Tampereen paras aamiainen

Aikanaan, kun kuopus oli vielä vauva, kävimme lauantaiaamuisin perheuinnissa. Sen jälkeen oli aina hirveä nälkä ja traditiomme olikin käydä jokin aamiainen tai brunssi uinnin päälle. Näitä aamiaisia kertyi monta ympäri kaupunkia ja tuli testattua kivoja paikkoja!

Tuosta traditiosta on jo useampi vuosi ja paikat ovat muuttuneet ja niitä on tullut lisää. Olin kuullut niin monelta taholta kehuja Lapland Hotelsin aamiaisesta, että se on ollut haaveissa testata. Uudenkarhean Nokia Arenan sisuksissa sijaitseva Lapland Hotels ja sen Saivo-ravintola ovatkin ihan omaa luokkaansa. Kävimme testaamassa viime viikolla aamiaisen ja yhdyn kehujiin – se todellakin varmasti on Tampereen paras! Älä muuten hämäänny, hotelliin pääsee sisään, vaikka Arena olisi muuten suljettu!

Saivo-ravintolan tunnelma

Varasimme aikaisen ajan ja olimme jo puoli kahdeksalta aamiaisella. Ajattelin, että lomalaiset heräävät myöhemmin, mutta lähtiessämme pois lähempänä yhdeksää, oli aamiaisella vieläkin hyvin väljää. Ravintola on suuri, joten sieltä sai valita niin sanotusti aivan oman nurkkauksen. Valaistus on hämärä on tunnelma kuin Lapissa, sanoivat lapsetkin. Musiikki viimeisteli kokemuksen. Akustiikka oli tehty jotenkin sillä tavalla, ettei mitään astioiden kilinää tai kolinaa tai muuta meteliä kuulunut. Sai vaan istua rauhassa ja nauttia. Ei jonotusta, ei meteliä, ei ruuhkaa. Hämärä valaistus herätteli ihanasti päivään.

Palvelu oli myös äärimmäisen ystävällistä. Olin vaikuttunut jo ennen kuin olin istunut alas tai maistanut mitään makuja!

Tampereen paras aamiainen

Meille tarjoiltiin pöytään kaakaot, teet ja kahvit ja sitten olikin aika valita mitä söisi. Valikoima on valtava ja toisaalta hyvin omalaatuinen. Ei eineslihapullia, nakkeja tai huonoa munakokkelia, vaan kokin toivetäytteillä paistamaa munakasta, marjajauheita, nokkosnäkkäriä, punajuuri- ja porkkanahummusta…

Kaikkein kivointa on, että ruoat ovat pieninä annoksia. On minikorvapuusteja, on pieniä vispipuuroannoksia, savustettu hauki oli myös hyvin pieninä paloina ja rieskat pikkuisia. Tästä suuri kiitos, oli helppo ottaa pieniä annoksia ja maistella useita makuja! Aamiaisen puuro oli kyllä universumin paras puuro.

Lappi näkyi keittiössä esimerkiksi poropiirakoiden ja lakkojen sekä leipäjuuston myötä. Suomalaisuutta henki näkkärit, rieskat, marjat ja puuro. Jälkkäripöydästä löytyi muun muassa minikokoisia puolukkapiiraita, smoothiessa oli kuusenkerkkää.

Kaikki oli ainutlaatuisen raikasta, tuoretta ja kauniisti katettua. En muista kokeneeni aamiaista, jolla olisi läsnä tällainen rauha ja samalla täydelliset maut. Lapset ilahtuivat olleensa kuin ulkomailla ja me kaikki heräilimme päivään hymyssä suin.

Aamiainen kustansi 27 euroa/aikuinen, lapset olivat puoleen hintaan. Onhan se tyyriimpi kuin perinteinen aamiainen, mutta hinta-laatusuhde oli minusta kohdillaan. Tätä kokemusta ei voi verrata perinteisiin pekoni-kokkeliaamiaisiin sanoisin!

