Apollo Mondo Selected Gold Island Turkissa – mitä pidimme?

Pääsisinköhän nyt Turkin juttujen kimppuun, kun hellejakso on ohitse ja malttaa taas istua koneella! Kesäkuun puolivälissä vietimme viikon Turkissa, Avsallarissa ja ajattelin vähän avata, mitä pidimme hotellista ja miksi se valikoitui. Kohteena Turkki ei juuri viehättänyt, mutta hinta ja hotelli kyllä, niin se valikoitui keväällä kohteeksemme. Tarkoituksena oli viettää edullinen ja helppo loma, jossa lapset viihtyisivät ja siinä kyllä onnistuimme. Lisäbonuksena Finnairin lennot, jolla Apollomatkat lentää. Lento lähti kello 16.25 iltapäivällä niiden kamalien aamukuuden lentojen sijaan, eikä yhtään yötä mennyt ns. rikki tai hukkaan lomasta. Takuulämpö ja edullisuus sekä nuo lentoajat saivat päätymään tähän kohteeseen.

Apollo Mondo Selected Gold Island

Apollon sivuilla on hämäävästi aivan samassa kohteessa sijaitsevat Selected Gold Island sekä Family Gold Island, joista ensimmäinen on luokiteltu viiden tähden hotelliksi ja toinen 4+-hotelliksi. Varasin tuohon viiden tähden hotelliin, sillä se oli edullisempi ja perillä selvisi, että homma on vähän kuin samaa komboa. Eli molempien ravintola- tai allaspalveluita voi käyttää, mutta Selectedin puolella on kaikki ohjelma ja esimerkiksi iltashowt sekä discot. Eli meteli oli aikamoinen Selectedin puolella ja kesti aina yli yhteentoista asti ja aamulla kello 7 aamiaiskilinä herätti aina.

Me saimme kaksi erillistä huonetta, sillä perhehuoneita ei ole lainkaan Selectedin puolella. Se on vähän erikoista, sillä siellä on kuitenkin mm. lastenkerho. Huoneet ovat isoja ja ns. tanssitilaa on hirveästi, mihin olisi kyllä sänkyjäkin mahtunut. Toisaalta hotelli pyöreän muodon takia huoneet ovat eri kokoisia ja muotoisia. Hyvin siistiä oli huoneissa ja kylppärit kivat! Kävimme myös katsomassa, josko vaihtaisimme Familyn puolelle, mutta se oli taas rakennuksena todella ankea ja huone pieni, joten pidimme nuo kaksi huonetta. Familyn puolella on kyllä ehkä vielä huikeammat vesiliukumäet kuin Selectedin, mutta molempia sai käyttää. Ja muuten, jos ottaa kuljetuksen Apollon kautta tällaiseen Family-hotelliin, se tulee kentältä suoraan ilman pysähdyksiä. Matka kesti noin tunnin verran kentältä hotellille.

Ruoka

Tämähän on iso asia, jos on all inclusive tarjolla, mitä siihen kuuluu. Syödäänkö aina samaa vai onko paljon vaihtoehtoja. Ilahduimme buffan tarjonnasta – aamiaisella oli muun muassa yhdeksää eri makua oliiveja tarjolla! Paikallisia herkkuja riitti ja kaikkein kivointa oli, että lastenbuffaa ei ollut. Eli ranskalaiset, nakit, nuggetit yms. loistivat poissaolollaan. Minusta tämä oli ihanaa. Toki buffassa oli esimerkiksi pastaa ja jauhelihakastiketta yms. perusruokia. Aamiaisella paistettiin pyynnöstä munakas ja tee oli niin mustaa, että sukat pyörivät jaloissa. Kaikki oli siistiä ja toimivaa, buffa toimi loistavasti.

Kun kyselimme, mitä muita ravintolapalveluita kuuluu, en oikein saanut vastausta, eli asiaa piti selvitellä itse. Henkilökunnan englanti oli todella auttavaa, mikä hämmensi, asioita ei meinannut saada kyseltyä ja selvitettyä. Löysimme tutkien kahvilan aulan läheltä, mistä sai mm. leivoksia ja jätskiä, altaan vieressä paistettiin flat breadia joka iltapäivä ja rannalta löytyi ravintola, josta sai annoksia tilaamalla. Tykkäsin ihan hurjasti istua siinä rannan vieressä ja kasvispizza oli ihanaa! Lisäksi oli tarjolla mm. kanaa ja pasta-annoksia.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää, söin pääasiassa kasvisruokaa koko viikon ja silti aina löytyi jotain uutta. Sille täydet pisteet. Kerran viikossa hintaan kuuluu a la carte-illallinen, jolta en odottanut suuria, mutta vitsi se oli huikean hyvä. Aivan mieletöntä kanapastaa oli illallisella, miksei sitä ollut buffassa!

