Aurinkoista keskiviikkoaamua! Täällä tuoksuvat popcornit nenässä eilisten juhlien jäljiltä ja tänään jatketaan sitten isosiskon kemuilla! Jännäksi meni jälleen tämä maaliskuisten syntymäpäivien pito, mutta saatiin pidettyä eilen pienet kaverisynttärit päiväkotiystävien kanssa. Se oli kuulkaa iso juttu. Niin pitkään kuopuksemme on mennyt isosiskon perässä, mutta ollut nyt tämän talven täysipäiväisenä uudessa päikyssä ja saanut hyviä omia ystäviä. Into oli valtava viiden tytön saapuessa kylään ja juhlat olivat kuulemma maailman parhaat. Se oli äidinkin tärkeintä kuulla. Tiedätte, että rakastan järjestää isoja juhlia, joihin on kutsuttu kaikki sukulaiset ja ystävät, mutta nyt ne ovat olleet pari vuotta pannassa. Meillä on juhlittu muun muassa Ariel-syntymäpäiviä, Frozen-juhlia, Tähkäpää-synttäreitä, My little pony-juhlia ja viime vuonna vietettiin Jasmine-aiheiset ulkojuhlat toukokuussa. Viime keväänä olin varannut Hoplop-kemut lasten toiveiden mukaisesti, mutta sisäleikkipuistot sulkivat ennen juhlia ja sama tänä keväänä – 5-vuotiskemut oli varattu ja varausmaksu maksettu, kunnes viime viikolla tuli puhelu, että puistot säilyvät auki mutta synttärihuoneet eivät. Plan B käyttöön siis.
5-vuotispäivänä vuonna 1987 ja 2021
Muistan edelleen hyvin vahvasti tunteen, mikä minulla oli lokakuisena lauantaiaamuna vuonna 1987. Heräsin aikaisin juhlapäivääni, äiti leipoi kaiken itse, vauvaveli äänteli ja minä sain lahjan. Paketissa oli My little pony-kaksosponit ja niitä hypistelin viimeksi eilen. Tallessa ovat ja muistuttavat siitä aamusta. Leikin niillä poneilla Helsingin kodin olohuoneessa, katselin Pikku Kakkosta ja hymyilin itsekseni. Iltapäivällä tuli lauma lapsia juhlimaan. Huokaisin illalla onnesta, olen varmaan maailman onnellisin lapsi ja synttärit ovat maailman paras juttu! Äitini piti aina kaikille kolmelle juhlia, suunnitteli ohjelmaa ja väänsi kakut itse. Rakastin ja rakastan syntymäpäiviä ja järkytyn aina, kun mies ei halua juhlia. Eipä ole järkkäämistäni yllätyskemuista ollut onneksi pahoillaankaan.
Tänä vuonna vetkutin viime tippaan asti kaikkea synttäreihin liittyvää, sillä tilanteet elävät niin kovin. Tilasin Annalta (tietenkin) kakun viime viikolla ja sunnuntaina ilmoitin vieraille, että juhlat ovat kotona. Vasta eilen, tunteja ennen juhlia uskalsin suunnata ostamaan ilmapalloja ja tarjottavia. Mikä tietenkin tarkoitti, etten alkanut leipomaan mitään, mutta uskoin, ettei se viisivuotiaita haittaa. Mietitytti, miten rima onkaan laskenut pandemian myötä, yleensä olen ostanut synttärimekot valmiiksi, olemme käyneet kuvauksissa, olen miettinyt koristeita into piukeana ja mitä kaikkea. Nyt juhlat pantiin kasaan muutamassa tunnissa ja lapsi otti kaapista kesämekon päälleen. Varsin toimivaa.
Mitä tarjolle syntymäpäiväjuhliin tai mitä ohjelmaksi?
Tarjoilut tulivat kakkua lukuun ottamatta siis kaupasta. Oli nakkeja, lihapullia, juustonpaloja, kukkakaalia, kurkkutikkuja, porkkanatikkuja, viinirypäleitä, keksejä, donitseja pakkasesta, poppareita, sipsejä ja karkkeja. Teeman mukaisesti Pyynikin panimon yksisarvislimuja, joista osa vieraista sanoi että kirpeitä ja minusta nuo vähäsokerisemmat limut ovat todella hyviä ja raikkaita. Mutta kaikki kelpasi enemmän kuin hyvin.
