Synttäriarvontaa – 11 vuotta takana blogihommia!

Ihan käsittämätön aika tuo 11 vuotta bloggaamista, eikö olekin? Se on enemmän kuin olen esimerkiksi ollut äiti ja nyt tuntuu jo todella kaukaiselta ajatella elämää lapsettomana. Tammikuussa 11 vuotta sitten laitoin pystyyn blogin. Eilen oli se virallinen synttäripäivä. Olin saanut pari päivää aiemmin kommentin työkaverilta, että asuni ovat kivoja ja pidänkö niistä jotain blogia. Kaksi päivää myöhemmin naputtelin ensimmäisen postaukseni. Päättömällä kuvalla ja nimimerkillä tietenkin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Bloggasin Amandana (ensimmäisen marsuni nimi) varmaankin vain vuoden tai puolitoista, mutta niin pitkään, että minua kutsuttiin jossain tapaamisessa Amandaksi.


Tammikuu 2012


Tammikuu 2015.

Optimismia ja energiaa-nimi hetken päähänpistosta

Blogini nimeksi tuli siinä puolen tunnin harkinnan jälkeen ”Optimismia ja energiaa vaatteilla”. Voi jos olisin tiennyt, että blogi on pystyssä vielä 11 vuotta myöhemmin – olisin varmasti harkinnut nimeä pidempään! Käytin ihan todella paljon Desigualin vaatteita ja rakastin niitä tuolloin ja nimi irtosi Desigualin perustajan lauseesta ”haluan luoda optimismia ja energiaa vaatteilla”. En muista milloin pudotin nimestä pois tuon vaatteilla. Tämähän aiheuttaa usein ihmetystä, sillä nimen luullaan viittavaan siihen, että olen hirveän optimistinen ihminen. Heh, minähän olen monesti hieman synkkyyteen taipuva ”pessimisti ei pety”-persoona. Nimi tosiaan vain viittasi rakastamaani vaatemerkkiin. Varsinkin Instagramin puolella tätä ihmetellään usein, miksi nimeni on siellä optimismia_katja! Nimi on kuitenkin ollut jo niin kauan, ettei sitä oikein osaa vaihtaakaan.


Tammikuu 2016, 2017 ja 2018.

Blogi on tuonut ja antanut valtavan paljon

Jossain vaiheessa blogistani tuli oikein henkireikä, väyläni aikuisten maailmaan. Olin hyvin pitkään kotiäitinä ja arki pyöri lapsiharrastuksissa, perhekerhoissa ja ruokahommissa. Olikin siis ihanaa päivittää blogia ja keskustella kommenteissa, silloin niitä tuli vielä niin paljon! Päivitin blogini lähes päivittäin monien vuosien ajan. Jos lähdimme reissuun, ajastin postauksia pyörimään viikon ajalle. Olin hyvin omistautunut hommalle ja halu kehittyä ja kasvaa oli valtava.

Rakastin kaikkia tilaisuuksia joihin pääsin, se oli mahtavaa vastapainoa kotiäitiydelle. Tosin aika monta tilaisuutta olen käynyt vauva kainalossakin, mutta silti erilaista. Olen tutustunut blogihommien kautta valtavaan määrän ihmisiä. Olen nähnyt paikkoja, joihin en varmasti olisi päässyt muuten (esimerkkinä mm. pari suurlähetystöä). Olen päässyt ihan huippuille reissuille mukaan. Blogi on osaltaan siivittänyt minut yrittäjyyteen. Olen tehnyt monia asioita mönkijällä ajamisesta metsässä asti pakohuoneeseen ja melontareissuihin ihan vain blogin vuoksi. Moni asia olisi jäänyt kokeilematta ilman tätä.