Hotellin muut palvelut

Hotellista löytyi kampaamo, jossa lapset ottivatkin letit viimeisenä iltana. Lisäksi siellä oli sisäallas ja hamam sekä hierontoja, joita emme sen koommin tutkineet. Hotellin aula oli iso ja miellyttävä, mutta tuputtaminen hermostutti. Rannalla ollessa kaupattiin tatuointia ja valokuvaaja halusi ottaa perheestämme kuvia jne. Apollo järjesti aamujoogan kuutena päivänä viikossa kello 8, menin siihen kerran, mutta oli mielestäni istuskelua nurmikolla niin luovutin. Myös jumppia oli tarjolla pari kertaa päivässä, mutta ajat olivat suht haastavia ja lämpötilan noustessa varjossa aamusta +34 asteeseen, en voinut kuvitellakaan jumppaavani ulkona. Vesijumppaa oli myös tarjolla. Hotellin sali oli kyllä monipuolinen ja siisti, sille kehut.

Rannalla oli trampoliinit sekä lasten leikkipaikka. Verkko, missä pelata lentopalloa ja padel-kenttiä löytyi myös.

Altaat

Tämähän oli se, miksi hotelliin päädyttiin. Pelkästään hotellilla oli kahdeksan erilaista ihan kunnon vesiliukumäkeä. Isot altaat ja yksityinen ranta. Katselin parvekkeelta viereisen rannan väkimäärää ja se oli aivan täyteen paukaistu aamusta alkaen. Se kuhisi ihmisiä! Oli suurta luksusta mennä tyhjälle rannalle, jossa tuolista ei tarvinnut erikseen maksaa. Myöskään liukumäkiin ei ollut ikinä jonoa, mikä oli kivaa. Allasalueet olivat siistejä, isoja, aina löytyi tuoli, kaikin puolin mukavia. Ainoa miinus oli suhteellisen kova meteli koko ajan, musiikki kyllä pauhasi tauotta.

Rannalle oli rakennettu erikseen kauemmas veteen ns. ponttooni, josta pystyi hyppimään veteen. Vesi oli myös hyvin kirkasta ja siinä riitti snorklattavaa. Mies bongasi aivan ekoina päivinä mm. auton noin kuuden metrin syvyydestä, jossa asuskeli mureena. Hienot uimamahdollisuudet paikassa kerta kaikkiaan!

Iltashowt

Nämähän olivat myös ensiluokkalaisen taitavia. Oli tanssiesityksiä ja tietenkin lasten discoa joka päivä, jossa äidinkin piti tanssia menemään. Jos olisi aiemmin halunnut nukkumaan, niin se ei onnistunut. Meteli oli todella kova ja kantoi showsta pitkälle. Viimeisenä päivänä järjestettiin pohjoismaalaisittain juhannusbileet. Siellä sitten Turkissa vedimme juhanussalon ympäri pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat ruotsin kielellä. Tuli hieman höperö olo. Mutta juhannusbileissäkin oli huimaa ohjelmaa, paljon erilaisia ruokia ja kivat puitteet. Hieno ohjelmanumero sekin!

Lastenkerhot

Meillä ei ollut varauksia lastenkerhoon, sillä lapset ovat jo niin isoja ja jaksavat painaa, että koimme sen viikon aikana vähän turhaksi. He tutustuivat jo ekana päivänä tamperelaiseen tyttöön, jolle oli kerho varattu. Tuo tyttö kertoi olevansa ainoa paikassa ja kyseli lapsiamme mukaan. Ilmoitimmekin heidät perjantaiksi kerhoon (sitä oli yleensä 2xpäivässä), joten he menivät sinne, kun mies oli heittämässä pyörälenkkiä ja minä ahmin kirjaa altaalla. Olivat saaneet kasvomaalauksia ja mm. leiponeet keksejä. Kovasti tykkäsivät. Suomeksi kerhoa ei ole, mutta tuo uusi tamperelainen tuttu tulkkasi, sillä hänellä oli hyvä kielitaito jo. Maanantaina lapset menivät kerhoon uudelleen ja me suuntasimme miehen kanssa kaksin tuliaisostoksille. Kuumuus oli niin kova päivisin, etteivät lapset jaksaneet kävellä ostoksille pientäkään matkaa.

