Avainsana-arkisto: Aarikka

Pinkkipöksy hangessa

6.2.2015
30
Kyllä kuulkaa välillä (tai aika useastikin) naurattaa tämä asukuvien ottaminen. Musta ei vaan saa a) kuvia ilman hekotusta b) kuvia ilman sekoja otoksia joukossa.

 

Tämä asu on aika peruskauraa, jossa pärjää hyvin lapsen kanssa päivän, kun konttailee mm. lorupiirissä tai muskarissa lattialla. Ainoa miinus tässä asussa on, että meille tuli niin kova kiire loruttelemaan, etten ehtinyt etsiä mustaa toppia alle. Virhe. Harmaa näyttää hölmöltä. Jatkoimme suoraan miehen kanssa lounaalle ja pyysin häntä räpsäisemään pari kuvaa lounaan yhteydessä talteen. Halusin, että kuviin ikuistuu miten valtavasti lunta on tullut ja juu, kyllä se asia tulee ilmi.

 

Ensinnäkin a) ajoin auraamatonta väylää niin, että auto keräsi lunta matkaansa miehen jupistessa jotain ”Katja vanha maastoautoilija” (juu, miehet ovat autoista tarkkoja) ja b) hyppelin reippaasti hankeen poseeraamaan. No se hanki oli sitten niin syvä, että upposin sinne polvea myöten. Avonaiset saappaat keräsivät paljon lunta sisäänsä ja kotona nauratti läpimärät sukat. Mitä vaan asukuvien eteen. Repeilin sitten siellä hangessa että ei tästä tule mitään, mutta nämä saatiin aikaiseksi. Jostain syystä kengistä ei ole kuvia. Näiden kuvien jälkeen menin kampaajalle, joten tukkakaan ei ole hyvin vielä näissä, mutta katsokaa niitä pöksyjä jooko? Ne ovat Lontoon Primarkista ostetut halpispöksyt, mutta säilyneet ihan suosikkeina ja niin hyvinä!

housut Primark/paita KappAhl/huivi Desigual/korvikset Aarikka/takki Esprit

 

Siinä kun sitten pyörähtelin upottavassa hangessa kameran edessä, meinasin saada sitä lunta myös suuhun ja silmiin, tähän tyyliin…

Kotona katselin tyttäreni lusikan kurottelua ja oli pakko ottaa kuva, kyllä meissä jotain samaa on… ;)

 

Nämä kaksi vikaa kuvaa menkööt perjantaihepulin piikkiin ja sekä sen piikkiin, ettei elämä ole niin vakavaa, eihän? :) Lusikan kurottelusta tuli mieleen, että on pitänyt tehdä juttu meidän keittiöstä, mutta sekin on jäänyt. Kiinnostaisiko teitä?

 

Ihanaa viikonloppua, minä olen taas pari päivää Helsingissä opiskelemassa!

 

Ja hei, ensi viikolla on tulossa hyvinvointiin liittyvä arvonta, josta ainakin itse innostuin kovasti! Joten erityisesti pirkanmaalaiset, pysykäähän kuulolla! :)

Jos Helsinki on hetkisen kaunis – kaipuuta muualle

13.9.2012
12
… se unta on vaan turhaa unelmaa.

Eli terveisiä Helsingistä! Minulla on jotenkin outo fiilis aina kun olen Helsingissä: olen asunut lapsuuteni siellä, joten mieleeni putkahtaa aina muistoja, mutta toisaalta olen ollut niin pitkään poissa, että Helsinki näyttäytyy vähän pelottavana minulle. Pelottavuudella tarkoitan lähinnä metrotunneleita, joissa virtsa haisee ja ryöstöjä, joista olen kuullut. Toisaalta olen tullut kotiin, toisaalta haluan äkkiä pois. Ehkä vika on minussa, sillä kaipaan koko ajan johonkin; entisiin kotikaupunkeihini Suomessa, Thaimaahan ja krooninen ikävä minulla on jatkuvasti Britteihin siellä asutun ajan vuoksi. Tulenko olemaan ikinä tyytyväinen missään vai kaipaanko aina johonkin? Tämä on oikeasti aika raskas tunne kaivata koko ajan jotain ja jos saisin päättää, viettäisin aina viikon kerrallaan eri kaupungissa. Kuulutteko te selkeästi johonkin vai painaako kaipuu? Toivon edelleen, että muutamme joku päivä Britteihin, ainakin siitä saa unelmoida.