Sanotaan, että blogien aika on ohi. Nyt kaiken pitää olla nopeaa, Instassa, Snapchatissa ja tubeenkin pitäisi tehdä videoita. Minä sanoisin, että eri kanaville on eri tilaajansa. Google tuo edelleen paljon ihmisiä tänne lukemaan esimerkiksi rautainfuusio ja anemia-asioita tai matkavinkkejä. Lounaat Tampereellakin tuntuu olevan hyvin googletettu aihe! Itse en halua yhtään enempää nopeita somekanavia kuluttaa kuin jo nyt teen ja kirjatkin luen aina printtinä. Tykkään kyllä blogimaailmasta vielä, mutta onhan omakin blogi päivittynyt todella paljon harvemmin, jos tarjolla on palkkatöitä. Suurimman osan sisällöstä tänne teen vapaa-ajallani, ilmaiseksi ja maksan vielä domainista, missä blogi on. Paljonkohan olen syytänyt blogiin rahaa erilaisten juttujen kautta? Sitä ei uskaltaisi edes ajatella. Tuottanut sisältöjä lasteni nukkuessa sen sijaan, että olisin välillä itsekin levännyt? Mutta sitten se on samalla antanutkin niin valtavasti!


Tammikuu 2019, 2020 ja 2021.

11v arvonta

Minun piti tehdä tämä postaus jo eilen, mutta jäi tähän maanantaihin. Onnea siis blogini 11 vuotta. Se on nähnyt minun kasvuni lapsettomasta ihmisestä, jonka ikä alkoi kakkosella nelikymppiseksi äidiksi. Tänne on tallentunut valtava määrä tunteita äitiydestä. Monet, hyvin monet reissut. Iloja ja suruja. Paljon asiaa, mutta paljon on jäänyt kertomattakin. On tämä aikamoinen arkisto kerta kaikkiaan! Yli neljäsosa elämästäni. En olisi uskonut.

Ja koska blogia ei voi olla olemassa ilman lukijoita, kuuluu suuri kiitos myös teille, jotka tänne klikkailette. Synttäreiden kunniaksi kokosin pienen paketin, joka näyttää minulta ja toivottavasti ilahduttaa saajaansa. Rakastan pinkkiä, rakastan lukemista ja Disneyta ja… Tiedätte. Alla oleva paketti siis lähtee yhdelle teistä! Siinä on lukemista, suklaata, herkun tuoksuinen suihkusaippua sekä kasvonaamio.

Arvonnassa olet mukana, kun jätät tähän postaukseen kommentin viikon loppuun eli 5.2.23 klo 18 mennessä. Huikkaa kommentissa jotain vuosien varrelle liittyvää. Mikä postaus on jäänyt mieleen? Oletko ollut kauan lukijana? Onko jotain mistä toivoisit postausta? Tai jotain muuta, mitä haluisit huikata, sana on vapaa!

Tavara-asemalla tavataan!

Tampere on ollut viime vuosina valtavasti kasvava ja kehittyvä kaupunki. Rantatunneli, ratikka, Nokia Areena… Mitä kaikkea onkaan muuttunut! Tammikuussa ovensa aukaisi yksi erittäin mielenkiintoinen uutuus, jonka kohtalo oli pitkään tapetilla, nimittäin Tavara-asema. Siellä järjestetään muun muassa upeita konsertteja sekä teemabileitä. Pääsin tutustumaan paikkaan kutsuvierasavajaisissa, joissa lavan otti ensimmäisenä haltuun Pauli Hanhiniemi. Ensi viikolla tämä ysärifani suuntaa kuuntelemaan Aikakonetta ja Movetronea paikalle ja helmikuussa olisi tarjolla myös K40-disco, joka kutkuttelisi!

