, mutta pienelle olisi mennyt vielä se yllärinä. Ei häntä tuntunut haittaavan, mutta minusta tämä oli vähän tyhmä toteutus. Täytyyhän sitä olla yllätyksiä!

Itse päädyin lakukalenteriin, rakastan lakua. Viime vuonna minulla oli tanskalaisen lakutehtaan kalenteri, mutta se oli ensinnäkin valtavan kokoinen, siinä oli hirveästi muovia ja roskaa ja tiedättekö – ilman sitä päällystä ne lakut ovat ihan hirveitä, jäi syömättä! Niitä tuli muutamasta luukusta. Nyt ihastuin välittömästi Kouvolan lakritsin kalenteriin nähdessäni sellaisen, se on ihanan kompakti, Kouvolan laku on järkyttävän hyvää ja maksu menee kotimaiselle firmalle. Odotan suurella innolla! Ja on muuten puolet edullisempi kuin ulkomaalainen serkkunsa!

Lisäksi jo aiemmin mummi toi meille kuvakalenterin, josta paljastuu, miten kartanon väki viettää joulua. Varmasti upeita kuvia! Näissä kuvakalentereissa tulee aina hämmennys lopuksi, mitä tehdä kauniille kalenterille? Miten olette ratkaisseet itse?

Kertokaa mielipiteitä – millaisilla kalentereilla siellä mennään? Onko aikuisilla omia, lapsilla yhteisiä, kuvia vai tavaraa…? Miksi päädyitte juuri siihen vaihtoehtoon?