Onnellinen olen ollut joka paikassa, mutta toisaalta kaivannut jotain muuta. Ristiriitaista? Kyllä.

Metrot ovat parhaita kuvauspaikkoja. ;)

Tunnen kyllä itseni erittäin onnekkaaksi, kun sain asua näissä maisemissa. :)

Vuorokausi Helsingissä sai selaamaan vanhoja kuvia ja pähkäämään taas jälleen kerran sitä, mitä haluan elämältä. Haaveissa on edelleenkin vahvana se, että saan jatkossakin nähdä maailmaa.

Helsingissä pörräsin sekä tiistain että keskiviikon tässä asussa:

Housut Benetton/toppi GinaTricot/neuletakki Mango/korvikset Aarikka/kello Guess.
Pähkäsin laitanko vielä tuon kaulakorun, mutta päädyin jättämään sen pois. Kumpi teistä on parempi?

Näin ruokavammaisena ärsyynnyin Espan kahvilassa, kun tarjolla ei ollut perusjuustosämpylää, eikä sitä voitu tehdä pyynnöstäni huolimatta. Paikka on kuitenkin niin kallis ja tasokas ja myyjä tuntui hermostuvan uteluistani heti. Tästä en pidä Helsingissä; törmään usein kireään ja hermostuneeseen palveluun. No, ratkaisin ongelman sitten näin:

 

Kiskoin meetwurstit välistä pois, jäihän niistä juustoon makua, mutten halunnut tehdä asiasta enää yhtään hankalampaa kuin se jo tuntui olevan.

Tuliko tästä postauksesta sekava? Tuli. Ajatukset sinkoilevat liikaa sinne tänne, että osaisin tuottaa järkevää tekstiä. Joten tyydyn toivottamaan iloista torstaita!
 

Ehdoton ei ei vaatekaapissa

23.8.2012
6
Tässä on käynyt niin kuin arvelinkin: kotona oleilu tekee sen, että hengailen lähinnä jumppa- ja lenkkivaatteissa ja niissä ei paljon kuvattavaa tänne ole. Joten pahoitteluni viikon hiljaiselosta!

Täällä vietettiin maanantaina villahääpäivää, eli 7 aviovuotta tuli täyteen! Sain lahjaksi villahousut (:D), mutten taida niitä tänne kuvata.

Jokaisella taitaa olla ainakin yksi juttu, joka on ehdoton ei ei vaatekaapissa. Siis sitä ei kaappiin tule. Toisilla se on värikkäät vaatteet, toisilla mustat, toisilla hameet ja toisilla korkeat korot. Mikä se sinulla on?

Itselläni yksi ehdoton ei ovat olleet legginssit. En vain tykkää. Tämän takia kaapistani ei juuri tunikoitakaan löydy, koska niiden kanssa pitäisi melkein laittaa legginssit jalkaan.

Nyt täytyi sitten tehdä poikkeus tuon tunika-linjan kanssa. Tilasin nimittäin Zalandolta _mekon_ ja totesin sen olevan himppasen turhan lyhyt ollakseen mekko, kun se saapui postissa. Aikani pähkäsin mitä teen, mutten voinut vastustaa mekon (tunikan) pinkki-mustaa värimaailmaa ja päätin pitää sen. Puin sen sitten tänään New Yorkista ostetttujen kapeiden farkkujen kanssa, mutta silti meinasi häiritä noin pitkä ”paita”. Mutta kun se väri oli niin ihana, huoh!

 

Tällä kertaa koiraa ei pyydetty kuviin, se tunki mukaan. :D Koruina oli Aarikan pinkit pallot ja Phuketista ystäväni liikkeestä ostettu rannekoru. Kampaaja kirkasti hiusväritkin tänään, kyllä se sieltä kasvaa ja venyy tuo tukka!