*Kaupallinen yhteistyö Kärcherin ja Suomen blogimedian kanssa
Siivous. Onko se niin, että sitä joko rakastaa tai vihaa? Kumpaan kastiin itse kuulut? Minä olen niitä, joka höyryää pintoja puhtaaksi ja tavaraa pois tasoilta ja kaappeihin. Niihin kaappeihin ei sitten kannatakaan kurkata, mutta rakastan sitä, kun kotiin saapuessa ei ole ensimmäisenä vastassa duplokasaa, hiekkaa tai tahroja lattiassa. Pölyjen pyyhkiminen ei ole lempihommiani, mutta ai että miten ihanaa on tarkastella lopputulosta! Rakastan siis tiettyjä osia siivouksessa ja niin paljon rakastan lopputulosta, että minussa asuu pieni himosiivoaja.
Tiedätte, että jos kodin haluaa pitää jossain määrin siistinä kahden leikki-ikäisen taloudessa, se vaatii joka päivä jotain pientä puunausta. Leluja saa kerätä ja hiekkaa imuroida. Meillä kuuluukin viikkosiivoukseen ehdottomasti vessojen pesu sekä imurointi ja olen puhunut miehelle varmaan vuoden, että pitäisi pestä lattiat useammin. En siis tee sitä juuri koskaan, jotenkin se vesiämpärin ja mopin kanniskelu tökkii, varsinkin kun asumme useammassa kerroksessa. Imurointikaan ei ole minun juttuni, menetän hermoni portaissa kun johto ei riitä tarpeeksi pitkälle ja pitää juosta edes takaisin kiskomassa töpseliä eri paikkaan. Valkoiset maalatut portaat ovat vähän armottomat pienten lasten taloudessa, useimmiten ratkaisen asian niin, että konttaan ne rätin kanssa läpi. Ei kovin ergonomista, mutta kun ei jaksa sitä ämpärikään raahata.
Kun minulle tarjottiin tilaisuutta testata Kärcherin FC 5 Premium-lattiapesuria, olin enemmän kuin innoissani ajatuksesta. Saisin pestä vihdoinkin lattiat seisoen, ilman että kantaisin sitä likavesiämpäriä mukanani (kammoan aina ajatusta, että kaadan sen portaissa ja tuplasiivoan). Kärcher on perheellemme tuttu merkki, sillä meiltä löytyy niin merkin ikkunapesuri kuin painepesuri, joka on miehellä ahkerassa käytössä pihalla. Laatu on ollut näissä koneissa kohdillaan, joten lähdimme innolla testaamaan myös uutta laitetta. FC 5 Premium-pesuria käytetään vähän kuin imuria lattialla työntäen. Se pesee lattian ja samalla imee ylimääräisen veden, eli lattia ei jää märäksi pesun jälkeen. Parasta on ehkä se, että laitteessa on erikseen puhdasvesi- sekä likavesisäiliö. Ei tarvitse arpoa milloin täytyy vaihtaa likainen moppivesi! Puhdas vesi ja mahdollinen pesuaine tulevat laitteesta mikrokuituteloihin, jotka pyörivät vimmalla lattiaa puhdistaen ja imuriosa hurisee perässä. Tuote sopii kaikille koville pinnoille, niin parketille, laminaatille, laatalle kuin muovimatollekin. Mikrokuituosat saa pestyä puhtaaksi pesukoneessa 60 asteessa.
Laite on helppo ottaa käyttöön – sen kuin laittaa kahvan kiinni, täyttää säiliön vedellä sekä halutessaan pesuaineella ja nappaa johdon seinään. Sitten painetaan laite päälle. Suunnilleen kiljaisin ensimmäisellä käytöllä, sillä laitte lähtikin huristamaan niin vauhdilla eteenpäin. Vaikka se on suurehko laite, ei sitä tarvitse painaa ja hinkata kuten moppia ja koska se kulkee kuin itsekseen, sen käyttö olikin yllättävän kevyttä. Päässä on nivelvarsi, joten telat kääntyvät reunoja vasten helposti. Kehotan painamaan sen pois päältä ennen kuin laittaa töpselin uudestaan seinään. Minä vain kiskaisin johdon irti, siirryin alakertaan ja tökkäsin johdon seinään. Taas kiljahdus, kun pesuri lähti viipottamaan itsestään! Blondin täytyy aina oppia kantapään kautta, mutta mies sai hyvät naurut.
Lattiapesurilla huristelu aiheutti meillä innostusta (kurkatkaahan Instastoriesit tänään @optimismiakatja) ja tytöt kannustivat villisti lattioita pesevää äitiään. Itse ajattelin, että laitteen olisi pitänyt olla meillä jo aikoja sitten, sillä tiedätte mikä määrä lattioille päätyy ruokaa, räkää, pissavahinkoja ja ties mitä mahdollista pienten lasten kanssa. Kuopus on oppinut kesällä kuivaksi ja vahinkoja tietysti välillä käy. Luulen, että lattioissamme on jo parin vuoden erinäisen töhnäkerrostumat, vaikka vannon mopanneeni joskus… Talvella?
Erityisesti ilahduin portaissa, sillä ne puhdistuivat silmin nähden ja johto on laitteessa pitkä, pääsin siis helposti pesemään portaat ilman, että pistoketta täytyi käydä välillä repimässä. Sen sijaan ajattelin, ettei pesuri ole ihan paras vinyylikorkkilattiallemme – siinä on niin paljon pinnassa struktuuria, että sileät pinnat olisivat ehkä paras pinta laitteelle. Tuntui, että alakerran kaakelipintaa olikin helpompi saada kiiltämään, kun se on sileä. Tosin nähdessäni lopputuloksen vinyylikorkkilattiasta totesin, että taisi sieltäkin jotain irrota. Hurja minkä väristä vesi oli! Sitä sitten kammoksuttiin koko perheen kera. Niin, siinä liassa olemme kävelleet koko ajan, kyllä sitä vain kertyy pintoihin. Ehken voi kaikesta muksujakaan ”syyttää”, kyllä elämisestä likaa lähtee. Vähän sama fiilis, kun olemme pesseet sohvan pesurilla joskus, se veden väri on hämmentävä!
Väittäisin, että tällä laitteella lattioiden putsaus on jopa kivaa. Ja itse jään vähän koukkuun tällaiseen veden värin tuijotteluun, tavoite ehkä olisi saada välillä vähän vähemmän mustaa vettä? Lapsiperhekodin siisteyden eteen saa välillä tehdä töitä ja välillä täytyy itse kunkin muistaa, että koti on elämistä, ei pelkkää siisteyttä varten. Varsinkin nyt kura-aikaan koti säilyy putipuhtaana ehkä tunnin, mutta kerran viikossa likojen räjäyttäminen tällä laitteella on oikeasti hauskaa! Kärcherin lattiapesuria myydään elektroniikka- sekä rautakaupoissa.
Oletko siivousihmisiä? Tehdäänkö teillä viikkosiivous yhtenä päivänä vai vähän jotain joka päivä?