MUTTA! Sitä, kuka lapset toi kerhoon kontrolloitiin äärimmäisen huonosti, kuten myös hakua. Perjantaina oli vielä minidisco kerholla, johon meidän kuopuksemme oli kyllästynyt ja lähti menemään. Kukaan ei vahtinut. Onneksi isosisko tuli perässä ja löysivät meidät hyvinkin pian altaalta, mutta jäi itseäni mietityttämään tämä turvattomuus. Samoin minulle soitettiin tämän tamperelaisen uuden tuttavuuden asioita kerhosta, vaikken tuntenut heitä ollenkaan. Oletettiin vain, että olemme samaa porukkaa. Verrattuna TUIn kerhoihin tämä oli äärettömän huonosti organisoitua toimintaa.

Avsallar

Hotelli oli todellakin oma keitaansa niemen kärjessä. Se teki mm. sen, että ranta oli todella suojaisa, ei aallon aaltoa. Se teki myös sen, että siellä oli vähän turhan ”eristyksissä”. Minä tuskailin, ettei tällaista lomaa voi viettää, että möllöttää vain hotellilla. Toisaalta lapset eivät kuumassa jaksaneet juurikaan muuta kuin uida ja syödä jätskiä ja he rakastivat ruokia ja iltaohjelmia. Joten kaikki oli onnistunutta. Me kävelimme toisena päivänä Avsallarin ”keskustaan”, mutta siellä ei tuntunut olevan kuin basaareita. Mikään yletön piraattipaitaostostelu tinkien ei innostanut, joten ostimme muutamat tuliaiset, sitä ihanaa teetä ja palasimme hotellille.

Loman hinta ja loppukaneetti

Alanyaan oli 20 kilometrin matka ja ennen hotellilta on mennyt bussi. Näin luki edelleen Apollon sivuilla, muttei bussia ollut. Kun olimme maksaneet ruoista ja juomista koko viikoksi ja lapset rakastivat vesiliukumäkiä, uimista ja ruokaa, niin oli haastavaa poistua mihinkään. Rahaa kului heti ja koko loman hinta oli minusta todella hyvä. 2500 euroa neljältä ja siihen kuului kaikki lentoineen ja ruokineen.

Ihan viiden tähden esitys hotelli ei ollut. Henkilökunta oli paikka paikoin aika tylyä ja hissit jumittelivat aika ajoin. Vessatilat ja spa-puoli eivät myöskään aivan viittä tähteä ansaitsisi. Mutta hyvä hotelli oli, siitä ei käy kiistäminen ja en muista näin kivaa hotellin rantaa nähneeni.

Lomamme siis pyöri hyvin pitkälti hotellilla, mikä oli kätevää lasten kanssa. He jaksavat jo painaa, mutta uuvahtavat lämmöissä. Koko ajan oli ruokaa, juomaa ja jätskiä (allasbaarin jätskivalikoima oli huikea!). Oli uusi kaveri ja kaikkea kivaa. Mies vuokrasi pyörän ja teimme yhden retken, joka lähti Alanyasta, lisäksi kävimme tsekkaamassa outletin. Koko alue tuntui olevan luksushotelleja, basaaria ja outletiä. Ei siellä oikein ollut mitään, mihin olisi kiinnostanut suunnata, Alanyan linnoitukset olivat ehkä lähimmät nähtävyydet.

All inclusiven plussat ja miinukset

Kyllä siis suosittelisin hotellia juurikin tällaiseen lapsiperheoleskeluun, jossa ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Antaa vaan pyllyn pyöriä allasjumpassa ja illan discoissa, nauttii ruoista ja ihanista aamiaisista. Toki tiedän, että tällainen loma on toisille ihan painajainen, meille toimi tässä elämäntilanteessa hyvin. Uudelleen en kyseiseen hotelliin lähtisi, mutta uutena paikkana se toimi juurikin sen viikon. Vielä vikana päivänä löytyi uusia juttuja, alue on valtava! Huomasin itse, että olin vetänyt kevään niin kovaa töitä, etten oikein jaksanut miettiä retkiä ja organisoida päiviä. Itse asiassa pienempien lasten kanssa se oli helpompaa, teimme enemmän retkiä tai kävelimme lasten nukkuessa kärryissä päikkäreitä. Myöhään valvovien, ei päiväunia nukkuvien kanssa tällainen kohde oli enemmän kuin passeli.

