Ihastuttava Katajanokanluoto sekä Cafe Kobben

Terveisiä Helsingistä, missä vietimme reilun vuorokauden, mutta ehdimme tehdä vaikka mitä! Sattumalta juuri lauantaina oli vuosi siitä, kun kävimme mummoni kanssa Katajanokalla kävelyllä ja hän kertoi, että vastapäisestä saaresta saa kuulemma hyvää pizzaa. Hän oli puhunut samaa asiaa vanhemmilleni tänä kesänä ja nyt kolmen vuoden ajan miettinyt, millainen saari on. Kun lähestymässä on mummon 96-vuotissyntymäpäivä, päätimme yllärinä viedä hänet paikan päälle. Soittelin etukäteen pärjääkö siellä, jos on rollaattori apuna ja minulle luvattiin, että mummoa kuskataan tarvittaessa vaikka maitokärryllä!

Matka Katajanokanluodolle

Menimme siis ratikalla mahdollisimman lähelle Meritullintoria, josta m/s Julia lähtee lipumaan kohti luotoa. Mummohan totesi suunnatessamme kohti merta, että nyt hän tietää, viette minut sinne pizzasaareen! Näin teimme. Matka maksaa ennakkoon ostettuna 7 euroa/hlö edestakaisin. Ensimmäinen lautta lähti kello 11.15 ja suuntasimme siihen. Se olikin erittäin hyvä päätös, sillä seuraavalla lautalla tuli jo huomattavasti enemmän porukkaa, saimme olla tunteroisen saaressa hyvin keskenämme.

Takaisin pääsee aina tasatunnein ja merimatka kestää huimat 7 minuuttia. Mutta ehti siinäkin kurkkia maisemia ja Helsinkiä mereltä käsin!

Katajanokanluoto ja Cafe Kobben

Tykkäsin välittömästi luodosta aivan hurjasti. Se oli idyllisen pieni, mutta miten hienosti olikaan saatu mahtumaan niin pizzauuni kuin palveleva kahvila. Ihastuttava paikka! Löytyi myös kolme henkeä vetävä telttasauna, jonka saattoi vuokrata 25 euron hintaan omalle porukalle. Ja sup-lautoja! Täällähän olisi viihtynyt koko päivän!

Cafe Kobbenissa oli pizzojen lisäksi muun muassa aitoa pannukahvia ja erityinen juomavalikoima. Kuopus löysi palan lasia luodolta ja innostui keräämään niitä pois. Kuulemma routa nostaa pintaan luodolle aikanaan haudattuja lasinpaloja. Pienelle luvattiin, että jos kerää tuopillisen siruja, hän saa kahvilasta ilmaisen limun. Mikä tarjous, hän meni erittäin motivoituneena ympäri luotoa ja sai tienattua limunsa!

Saari on pienin Helsingin edustalta löytyvä, yleisölle avoinna oleva saari, joka vielä lämmitetään aurinkovoimin.

Cafe Kobbenin pizzat

Kahvilan pizzat paistetaan italialaisessa uunissa ja ne voi nauttia missä päin saarta haluaa, sillä ne tarjoillaan suoraan pizzalaatikosta. Reseptiikka on Arto Rastaan käsisalaa. Me istuimme terassin pöydissä, sillä mummosta ei ole kykkimään kivellä ja nautimme hiljaisuudesta, maisemasta ja hyvästä mausta. Kasvispizza oli minusta ihan ok, mummokööri (myös mummoni ystävä oli matkassa) tykkäsi kinkkupizzoista, lapset juustopizzasta ja mies valitsi mausteisen salamipizzan, joka kyllä potkaisikin jonkin verran.

Saimme aivan mielettömän ystävällistä palvelua ja tuo ensimmäinen lautta, jossa ei ollut kuin muutama ihminen kyydissä oli todellakin oikea valinta. Suosittelen! Pulahdus meressä jäi tekemättä, kun emme tajunneet, että uimaankin saaresta pääsisi. Tosin aikataulut ja mummon kunto eivät oikein olisi sitä sallineetkaan.

