Kaupallinen yhteistyö/ pressimatka Visit Salo

Toukokuussa pääsin tutustumaan Salon alueeseen, joka on täysin vierasta seutua itselleni. Olen todella pitkään halunnut nähdä mm. Mathildedalin ruukin alueeseen, mutta mitä kaikkea matkalla näki ja kokikaan. Salo yllätti monella tapaa.

Tiesittekö esimerkiksi, että lokakuisilla kurpitsaviikoilla oli noin 250 000 kävijää vuonna 2024? Tai että eilen oli ensimmäinen Salon iltatori. Ilmaistapahtuma, jossa on nimekkäitä esiintyjiä Yöstä Waldo’s peopleen. Lisää voi kurkata täältä. 26.6.2025 Salossa on Lähiruokatori, jossa pääsee nauttimaan paikallisten tilojen antimista.

Reissumme päätarkoitus olikin tutustua lähiruokaan ja Salon alueella onkin yli 40 kappaletta tiloja, jotka myyvät tuotteitaan asiakkaille. Vierailimme aika suurella alueella, joihin osaan tarvitsee oman auton. Toiset tiloista ovat helpommin saavutettavissa, jos lähtee esimerkiksi pyörien kanssa Saloon. En todellakaan tiennyt, miten paljon Salon seudulla kasvatetaan ruokaa karjasta viljaan ja marjoihin. Täältä näet kartan tiloista, suosittelen lämpimästi makumatkaa Saloon tälle kesälle!

Vinkkinä vielä, että Salon Paikku, eli paikallinen bussi kuljettaa 23.6.-25.7.2025 kaikkia maksutta. Pääset siis vaikka ruukkikylään keskustasta veloituksetta! Huomioi kuitenkin, että bussi liikennöi vain arkipäivinä maanantaista perjantaihin.

Tilalta toiselle – siideristä mansikoihin, kalkkunoista nautoihin

Kotimaisuuden kunnioittaminen nousi selkeästi esille kahden päivän reissullamme. Salon seudulla toimivat tilat hankkivat lähitiloilta tuotteensa, jos eivät niitä itse kasvata. Lihaa ei ulkomailta tuoda ja lautaselta löytynyttä fasaaniakin kasvatetaan alueella.

Mieleeni jäi, miten monella tilalla esittely alkoi sanoilla ”olemme kolmas sukupolvi” tai jatkamme tässä vanhempieni perustamaa tilaa” tai ”isämme on jo eläkkeellä, mutta ei häntä saa pois peltohommista”.

Jokainen ruokatuottaja tuntui olevan ylpeä juuristaan ja tuotteistaan, eikä suotta. Yrityksistä riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Tervetuloa makumatkalle, nappaa vinkit talteen!

Hallonmäki, Lepola, Meritalo – marjoja ja siidereitä

Puhtaita makuja ja kotimaisia herkkuja reissulla riitti valtavasti. Aloitetaan Hallonmäen tilasta, jota isännöivät pariskunta Jarno Vesterinen sekä Mona Lahtinen. Alkujaan Jarnon isovanhempien perustamalla tilalla kasvavat tomaatit, vadelmat, mansikat ja yrtit, lisäksi he tuottavat siidereitä sekä limuja. Ihastuttava tila ja pariskunta, Hallonmäessä näin varmasti suurimpia tomaatteja ikinä! Kokeiluntahtoa tuntui pariskunnassa piisaavan ja saimme maistella erinomaisia siidereitä, limua sekä maistaa kesän ensimmäisiä mansikoita. Hallonmäessä toimii tilapuoti, joka tänään itse asiassa ensi kertaa kesälle auki!

Lepolan tilalla valmistuvat yhtä lailla siiderit ja samalta tilalta tulevat myös Meritalon hillot. Yritystä pyörittävät kolme sisarusta ja siiderimestarina toimii yhden sisaruksen Emmi Brownien aviomies Aaron Brownie. Kuten Hallonmäessä, myös Lepolassa valmistuu aito siideriä. Sen oleellisin ero prosessoidumpaan siideriin on se, että aito siideri valmistetaan tuorepuristetusta omenan mehusta eikä tiivisteestä.

Suomessa ei kasvateta varsinaista siideriomenaa, joka on kuulemma niin hapan, ettei sitä kykene syömään. Lepola saa ylijäämäomenoita, jotka eivät esimerkiksi jonkun luntun takia kelpaa myyntiin. Se sekoittavat joukkoon myös koristeomenoita. Siidereitä Lepola on tuottanut vuodesta 2018 alkaen ja he ovat saaneet sillä saralla jo kansainvälisen palkinnonkin. Paikassa järjestetään siideritastingeja ja annokset ovat pieniä, koska moni on autolla liikenteessä.