Hoplopin piti hoitaa ohjelma ja mietin edellisenä päivänä, mitä ihmettä keksitään ohjelmaksi. Ehdotin perinteistä ongintaa. Siis sillä tavalla kun olen sitä itse tehnyt, keppi, naru ja hiekkaämpäri. Mutta koska meillä asuu taloudessa tee-se-itse DI, hän kaivoi esiin oikean virvelin. Viritti sen päähän magneetin ja askarteli tyhjistä säilyketölkeistä irti kannet ja teippasi ilmastointiteipillä reunat pehmeiksi, etteivät ne riko sormia. Seuraavaksi hän laittoi Ryhmä Hau-suklaamunan tölkkiin ja askarteli pahvista pohjan tölkkeihin. Kyseiset tölkit (ja läjä tyhjiä sekä mm. villasukkia) aseteltiin portaisiin ja tytöt saivat onkia magneetilla sinisen lakanan uumenista tölkkejä. Vähän kuin jossain huvipuistoissa on magneettiongintaa, tiedätte? Se oli aikamoinen hitti ja putoavat/tyhjät tölkit naurattivat kovasti. Jokainen sai tölkistä suklaamunan ja aikamoinen ylläri oli, että kaikilla oli lopulta eri Ryhmä-Hau-hahmo. Kerää koko sarja kerralla! Otin kuvan lapsista istumassa portaillamme tomaattimurska-, ananas- sekä persikkatölkit kädessään ja lähetin kaikkien juhlijoiden äidille. Nauratti, toivottavasti lapset selittävät tölkkien salaisuuden.
Mitä lahjaksi 5-vuotiaalle?
Tämä on ollut aikamoinen haaste itsekin miettiessä lahjoja kaverisynttäreille. Leluja on vaikeaa ostaa niin, että budjetti pysyisi aisoissa ja tulisi jotain mitä kotoa ei vielä löydy. Elämyslahjoja on vähän haastavaa suosia tällä hetkellä. Joten meilläkin näky selkeästi lahjoissa kotoilu-linja. Tuli paljon puuhaa ja askartelua ja yksi kavereista ilmoitti, että tulee seuraksi askartelemaan meille joku päivä. Sehän sopii! Erityistä ihastusta aiheuttivat tarrakirjat, joita olen itsekin ostanut lahjaksi lasten kavereille. Niissä on minunkin mielestä todella kauniita tarroja ja maisemia, joihin niitä saa liimata ja suunnitella omaa keijumetsää. Olen ostanut kirjoja Suomalaisesta kirjakaupasta, varmasti muualtakin saa. Top Model-vihot ovat myös muuten aikamoinen hitti!
Näin me saimme kemut kasaan ja sen lisäksi, että oma lapsi oli sitä mieltä, että ne olivat maailman parhaat, sisällä läikähti kun pieni tyttö sanoi äitinsä hakiessa ”äiti mulla oli tosi kivaa!”. Lasten ilo on kyllä maailman parasta! Erityisesti toivon, että hän muistaa sen onnen ja huolettomuuden sisällään, joka itselläni oli vielä 5-vuotiaana. Vaikka ajat ovat poikkeavat, hän muistaa sen kikatuksen ja ehkä meiltä saamansa lahjan. Ystävät. Me emme ole vielä lahjaa antaneet vaan odotamme oikeaan päivään sen kanssa.
Tänään mennään sitten taas ekaluokkalaisten kanssa. Pirkanmaan siirtyessä eilen leviämisvaiheeseen siirsimme ohjelman Zoomiin. Siitä sitten huomenna lisää, jännittää miten yhteys ja kikattavat lapset toimivat yhteen, sen näemme sitten illalla!
Millaisia juhlia teillä on järjestetty nyt poikkeusaikoina? Muistatko omat 5-vuotissynttärisi?