Mummoa autettiin laivaan henkilökunnan toimesta ja kaikki olivat äärettömän ystävällisiä. Juuri eilen saapui häneltä tekstiviesti, jossa kiitteli vuolaasti yllätyksestä. Kaikki taisivat nauttia reissusta ja ehdottomasti paikassa olisi viihtynyt pidempäänkin. Me olimme siellä 1,5 tuntia, sillä lapsilla oli kiire Linnanmäelle ja mummo toki väsähtää helteessä puuhatessa (mikä ei kyllä tuntunut saaressa ollenkaan merituulen vilvoittaessa).

Kurkkaa aukioloajat täältä ja jos voit, käy nauttimassa! Minä olin aivan haikeana, kun laiva lipui pois saaresta, siellä oli niin mukavaa. Meri kimmelsi upeasti ja sulassa sovussa siellä meni niin Viking Line kuin suppaajat.

Ja hei! Jäi kiinnostamaan kovasti saaressa oleva pakopeli, jonka voi varata esimerkiksi synttäriporukalle, täällä siitä lisää.

Onko paikka tuttu itsellesi?

Tampereen paras aamiainen

Aikanaan, kun kuopus oli vielä vauva, kävimme lauantaiaamuisin perheuinnissa. Sen jälkeen oli aina hirveä nälkä ja traditiomme olikin käydä jokin aamiainen tai brunssi uinnin päälle. Näitä aamiaisia kertyi monta ympäri kaupunkia ja tuli testattua kivoja paikkoja!

Tuosta traditiosta on jo useampi vuosi ja paikat ovat muuttuneet ja niitä on tullut lisää. Olin kuullut niin monelta taholta kehuja Lapland Hotelsin aamiaisesta, että se on ollut haaveissa testata. Uudenkarhean Nokia Arenan sisuksissa sijaitseva Lapland Hotels ja sen Saivo-ravintola ovatkin ihan omaa luokkaansa. Kävimme testaamassa viime viikolla aamiaisen ja yhdyn kehujiin – se todellakin varmasti on Tampereen paras! Älä muuten hämäänny, hotelliin pääsee sisään, vaikka Arena olisi muuten suljettu!

Saivo-ravintolan tunnelma

Varasimme aikaisen ajan ja olimme jo puoli kahdeksalta aamiaisella. Ajattelin, että lomalaiset heräävät myöhemmin, mutta lähtiessämme pois lähempänä yhdeksää, oli aamiaisella vieläkin hyvin väljää. Ravintola on suuri, joten sieltä sai valita niin sanotusti aivan oman nurkkauksen. Valaistus on hämärä on tunnelma kuin Lapissa, sanoivat lapsetkin. Musiikki viimeisteli kokemuksen. Akustiikka oli tehty jotenkin sillä tavalla, ettei mitään astioiden kilinää tai kolinaa tai muuta meteliä kuulunut. Sai vaan istua rauhassa ja nauttia. Ei jonotusta, ei meteliä, ei ruuhkaa. Hämärä valaistus herätteli ihanasti päivään.

Palvelu oli myös äärimmäisen ystävällistä. Olin vaikuttunut jo ennen kuin olin istunut alas tai maistanut mitään makuja!

Tampereen paras aamiainen

Meille tarjoiltiin pöytään kaakaot, teet ja kahvit ja sitten olikin aika valita mitä söisi. Valikoima on valtava ja toisaalta hyvin omalaatuinen. Ei eineslihapullia, nakkeja tai huonoa munakokkelia, vaan kokin toivetäytteillä paistamaa munakasta, marjajauheita, nokkosnäkkäriä, punajuuri- ja porkkanahummusta…

Kaikkein kivointa on, että ruoat ovat pieninä annoksia. On minikorvapuusteja, on pieniä vispipuuroannoksia, savustettu hauki oli myös hyvin pieninä paloina ja rieskat pikkuisia. Tästä suuri kiitos, oli helppo ottaa pieniä annoksia ja maistella useita makuja! Aamiaisen puuro oli kyllä universumin paras puuro.