80 prosenttia tilan tuotannosta on kuitenkin hilloja ja hilloista tila on aikanaan saanut alkunsa. Emmin vanhemmat perustivat tilan ja alkoivat tuottaa Meritalon tuotteita. Kukapa ei olisi nähnyt Meritalon hilloja kaupassa? En tiennyt, että nekin ponnistavat Salon seudulta!

Jos siidereitä haluaa maistaa, erinomainen paikka on myös Mathildedalin siiderifestarit, jotka järjestetään 27-28.6.2025 Mathildedalin kartanon niityllä. Tiedossa on myös livemusiikkia.

Seudulta löytyy myös siiderireitti, joka kannattaa valloittaa, jos aihe kiinnostaa. Kaikki siiderit ovat aito siideriä ja makuja viilataan esimerkiksi Lepolassa jatkuvasti!

Leipyöli ja Pohjolan tila – perinteitä kunnioittaen

Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös Leipyölin tila, jossa niin ikään jatketaan vanhempien perustamaa tilaa Antti-Jussi Räsäsen ja hänen puolisonsa Jenni Räsäsen toimesta. Sukupolven vaihdos tapahtui vuonna 2017. Ylämaan karjaa kasvattava tila myy kaiken lihan suoraan tilalta, eli kaupasta tätä ei voi ostaa. Tilalla elää 42 kappaletta karjaa ja lisäksi siellä tuotetaan paljon sokerijuurikasta. Noin 500-600 000 kg sokerijuurikasta lähtee Leipyölin tilalta eteenpäin. Heillä on myös monenlaista majoitusta omatoimimatkailijoille, eli kannattaa muistaa tämäkin vaihtoehto matkaillessaan seudulla.

Pohjolan tilalla kasvaa myös mansikkaa ja paikka onkin kuulemma muun muassa mökkiläisten suosikkeja. Myös perunaa ja muita marjoja löytyy tilalta. Kuten moni muukin tila, tämäkin on perhetila, jossa kolme siskosta, Päivi, Minna ja Nina, ovat hypänneet jatkamaan aikanaan isovanhempiensa perustamaa yritystä.

Kaikki tuotteet myydään paikan päältä ja marjojen lisäksi paikassa oli aivan ihana tilapuoti. Poistuin sieltä second hand-mekon kanssa, en voinut vastustaa! Loppuvuodesta tilassa on kuulemma joulupuoti ja on siellä pidetty afternoon tea ja suunnitelmissa on myös oliiviöljyn maisteluilta! Seuraavan kerran Pohjolan tilalla tapahtuu jo tulevana sunnuntaina 8.6.25, eli kiirehdi maistelemaan herkkuja ja tekemään puodista löytöjä sunnuntain retkenä!

Wiurilan kartanosta löytyy lounasta, historiaa ja elämyksiä

Seurueemme toivotti tervetulleeksi myös Wiurilan isäntä, eli Alexander Aminoff. Hän on lapsena leikkinyt upean historiallisen kartanon mailla ja isännöi nyt paikkaa. Alexander on myös aloittanut ravintolayrittäjänä tänä vuonna. Kartanon mailla sijaitseva Sigrid-ravintola on nyt hänen omistuksessaan ja saatavilla on kotiruokalounas 14 euron hintaan. Vierailupäivämme oli torstai, eli tarjolla oli hernekeittoa ja pannaria perinteiden mukaisesti.

Alexander kierrätti meitä historiallisessa miljöössä, söimme porkkanakeittoa ja fasaania sekä mansikkakakkua. Täällä pääsee myös maistamaan yhden Salon alueen, eli Vaski Ciderin aito siidereitä.

Wiurilan alueelta löytyy golfkenttä, ratsastustalli ja sinne voi varata ryhmille opastuskierroksia tai pitää paikassa juhlia. Kuulemma tyhypäivä murhamysteeri-hengessä on myös ollut onnistunut tapahtuma kartanolla.

Wiurilassa on myös museo, jonne pääsee 15 euron hintaan tutustumaan. Sieltä löytyi monenlaisia hevoskärryjä, asuja ja muun muassa lastenvaunut, joissa Alexanderin äitiäkin oli nukutettu pienenä.