Jäin kaipailemaan retkiä ilmeisesti Euroopan suurimpaan vesi/huvipuistoon Lands of Legendsiin. Sinne oli kuitenkin 80 km matka hotellilta ja retki olisi kustantanut poppooltamme 500 euroa. Se kaatui sitten siihen, ei pystynyt panostamaan tuollaista. Hotellin lähellä oli vesipuisto, josta löytyi rauskuallasta ja haiallasta, mutta sitä pidimme taas niin epäeettisenä, ettemme halunneet tukea.

All inclusivessa muuten korostuu myös ihmisten välinpitämättömyys, kun porukkaa hotellilla pyörii valtavasti. Lapset toivat vesipulloja sylissä uintireissuiltaan ja annoksia tilattiin ja heitettin roskiin aivan surutta. Voi miten sitä toivoisi, että omat roskat voisi edes kerätä!

Loma oli siis onnistunut ja erityisesti vettä rakastavat lapset arvostivat. Ja oli huikean paljon hienompi hotelli kuin esimerkiksi Kreetan all inclusive missä olemme olleet ja samalla huomattavasti edullisempi.

Montako eri tapaa mennä veteen muuten löydät kuvista, kuopus heitti sinne jopa kärrynpyörällä!

Palaan vielä retkistä toisessa postauksessa!

Kesän parhaat perunat ja juhannuskuulumisia

Näin se kesä hurahtaa taas hurjaa vauhtia! Me vietimme viikon Turkissa, josta olisi n. 4000 kuvaa ja monen monta juttua kerrottavana. Ehkä niitäkin vielä kerron (kiinnostavatko matkajutut, niitä on ollut nyt aika paljon?), kun ehdin. Mies palasi töihin kahden viikon lomapätkän jälkeen ja kun kotona on kaksi viihdytettävää lasta, on töitä ja ulkona upeista upein keli, en ole vielä malttanut istahtaa purkamaan Turkin juttuja.

Mutta aloitetaan juhannusmenoista. Saimme jo toista kertaa putkeen kyllä aivan uskomattoman upean juhannuskelin. Meillä ensimmäinen askel reissukamojen purkamisen jälkeen olikin laittaa uima-allas pihalle, emme laittaneet sitä aiemmin kylmän kevään takia. Nyt tuli kyllä kreivin aikaan tarpeeseen, ai että! Mitä muuta juhannukseen kuului?

Kesän parhaat perunat ja siivoushommia

Juuri juhannuksena selitin miehelle, että mikä minua vaivasi parikymppisenäkin. Kun kesäloma alkoi, piti pestä uuni, matot, ikkunat, täkit yms. Samalla kaavalla vedettiin taas, sillä juhannukseen kuului muun muassa ikkunanpesua ja peittojen pesua. Mutta uuni puhdistuu nykyään itsestään ja isoin matto on pesulassa pestävä. Sentään! Emme saaneet aikaiseksi pestä ikkunoita viime kesänä, joten silmiin on sattunut kun ovat niin kirkkaat. Kaikki vihreys näkyy aivan eri tavalla. Kyllä kannatti!

Juhannusaattona vanhempani olivat meillä ja grillasimme kanaa, persikkaa sekä halloumia ja uutena juttuna grilliperunoita. Ne siis pestään, laitetaan raakana grilliin ja nautitaan sour cream-soosin kanssa. En ole mikään perunaihminen, mutta näistä tykkäsin kovasti! Aikaa grillaamiseen saa vaan varata kunnolla, alkuperäisen ohjeen aika ei riittänyt mihinkään, vaikka perunat olivat pieniä. Ainakin 30 minuuttia vaatii! Kannattaa testata! Listalla oli myös Kape Aihisen majoneesiton fenkolislow, hauska tuttavuus sekin.