Tavara-aseman historia

Tavara-asema rakennettiin Tammelaan jo vuonna 1907. Sen käyttö lakkasi, kun uusi tavara-asema avattiin Viinikkaan ja vanha jäi tyhjilleen. Pitkään on saatu lehdestä lukea taistelua siitä, puretaanko tavara-asema vai ei. Se sumputti liikennettä, joten moni oli purkamisen kannalla ja moni myös suojelemisen kannalla. Lopulta rakennusta siirrettin n. 28 metriä muutama vuosi sitten. Se oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa siirretty tiilirakennus. Talo pitää sisällään muun muassa sotahistoriaa ja väri on palautettu vihreästä alkuperäiseksi maitokahvin väriseksi. Sisään astuessaan ei voi kyllä kokea niin sanotusti historian havinaa, paikka on laitettu täysin uusiksi ja moderniksi.


Janicakin löytyi avajaisista.

Tavara-aseman uusi ilme

Tykkäsin uudesta keikkapaikasta todella paljon. Vaikeaa toki sanoa, miten se toimii todellisessa keikkatungoksessa, sillä avajaisissa oli vielä väljää. Mutta verrattuna esimerkiksi perinteiseen Pakkahuoneeseen, tilat olivat väljät, ilmavat ja parvi ihan huippujuttu minusta. Sekä ylhäältä että alhaalta löytyy vessat sekä baari ja yläkerrasta näkee mainiosti keikan (ainakin, jos tarpeeksi ajoissa saapuu varaamaan paikan). Kaiteeseen on tehty myös juomateline, kiva idea sekin! Narikassa olleet tuolit ja yläkerrasta löytyvät sohvat tekivät sellaisen viimeisen silauksen paikkaan.

Tavara-asema on raikas, ilmava ja sijainniltaan hyvässä kohdassa. Se henki kutsuvaa ja kodikasta fiilistä. Unisex-vessoista löytynyt kylttikin teki vielä osansa fiilikseen – kaikki ovat tervetulleita ja täällä ei syrjitä.

Mielenkiinnolla odotan ensi viikon keikkaa ja sitä, miten paikka toimii täydempänä. Ovatko portaat yläkertaan esimerkiksi tukossa vai vetävätkö hyvin?

Upeaa, että kiistelty rakennus on säilytetty ja saatu uuteen käyttöön! Oletko jo vieraillut paikassa tai keikkareissu suunnitteilla?

Täydellinen makumaailma ja tunnelma – Bistro Apaja

”Olette tulleet ravintolaan”, meitä tervehti matalaääninen herrasmies, kun avasimme oven Huhtimäenkadun sisäpihalla eräänä iltana. ”Niin oli tarkoituskin”, vastasimme. Samalla ovesta pihalle luikahti Rauha-koira ja häselsimme eteisessä ”hui saiko se päästä ulos?”. Sai se. Edessämme seisoi elämäni leppoisin ja rauhallisin tarjoilija ja kaikki arkihuolet jäivät tuon oven sulkeutuessa takanamme.

Olin pitkään halunnut nähdä, millainen on vuosi sitten perustettu Apaja-ravintola. Sinne ei ihan vahingossa eksy, sillä se sijaitsee todellakin kerrostalon sisäpihalla Juhannuskylässä, eli ei aivan ydinkeskustassa, eikä näkyvillä. Mutta sana on kiirinyt puskaradiossa ja somessa, lehtijuttujakin Apajasta on tehty. Väkeä on riittänyt ja pöytävaraus kannattaa ehdottomasti tehdä!

Turvallista samppanjaa

Apajan omistajat, eli  Juuso Ahvenainen sekä Tuomas Norri ovat tehneet ravintolan kerrostalon piharakennukseen. Yli 100-vuotiaassa rakennuksessa on toiminut muun muassa pyykkitupa aiemmin. Ahvenainen toteutti remontin pitkälti omin käsin. Apajan sisustus ja tunnelma ovat hyvin kodikkaita ja valaistus suhteellisen hämärä. Vilkuilin jopa muiden asiakkaiden jalkoihin – kuuluuko täällä ottaa kengät pois? Kyllä muillakin näyttivät olevan jalassa. Istuimme alas tarjoilijan kysyessä ”haluatteko samppanjaa, tämä on… ja turvallista”. Unohdin jo muut adjektiivit, mutta turvallinen kuulosti niin täydelliseltä tunnelmaan, että maistoimme Louis Nicaise-samppanjaa. Oli muuten turvallisen lisäksi ihan mielettömän hyvää.