Lappi näkyi keittiössä esimerkiksi poropiirakoiden ja lakkojen sekä leipäjuuston myötä. Suomalaisuutta henki näkkärit, rieskat, marjat ja puuro. Jälkkäripöydästä löytyi muun muassa minikokoisia puolukkapiiraita, smoothiessa oli kuusenkerkkää.

Kaikki oli ainutlaatuisen raikasta, tuoretta ja kauniisti katettua. En muista kokeneeni aamiaista, jolla olisi läsnä tällainen rauha ja samalla täydelliset maut. Lapset ilahtuivat olleensa kuin ulkomailla ja me kaikki heräilimme päivään hymyssä suin.

Aamiainen kustansi 27 euroa/aikuinen, lapset olivat puoleen hintaan. Onhan se tyyriimpi kuin perinteinen aamiainen, mutta hinta-laatusuhde oli minusta kohdillaan. Tätä kokemusta ei voi verrata perinteisiin pekoni-kokkeliaamiaisiin sanoisin!

Erittäin lämmin suositus siis tälle! Jäin haaveilemaan esimerkiksi 40-vuotissynttäriyöstä Arenalla, hotellihuoneessa saunoen ja tällaiseen heräten.

Oletko itse testannut Lapland Hotelsien aamiaista?

Turistina Tampereella: upea illallisristeily Hopealinjoilla

Kaupallinen yhteistyö Hopealinjat kanssa

Usein ei tarvitse lähteä kauas, jotta tuntee olevansa jo aivan lomalla. Turistina kotikaupungissa on ihanaa olla ja kokea uutta! Olemme seilanneet useamman kerran Hopealinjojen kyydissä Viikinsaareen, mutta varsinaisia risteilyjä ei ole juuri tullut tehtyä. Viime kesänä testasimme Tarjanteen kyydin ja lapset ovat puhuneet kokemuksesta vielä vuotta myöhemminkin. Olen huomannut myös toimittajan töissäni, että tamperelaiselta kysyttäessä kotikaupungin upeimpia puolia, todella moni nostaa esille vesistömme. Keskustan ympärillä olevat Näsi- ja Pyhäjärvi ovat upeita jylhiä vesistöjä, joista kannattaa nauttia.

Eilen pääsimmekin koko perhe testaamaan Hopealinjojen iltaristeilyä, josta tykkäsimme valtavasti. Tervetuloa fiilistelemään mukanamme tuota eilistä ihanaa kokemusta!

Hopealinjojen iltaristeily

Risteilyt lähtevät kello 19 Laukontorilta aina torstaisin sekä lauantaisin. Kesto on 2,5 tuntia ja laivana toimii m/s Silver Sky, jossa on 180 asiakaspaikkaa ja 150 ravintolapaikkaa. Laiva on erittäin siisti ja nykyaikainen isoine vessoineen ja kansipaikkoja löytyy niin edestä kuin takaa. Laiva on tehty vuonna 2014 Turkissa ja arvaatteko – laivan kapteeni toi sen vesiteitse Turkista Poriin, mistä se matkasi maateitse Tampereelle. Matkaan kului kuusi viikkoa. Wau! Aika mielenkiintoinen fakta!

Laiva suuntaa Pyhäjärvellä kohti Rajasalmen siltaa ja matkalle jää muun muassa Pyynikin ja Pispalan maisemat ja paluumatkalla näkee aimo annoksen Pirkkalan maisemia. Verrattuna siirtymään Viikinsaareen, menee Silver Sky lähempänä rantaa ja maisemat näkee paremmin. Meille moni paikka on tuttu, mutta sanoinkin laivalla, että ulkopaikkakuntalaisia ajatellen olisi kivaa välillä kuulla kuulutuksia tai mainintoja paikoista, mitä matkan varrella näkyy. Ehdottoman nautittavat maisemat, tasainen leppoisa kyyti ja kesäilta ovat kuitenkin upeita juttuja vaikkei selostusta olisi.