Seuraavana päivänä listalla oli miehen savustamaa lohta, kesäsalaattia ja broccolineja. Kirjoitin tänne savustusohjeen, kun sain siitä niin paljon viime vuonna kyselyitä. Edelleen ykkösherkkuni kesäisin mansikkasalaatin kera!

Periscopen mahtava terassimenu

Juhannuspäivänä kävimme keskustassa ihmettelemässä tyhjää kaupunkia. Rakastan kaupunkijuhannuksia. Ei tarvitse pakata, jonottaa ruuhkissa tai tuskailla hyttysten keskellä. Myös tyhjä Tampere on jotenkin maagisen ihana, ei kaupunkia näe niin tyhjänä kuin juhannuksena (no ehkä jouluna, en ole kokeillut).

Kävimme ihastelemassa Periscopen laajentunutta terassia, se on kyllä aivan varmasti Suomen upein terassi. Ne maisemat, se tila ja fiilis. Minä olen aina tykännyt käydä siellä fiilistelemässä, mutta edellisen kerran olen terassilla syönyt kesällä 2020. Ei jäänyt kummoinen fiilis tuosta ruokailusta. Oli kallista ja aika huono maku. Mutta nyt terassimenu oli uusittu ja tilasimme hampparin lapsille puoliksi, ribsit miehen ja isäni jaettavaksi ja äitini kanssa maistelimme kikhernetofu bowlia. Siis kaikki saivat aivan älyttömästi kehuja ja kikhernetofu oli parasta ikinä! Lapset ahmivat hampparin ja olisivat syöneet omatkin. Ribsit olivat kuulemma täydellisesti maustettuja. Ai että! Menen syömään vielä toistekin tänä kesänä, olipa hyvää!

Sellaisia juhannustunnelmia meillä. Nyt lähdemme lasten kanssa testaamassa heinäkuun loppuun asti pyörivän ilmaisen puistoruokailun. Kirjoitin siitä jutun Aamulehteen ja päätin, että kun tilaisuus tulee, menemme testaamaan. Emme montaa kertaa lapsuudessa käyneet puistolounaalla Helsingissä, mutta jokaisesta jäi todella lämmin mieli. Se oli jännää syödä puistossa omalla muovilusikalla! Haluan siirtää tuon muiston lapsilleni. Tänään listalla on jauhelihaperunasoselaatikkoa.

Sellaisia juhannustunnelmia ja kesäfiiliksiä täällä. Mikä on sinun ykkösherkkusi grillissä kesäisin?

Kirjavinkkejä kesälomalle!

Kesäloma ja hetket rannalla ja riippukeinussa kirjan kanssa lähestyvät monella. Minä kuvasin teille yöpöydällä olevia kirjoja jo huhtikuussa, mutta lukiessa ja postaamisessa on kestänyt hetken. Minä edelleen kulutan vain näitä perinteisiä kovakantisia kirjoja, joten lukeminen vaatii ihan oman pysähtymisensä. Kaikkia kuvissa näkyviä kirjoja en ole lukenut, sen sijaan näissä vinkeissä on monia, mitä taas ei ole kuvissa. Eli älä jämähdä liikaa kuviin, vaan kurkkaa tekstit! Tässä kirjoja, joita olen vuonna 2022 lukenut.

Sebastian Fitzek: Potilas sekä Ikkunapaikka 7 A

Jutellessamme jouluna veljeni kanssa Fitzekin kirjoista olimme yhtä mieltä – ne ovat järjettömän koukuttavia. Kirjassa tapahtuu viimeistään toisella sivulla jotain kamalaa ja teosta on pakko alkaa ahmimaan välittömästi. Yksikään Fitzekin kirja ei ole ollut kahta päivää kauempaa kesken ja jokainen niistä on yllättänyt käänteillään. Välillä on tullut mieleen, miten kirjailija voikaan keksiä näin kamalia juonenkäänteitä toinen toisensa perään. Tarinat ovat yleensä julmia ja väkivaltaa riittää, eli mitään hyvän mielen kirjoja Fitzekit eivät ole. Ne ovat kuitenkin juuri sellaisia, mitä tykkään hirveästi lukea ja uusinta olen jonottanut pitkään kirjastosta! Ikkunapaikka aiheutti kyllä vähän vilunväristyksiä, en ole mikään lentämisen ystävä ja eläydyin kirjaan ehkä liiankin vahvasti.