Apaja on ollut käyntikohteena mielessä pitkään pääasiassa oman somekuplani ansiosta, moni on siellä käynyt, mutta viimeisen sysäyksen antoi EATFinland Tampere-kirja. Se oli loppuvuodesta alessa ja hommasin meille kirjan. Sillä saa siis alen tietyistä ravintoloista vähintään kahden syödessä. Kannattaa kurkata lisää täältä.

Elämäni parhaita sieniä

Turvallisen samppanjan jälkeen suuntasimme ikkunapöytään istumaan ja aloittamaan pitkää makumatkaa. Ruoka on ehdottomasti fine dining-tasoa ja menu tarkasti mietitty. Ahvenaisella on kokemusta mm. Michelin-tason ravintoloista.

Apajan yksi erikoisuuksista on se, ettei pöytään tuoda listaa tai luetella hintoja. Netissä on nähtävissä menu, joka vaihtuu taas parin viikon kuluttua, mutta nähtävillä on vain pääruoka-aineet, ei se, miten ne tulevat ja mitä kaikkea muuta lautaselta löytyy. Koska itse en syönyt menussa olevaa hirveä tai villisikaa, olikin täysi arvoitus, mitä saisin tilalle.

Menun aloittaa sipulikeitto, jonka jälkeen saamme eteemme kuhaa ja maa-artisokkaa. Molemmat annokset erinomaisia. Kuha oli suoraan Pyhäjärvestä pyydettyä ammattikalastaja Pekka Rintaman toimesta, eli lähiruokaa parhaimmillaan.

Seuraavaksi vuorossa oli hirvi, jonka tilalla minulla oli sieniä. Punakaaliin käärityt portobellot quornin kanssa olivat aivan ihastuttava makukombo! Lisänä lautasella oli paahdettua porkkanaa, lehtikaalta, aroniamarjageeliä ja toistakin sientä. Tämä oli yksi suosikeistani!

Väliin tuli yllätyksenä välijäätelö, eli mustajuurijäätelö paahdetulla mustajuurella.

Jatkoimme villisialla sekä minä ehkä elämäni parhaalla sieniannoksella. Mietin, kuinka tarkkaan kerron ja kuvaan annokset, sillä yksi parhaista asioistahan tällaisissa ravintoloissa on se yllätysmomentti. Toisaalta menu vaihtuu jo helmikuun alussa, eli… Elämäni parhaat sienet kuvaavat ehkä aika hyvin pääruokaa.

Välijuomana oli lämmintä juomaa, joka sisälsi veriappelsiinia, ruusuvettä sekä korealaista puerhteetä. Sanoisinko, että vähintäänkin jännittävää!

Ainoa, mikä ei itselleni uponnut menusta, oli jälkiruoka. Se oli aika suuri ja hurjan makea pistaasi-appelsiinirouhekakku. Toisaalta en ylipäätään ole jälkiruokien ystävä, eli ehkä olen väärä ihminen sitä arvioimaan.

Viinit olivat myös erinomaisia ja tunnelmaa ei pysty kuvailemaan, se täytyy kokea. Vaikka paikka on suht pieni, siellä uppoutui jotenkin täysin omaan seuralaiseensa ja akustiikka antoi siihen myös mahdollisuuden. Äänet eivät kaikuneet ja rakastin hämyistä tunnelmaa. Myös esimerkiksi lautasten rouheus oli piste i:in päälle!

Varaa myös aikaa, kolme tuntia vierähti vauhdilla täällä!

Ihan täydellinen ilta ja voin suurella lämmöllä suositella kaikille! Onko EATFinlandin kirjat olleet itselläsi testissä? Tai oletko käynyt jo Apajassa?