Erittäin lämmin suositus siis tälle! Jäin haaveilemaan esimerkiksi 40-vuotissynttäriyöstä Arenalla, hotellihuoneessa saunoen ja tällaiseen heräten.

Oletko itse testannut Lapland Hotelsien aamiaista?

Askel kerrallaan kohti parempaa huomista – luomumaitoon tehty ohrapuuro

Kaupallinen yhteistyö Hyvä merkki -kampanja ja Pro Luomu

Olen ilahtuneena seurannut viime aikoina enemmän ja enemmän esiin tullutta keskustelua ruoasta, sen vaikutuksesta ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen sekä ruokahävikistä. Kun puhumme ympäristöstä ja lastemme tulevaisuudesta, tulee aina ensimmäisenä mieleen lentäminen ja ilmansaasteet. Mutta itse asiassa se, mitä syömme ja kuinka paljon laitamme ruokaa roskiin, vaikuttaa paljon oleellisemmin ympäristöömme. Ja samalla se on asia, johon voi pienillä teoilla vaikuttaa todella helposti itse! Juurikin siihen, mitä valitsee päivittäin ruokakaupasta. Miten tekemäsi valinnat ovat tuotettu tai viljelty ja kuinka kaukaa ne kuljetetaan? Kaupassa on valtavasti nykyään tarjolla esimerkiksi luomutuotteita – ne tunnistaa vihreästä lehtimerkistä ja niitä ostamalla voi olla varma, että koko tuotantoprosessi kestää lähempää tarkastelua. Mutta mikä sai meidät valitsemaan entistä enemmän luomua?

Lasten saanti innosti syömään luomummin

Mies on lapsuudessaan ollut kasvissyöjä ja he ovat kasvattaneet paljon kasviksia itse, tehneet itse ruoat kouluun (ei tuolloin ollut kasvisruokaa tarjolla) ja syöneet hyvinkin niin sanotusti puhtaasti. Mieheni siis oli alusta asti tarkempi myös siitä, mitä haluaa lapsille antaa ruoaksi. Ihan pienille, jotka vasta totuttelevat erilaisiin makumaailmoihin ja heidän ruokavalioonsa lisätään hiljalleen uusia juttuja. Kun esikoisemme lähestyi vuoden ikää seitsemän vuotta sitten ja oli aika siirtyä lehmänmaitoon, oli miehelle ehdottoman selvää, että ostamme sitten luomumaitoa, jotta lapsi saa sitä parasta. Minä opin vasta tuolloin, että luomumaito on yleensä homogenoimaton eli siitä ei ole eroteltu rasvaa. Omissa ajatuksissa on luomusta ajatus, että mitä vähemmän käsitelty, sitä parempi ja puhtaampi ravinto. Ja sitä halusi ja haluaa erityisesti kasvavalle lapselle tarjota, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa ja mahdollisimman puhdasta ravintoa.

Mutta on luomussa lupaus paremmasta koko ketjun kannalta. Sen lisäksi, että saat itse puhtaampaa ja vähemmän käsiteltyä ruokaa, tiedät luomumaitoa käyttäessäsi, että lehmät pääsevät kesä-syyskuun välisenä aikana laiduntamaan päivittäin pihalle. Se edistää tietenkin niin lehmien hyvinvointia, mutta myös erilaisten hyönteisten, joille lehmien lantaläjät tarjoavat suojapaikkoja. Näin ollen luomu on lupaus paremmasta joka askeleella ja yhtä lailla kun saat lapsille puhtaampaa ravintoa, tiedät samalla, että luonto ja eläimet voivat paremmin. Luomun valitseminen on helppo teko arjessa, jolla on kuitenkin paljon vaikutuksia.