Alex Schuman: Eloonjääneet

Vähän surumielinen kirja, jossa kolme veljestä lähtee ripottelemaan äitinsä tuhkia lapsuudenmaisemiin. Kirjassa käydään läpi lapsuutta ja veljien suhteita. Lapsuudesta palajstuu erilaisia asioita vasta aikuisuisena, kun veljekset kertovat mietteitään ja sitä, kuka oli syyllinen mihinkin. Yllättäviäkin käänteitä. Jotenkin apea mieli jäi, ei mikään kevyt kesäkirja, mutta tunteita herättävä kyllä.

Nita Prose: Hotellisiivooja

Luin tämän kirjan ex tempore hiihtolomalla Jyväskylässä parissa päivässä, kun se oli äitini VIP-lainana. Hirveästi kehuttu teos, joka kyllä piti otteessaan ja oli helppo lukea hetkessä. Kirjassa kuvataan erityislaatuisen hotellisiivoojaan mielenmaailmaa ja tsemppausta selviytyä elämässä. Hän on nöyrä, erittäin suorasanainen ja vähän liiankin naiivi, välillä jopa hermostutti se piirre päähenkilössä. Siivooja joutuu keskelle murhamysteeriä ja tämäkin kirja pitää sisällään yllättäviä käänteitä.

Jojo Moyes: Yömusiikkia

En ole saanut varmaan ikinä Moyesin kirjoja loppuun. Ne eivät ole pitäneet otteessaan. Mutta Yömusiikissa oli jotain hyvin kiehtovaa. Rakastan Englantiin sijoittuvia kirjoja ja Englannin maaseudulla ajatuksissani vaellessa halusin ahmia tämänkin teoksen loppuun. Sinnikäs viulisti jää yllättäen leskeksi ja muuttaa lapsineen maaseudulle. Kirja kuvaa hyvin ihmissuhteiden vaikeutta sekä ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Erittäin osuva teos juurikin kesän rantapäivää varten.

Ruth Ware: Valhepeli

Taas mennään Englantiin! Pala sydämestäni on tuossa maassa ja olin ajatuksissani vaihto-oppilasajoissa pienessä kaupungissa, kun tätä luin. Kirjassa ystäväporukka, joka on ollut hyvin tiivis teinivuosina tapaa kouluaikojensa kaupungissa yli 10 vuoden eron jälkeen. Tämä vähän tökki – kaikki jättivät ns. elämänsä kesken ja riensivät paikalle, kun yksi porukasta kutsui yllättäen yli 10 vuoden eron jälkeen. Olisiko tällainen uskottavaa? Jos tuon yli pääsee, niin tarina on koukuttava ja käänteet yllättäviä. Myös ympäristön, luonnon ja Englannin näkymien kuvaaminen on minusta ilahduttavan tarkkaa.

Lisa Jewell: Näkymätön tyttö

Miten nämä sattuivatkin peräkkäin, siis tämäkin kirja vie sinut Englantiin. He, jotka ovat Jewellin kirjoja lukeneet, tietävät, että kirjat koukuttavat hurjan paljon. Niissä on aina jotain samaa, vaikka tarina on eri, tuntuu, että kaikki Jewellit lukeneena alkaa jo arvaamaan, miten tarina menee. Kirjat ovat psykologisia trillereitä, joka on eniten rakastamani kirjalaji. Teinityttö katoaa, kun saa tietää liikaa psykologinsa yksityiselämästä. Samaan aikaan yksin elävän opettajan elämä alkaa mennä alamäkeä ja ennakkoluulot kaatuvat hänen niskaansa. Miten nämä kaksi tapausta liittyvät toisiinsa ja mihin teinityttö katosi? Niinpä, pakko lukea äkkiä!

Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo Taipumaton

Nyt täytyy heti alkuun sanoa, että kieliasu tökki minua hieman tässä kirjassa. Muutaman sivun sisään oli käytetty kolmesti muistaakseni ilmaisua ”sehän oli ihan kelpo suoritus”. Meinasin jättää kesken, kun en tykännyt kirjoitustyylistä, mutta Kaijan vaiheet kiinnostivat enemmän kuin kirjan jättäminen kesken.

Kaija avaa elämäänsä hyvinkin avoimesti teoksessa, joka on mielestäni hieman liian pitkäksi venytetty. Olen itse kuunnellut Kaijan biisejä ysäriltä asti ja oli todella mielenkiintoista lukea tarinoita niiden takaa. Kaija myös kertoi avoimesti, miten tiukkaa taiteiljaelämä on ollut tai miten avioliittonsa päättyi. Lukemisen arvoinen, muillekin kuin tosifaneille.