Myös kahden tunnin lounasristeilyjä on tarjolla samaisella laivalla, kannattaa kurkata nekin!

Mieletön ruokaelämys Hopealinjoilla

Nyt päästään parhaaseen asiaan, eli ruokaan. Iltaristeilyllä on mahdollisuus ottaa alkupalapöytä 27 eurolla, joka on todella runsas ja lisäksi pääruoka, joka kustantaa 12 euroa/annos. Toki pakko ei ole syödä ollenkaan, mutta sanoisin, ettei kannata missata tätä ruokaa. Ravintola on valkoisine liinoineen ihana ja ovelta saatettiin nimen perusteella pöytiin. Palvelu oli hurjan ystävällistä ja onnistunutta. Viinit ensiluokkaisen hyviä ja ajatuksella valittuja. Kaikki vaan toimi.

Alkupalapöydässä on tarjolla erilaisia salaatteja, lohta, raakamakkaraa, lämpimiä kasviksia ja leipää. Se on tarjolla oikeastaan koko risteilyn ajan ja kaikki oli todella herkullista. Kuopuksen suosikit olivat hillosipulit ja silli, jota täytyi ehdottomasti saada lisää. Minä kehuin vuolaasti lämpimiä herkkusieniä ja raikkaita salaatteja ja mies hieman tulista raakamakkaraa.

Laivan kokki Ari Karttunen kertoi, että lähiruokaa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon. Kalat tulevat Kauppahallissakin toimivalta Nygreniltä, raakamakkara tehdään Viikinsaaressa, juurekset tulevat torilta. Raikkauden ruoassa kyllä huomaa. Laivalla on myös kolme erikoisolutta, jotka on tehty paikallisen Panimo Himon kanssa. Laivan lisäksi oluita voi ostaa Viikinsaaresta sekä Bistro Kattilasta. Aivan huippua, että tuetaan paikallista yrittäjyyttä ja lähituotantoa! Erityisesti kuusenkerkkää sisältävä Tarjanne-porter sai mieheltä kehuja.

Pääruokana meillä oli lohta, possua ja parsarisottoa. Näistä kaksi ensimmäistä olivat valtavan hyviä, uudet voissa paistetut perunat olivat ihania. Mies kehui possua kovasti. Parsarisotto jäi ehkä hieman valjuksi, olisin kaivannut siihen enemmän parsaa.

Paikallinen elämys

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme todella paljon illasta. Lapsetkin kehuivat vuolaasti maailman kivoimpia tarjoilijoita, eli hekin kiinnittivät huomiota miten ystävällistä henkilökunta oli. Kun oikein keskittyy syömään ja maistelemaan pitkän kaavan kautta, menee 2,5 tuntia kuin siivillä. Olisimme viihtyneet pidempäänkin!

Risteily toimii niin viileällä kuin lämpöisellä kelillä katettujen sisätilojen ja aurinkoisten kansipaikkojen ansiosta. Hämmästelimme useampaan kertaan, miksemme ole koskaan käyneet kyseisellä risteilyllä!

Iltaristeily pyörii 1.9.2022 asti, eli vielä on hyvin aikaa kokea se. Hopealinjojen kyydissä pääsee myös Tarjanteelle Näsijärven puolelle tai heidän kyydillään voi siirtyä Viikinsaareen. Myös erilaisia teemaristeilyjä on, jotka ovat käyneet Nokialla asti. Kannattaa kurkata kattavat nettisivut!

Ovatko tällaiset Pyhäjärven risteilyt itsellesi tuttuja? Tervetuloa Tampereelle testaamaan!