Päivän paras ateria sekä viikonlopun luksushetket

Tiedätte varmasti jo moni, että minä olen aamupalaihminen. Se on ehdottomasti päivän paras ateria ja parasta on, jos sen saa syödä rauhassa, kuten yleensä viikonloppuisin saa. Haudutella useamman mukillisen teetä ja syödä nopean veteen keitetyn kaurapuuron sijasta luomumaitoon haudutetun puuron. Vesikaurapuurosta puheen ollen, isäni, joka sitä meillä on koti-kotona keittänyt 40 vuottta, on siirtynyt luomukaurahiutaleisiin ja jaksaa aina kehua, kuinka paljon kuohkeampi ja parempi kaurapuuro niistä tulee. Hyvä iskä!

Mutta siis, takaisin meidän aamiaisiin. Mies on meilläkin se puuromestari, joka yleensä herää minua aiemmin ja hauduttelee luomumaitoon ohrahiutaleista tehdyn puuron. Se tulee suhteellisen nopeasti (puolessa tunnissa), mutta jos oikein haluaa fiilistellä, hauduttelee ohrasuurimoista puuron. Ohrahiutaleet ja -suurimot ovat myös luomua, käytämme aina samaa merkkiä joka on myös lähiruokaa. SItä ei valitettavasti myydä kuin toisessa lähikaupassamme, eli täytyy muistaa kumpaan kauppaan menee, jos ohrahiutaleet ovat loppu! Pyrin aina katsomaan kasvisten ja monien muidenkin tuotteiden kohdalla, että ne ovat kotimaisia ja mielelläni valitsen myös lähiruokaa.

Naapurimme puolestaan harrastaa hapanjuurileivontaa ja on tilannut suoraan tiloilta suuria pusseja jauhoja. Hän kertoi, että valitsee aina luomujauhon, mutta välillä on ollut vaikeuksia löytää luomujauhoja, joissa ei ole askorbiinihappoa, sillä juuri ei tykkää tuosta haposta eli ei toimi sen kanssa oikein. Olen useasti ostanut häneltä hapanjuurileivän, tiedän hänen käyttävän luomutuotteita, leivän saa hakea ovelta lämpöisenä ja se on ihan täydellisen ihanaa. Hapan maku, pehmeä sisus ja rasahtava kuori. Ihanaa luksusta viikonloppuihin! Haaveissani opettelen homman itse, mutta ehkä jää haaveeksi, juuren käsittely tuntuu niin haasteelliselta.

Ohrapuuro luomumaitoon

Maito on meillä se tuote, joka on aina kaapissa luomuna. Ykkösluomutuotteemme siinä missä nuo ohrahiutaleet ja -suurimot tulevat hyvänä kakkosena! Ohrapuuro on suosikki viikonlopuissa ja maitoon tehtynä se pitää todella pitkään nälkääkin! Nappaa resepti ja nauti!

Ohrapuuron resepti

1 l vettä
3 dl luomuohrasuurimoita
1 l luomumaitoa
(suolaa)

Laita illalla suurimot likoamaan vedessä kattilaan. Keitä aamulla hitaasti ylimääräinen vesi pois. Olemme yleensä joutuneet lisäämään hieman vettä, etteivät suurimot pala pohjaan. Kun vesi on kiehunut, lisää maitoa hitaasti, sekoittele ja hauduta (teflonkattila paras!), kunnes maito on imeytynyt ja suurimot pehmenneet. Tämä on kuin riisipuuron keittoa, eli tuntikin vierähtää haudutellessa.

Miehen tyyli on yleensä lukea lehteä ja juoda kahvia baarijakkaralla istuskellen ja sekoitella puuroa, ettei maito nappaa pohjaan. Kuopuksen kommentti viikonlopun puurosta yleensä onkin ”miten puuro voi olla näin hyvää!”.

Puuron päälle laitamme aina jotain marjoja, mansikat ovat ostettu luomuversiona torilta kesällä ja pakastettu, vadelmat poimittu omasta pihasta.

Kyllä puhtaan ruoan maistaa ja sitä syö ilolla, kun voi luottaa siihen, mitä lautasella on ja minkälaisin menetelmin se on siihen päätynyt.