Lisa Marklund: Napapiiri

Marklund oli jossain vaiheessa elämääni aivan ykköskirjailija. Rakastin hänen teoksiaan, joissa toimittaja Annika Bengtzon joutui mitä tiukimpiin tilanteisiin. Myös muut hänen teoksensa ovat olleet hyviä. Siksi tartuin innolla tähän kirjaan, joka aloittaa uuden sarjan. Täytyy sanoa, että oli pettymys. Viimeiset sata sivua tapahtui tosissaan ruotsalaisessa pikkukaupungissa, josta löytyi ruumis 40 vuoden takaa. Mutta kokonaisuudessaan kirja oli vähän tylsä, eikä jättänyt mitään langanpätkiä auki, miten tästä voi jatkaa sarjaa? Oletteko lukeneet, tästä olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja?

B.A. Paris: Romahduspiste

Psykologinen trilleri, jossa ei tiedä ketä uskoa ja ketä ei. Jos olet lukenut Parisin edellisen teoksen Suljettujen ovien takana, tämä on hyvin samanlainen juonenkäänteiltään. Aavistelin todella aikaisin osan ratkaisusta, mutta mies, joka ei ole lukenut Suljettujen ovien takana-kirjaa, ei taas arvannut. Hyvin koukuttava teos, jonka ratkaisu on pakko saada tietää muutamassa päivässä!

Lina Areklew: Juhannusruusut

Ruotsalaisen kirjailijan esikoisteos. Vahva sellainen ja odotan innolla seuraavaa. Kirjassa on monta kiinnostavaa näkökulmaa. Siinä käydään läpi Estonian uppoamista ja siitä syntyneitä traumoja, samalla kun luodaan Tukholman edustalle pienelle saarelle murhamysteeri. Päitä putoilee paljon, mutta samalla pääosien henkilöhahmoista kerrotaan hyvinkin paljon. Heidän tunne- ja sielunmaailmaa avataan hienosti ja mielenkiintoisesti. Varasin heti seuraavan kirjan, tämäkin on nimittäin sarja ja uskon, että viihdyn sen parissa mainiosti!

Heather Morris: Kolme sisarta

Tätä kirjaa ei pysty kuivin silmin lukemaan. Kun Morris kirjoitti teoksen Auschwitzin tatuoija, vei eräs mies sen äidilleen lahjaksi. Äitikin oli ollut aikoinaan keskitysleirillä. Yllättäen hän tunsi juurikin kyseisen tatuoijan ja tätä kautta Morris päätyi kertomaan kolmen sisaruksen tarinan. He kaikki päätyivät keskitysleirille ja ne kauhut, mitä he kertovat ovat sanoinkuvaamattoman kamalia. Tämä kosketti vielä enemmän kuin Auschwitzin tatuoija, ehkä siksikin, että kirjassa taistelee elämästään kolme sisarta, jotka ovat aina yhdessä toisiaan tukien. Kosketti sisarten äitinä jotenkin vielä syvemmin. Ajatuksia herättävä teos, jota lukiessa ei voi olla ajattelematta, miten lähihistoriaa tämä kaikki on. Lopussa on vielä kuvia, jotka oli pakko katsoa läpi useaan otteeseen.

Satu Rämö: Vuosi Islannin maaseudulla

Sadun kirjoitustyyli on ihanan hersyvä ja hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa. Teos kertoo Sadun perheen muutosta Reykjavikista Islannin maaseudulle, jota ystävät kauhistelivat. Siellä he kuitenkin ovat edelleen kolmen vuoden jälkeen. Aiheuttaa pahaa Islanti-kuumetta. Todella mukavaa luettavaa. Minulla on seuraavaksi lukulistalla Sadun Hildur-dekkari, jonka julkkareissa Helsingissä olin pari viikkoa sitten. Se on saanut hurjan määrän suitsutusta somessa ja oikeudet on myyty jo Saksaan. Kyllä Sadulla pysyy kynä kädessä!

Oliko tuttuja kirjoja mukana vai uusia sinulle? Mitä itselläsi tällä hetkellä yöpöydällä, kirjavinkit ovat aina tervetulleita!