Siitä oli näitä kuvia ottaessa lähes päivälleen 15 vuotta, kun muutin pois Jyväskylästä. Sattumalta kun tein tätä postausta, facebook muistutti, että olen kaksi vuotta sitten postannut kuvia tästä ponchosta ja ruskasta. Tätä vaatetta on minusta hirveän vaikeaa käyttää, mutta tykkään väristä syksyllä paljon!

Mutta takaisin siihen aikaan 15 vuotta sitten. Muistan kun palasin ensimmäistä kertaa käymään ja kävelimme äitini kanssa metsässä ja tuntui siltä, että mitä menin tekemään. Teki mieli sanoa äidille, että saanko tulla kotiin, en halua olla Tampereella. Tuo lause oli ihan kielen päällä ja totta kai äiti olisi minut toivottavanut tervetulleeksi takaisin, mutta. Olin ollut poissa kaksi viikkoa ja ylpeyteni ei antanut periksi. Palasin viikonlopun jälkeen takaisin ja sillä tiellä ollaan.

Vaikka olenkin erittäin onnellinen, että tarina miehen kanssa lähti luistamaan ja saimme ihanat tytöt, tunnen aina haikeutta käydessäni Jyväskylässä. Erityisesti syyskuussa, kun se tuo mieleeni tuon ajan, kun lähdin pois enkä palannut, vaikka mieli niin kovasti teki. Edelleen tuntuu vähän siltä että haluaisin takaisin, vaikka juurrun koko ajan enemmän Tampereellekin. Vietimme Jyväskylässä pari vuorokautta nähden ihanan paljon tuttuja ja sukulaisia. Kävelimme illalla Valon kaupunki-tapahtumassa ja mietin, miten joka kohtaan liittyy joku muisto. Kirkkopuistossa törmäsin sattumalta rakkaaseen ystävään. Siinä kirkossa menimme naimisiin. En voinut olla illalla puhumatta miehen kanssa, millaista olisi, jos eno tai mummi asuisi samassa kaupungissa. Joku veisi tytön vaikka tunniksi leikkipuistoon, kun on juttuja, joita pitäisi saada puhuttua.

Voi olla, että romantisoin ajatusta liikaa ja hermostuisin kaupungin pienuuteen ja ikävöisin sitä, että Tampereella pääsee bodyattackiin vaikka päivittäin. Ikävöisin busseja joita menee koko ajan ja joihin pääsee kärryillä ilmaiseksi, ikävöisin ravintoloita ja ihmisiä.

HOUSUT KATRI NISKANEN/ NEULE VERO MODA/ PONCHO OBJECT/ HATTU MILLINEERI/ KORVIKSET POOLA KATARYNA/ KENGÄT ANNA FIELD

Tuon viikonlopun ajan nautin Jyväskylästä, ihmisistä ja Valon kaupunki-tapahtumasta, jossa parasta olivat lapsen mielestä kirkkopuiston jättiläispuput.

Mitä sinä pidät asusta? Tiedättekö itse mikä oli mielestäni asusta onnistunutta? Housut, korvikset ja hattu ovat suomalaisten yrittäjien käsialaa eikä massatuotantoa! Entä itse, haikailetko jonnekin jatkuvasti?

P.S. Huomasin että jos blogissasi on esim. sivupalkissa linkki blogiini, siihen ei otsikot päivity jos osoitetta ei korjaa. Toimivatko muut seurantakanavat jo hyvin?