Käytetäänkö teillä luomua, jos niin missä tuotteissa erityisesti?

 

Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.

Uusi Raami on ihanan kepeä!

Mahtaako olla yhtään taloutta, josta ei löydy jotain Iittalan astiaa tai esimerkiksi tuikkukippoa? Meillä on ainakin ihan päivittäisessä käytössä niin 24h-sarjan lautaset kuin esimerkiksi Teeman murokupit. Kaikki saatu 13 vuotta sitten häälahjaksi, kaikki päivittäisessä käytössä ja hyvässä kunnossa. Viime viikolla pääsin kurkkimaan aamutilaisuudessa Iittalan uusinta tulokasta, Raamia, joka löytyy alkuvuodesta 2019 kaupoista. Aamupalaa syödessä juttelin muun muassa Sisustus Cocon Sannan kanssa, joka kertoi että heiltä löytyy samaa Iittalan Paratiisi-sarjaa kuin mummolasta aikanaan. Ne kestävät ja niissä on monilla tunnemuistoja mukana.

Uuden Raami-sarjan on suunnitellut Jasper Morrison, joka oli myös paikalla Iittalan aamiaistilaisuudessa. Raamin osat ovat tehty puusta, lasista sekä keramiikasta ja ne toimivat niin yhdessä kuin erikseen. Sarja koostuu neljästä osasta: ensimmäisen muodostavat tuikkukipot, karahvi sekä juomalasit. Ne näyttävät siltä, kuin pinta olisi elävä, mutta itse asiassa käteen tuntuva pinta on sileä ja kuvio laseissa onkin sisäpuolella. Aika hämäävä tunne! Toinen kokonaisuus muodostuu puolestaan viinilaseista.

Kolmas kokonaisuus muodostuu keraamisista astioista ja neljäs kokonaisuus on puolestaan tammesta valmistetut tarjoilualustat, jotka antavat ihanan loppusilauksen kattaukselle. Jokin noissa tammisissa alustoissa ja isossa valkoisessa teepannussa muistutti itseäni 1980-luvusta Helsingissä. Kävimme usein naapurissa kylässä, jossa syötiin keltaisista Teema-astioista ja jotain puistakin siellä oli, väittäisin. Lisäksi muistan elävästi seinältä tuijottaneen Helene Schjerfbeckin omakuvan, yhdistän vieläkin tuohon kotiin keltaiset Teemat, puiset alustat sekä Helenen! Hassua mitä muistoja sitä jää lapsuudesta.

Jasper Morrison korosti tilaisuudessa yhdessä syömisen merkitystä sekä sitä, että astiasarjat, joissa jokainen astia on samanlainen alkavat olla ohi. Nykyään erilaiset osat luovat elävyyttä kattaukseen ja Raamin on suunniteltu toimivan niin aamiaisella, lounaalla kuin päivällisellä.

Sen lisäksi, että tilaisuudessa sai tutustua uuteen astiastoon, tutustuin myös itselleni uuteen ravintolaan, Levainiin. He olivat toimittaneet aamiaisen paikalle ja kanttarellileipä, jogurtti sekä juustokakku olivat ihastuttavia! Ja tiedättekö, kaikki myös täysin vegaanisia tuotteita. Mahtavaa, että sekin on näin pinnalla ja vegaanisia juttuja saatavilla. Lämmin suositus heidän ruoilleenkin!

Miltä näyttää omaan silmääsi uusi sarja? Minä itse ihastuin kovasti tuohon suureen ja valkoiseen teekannuun, näyttäisi aivan ihanalta aamupalakattauksessa! Muutenkin astiaston osat ovat ihanan kepeitä ja valoisia, sekä jotenkin keväisiä!

Onko itselläsi jotain astiastoa, jota keräilet tai johon liittyy vahvoja muistoja? Iloista alkanutta viikkoa kaikille!