Iltatoripäivinä kesällä paikkaan pääsee tutustumaan kello 16-17, hinta on 25 euroa ja se sisältää myös kahvin ja leivoksen.

Paikka pitää sisällään satoja vuosia historiaa, eli ehdottomasti suosittelen kierrosta. Ainakin isäntä Aminoff on loistava tarinankertoja ja hän toivoo, että alueelle löytää kaikenikäisiä matkailijoita.

Mathildedalissa aika pysähtyy ja aistit nauttivat

Teijon kansallispuistossa sijaitseva Mathildedalin ruukki on ollut paljon esillä mediassa, mutta alueella on itse asiassa kolme ruukkia. Lähellä toisiaan sijaitsevat Kirjakkalan, Teijon ja Mathildedalin ruukkikylät, joissa rautaa on valmistunut aina vuoteen 1982 saakka. Tällä hetkellä Mathildedalin ruukkikylässä on noin 130 asukasta, joista moni toimii alueen yrittäjänä.

Kyseinen rautaruukki perustettiin vuonna 1852 ja raudan tuotannosta on vieläkin osioita nähtävissä. Nykyään alueella toimii ravintoloita, sieltä löytyy vierasvenesatama sekä tilaussauna ja erilaisia käsityöpuoteja. Alueella järjestetään kaikkea häistä siiderifestivaaleihin. Syyskuussa ruukkikylässä on koko perheelle sopiva Matilda Rock ja lokakuussa kiljahdellaan kurpitsaviikkojen aikaan järjestettävällä kummituspolulla.

”Kun äitini Tuula Gustafsson osti isäni kanssa puuhaa eläkepäivilleen yli 20 vuotta sitten, he sinetöivät omaakin tulevaisuuttani”, nauraa nykyään Hotel & Cafe Mathildedalia pyörittävä Krista Gustafsson. Mukana menossa on myös Kristan tytär Aada – eli jälleen perheen pyörittämä yritys.

Mathildedalin ravintolatarjonta on ihastuttava. Ruokaa saa esimerkiksi Mathildan Marinasta, kyläravintola Terhosta kuin Bistro Bruketista. Bruketissa söimme maistuvan illallisen ja Hotel & Cafe Mathildedalissa söin yhden parhaimmista aamiaisista ikinä. Se kuuluu hotellihuoneen hintaan, mutta aamiaisen voi ostaa myös erikseen 21 euron hintaan. Valmiiksi kasatut lautaset olivat ihana idea yhdistettyä täydelliseen miljööseen, oli vaikeaa jatkaa matkaa ihanan tunnelman keskeltä.

Bistro Bruket puolestaan on avattu pääsiäisenä 2025 ja paikka on saanut uuden omistajan myötä erilaista ilmettä. Stig Holmberg on ottanut paikan luotsatakseen ja suuri hiiligrilli antaa annoksille makua. Erittäin maukas illallinen kauniissa miljöössä tuli nautittua.

Ja missä yö sujui? Olin itse Hotellin puolella ja meitä yöpyi myös Mathildan Marinassa kuten Mathilda Villasissa, joka on noin 10 minuutin matkan päässä esim. hotellilta. Yksi mielenkiintoinen majoitus oli kattohuoneistot, eli majoituskäyttöön muutetut merikontit. Niistä näkyi ikkunoista kaunis maisema ja konteissa voi nukkua noin lokakuun loppuun asti. Mukavuutta lisäävät mm. ilmalämpöpumput.

Katolle oli myös rakentunut sauna ja tulossa oli ulkoilmasuihku. Luontoa rakastaville aivan ihana tapa yöpyä ja kuitenkin hyvin mukava sellainen sisävessoineen.

Mathildedalissa aika pysähtyi, toukokuussa oli vielä turistienkin määrä aika vähäinen. Ylipäätään jokaisessa vierailemassamme paikassa oli todella lämmin henki. Esiin nousivat selkeä ylpeys omasta tekemisestä, yhdessä tekemisen meininki sekä maaseudun rauha.

Kuvia ja tarinoita riittäisi vaikka kuinka, mutta suosittelen kokemaan itse Salon vieraanvaraisuuden! Onko seutu itsellesi tuttua, mutta nostaisit sieltä esiin?

Kuulemma erinomainen kirppistelykaupunki, eli seuraavaksi pitäisikin tutkia tori ja keskustan nurkat! Tässä ainakin vinkkejä useammallekin kesäpäivän retkelle!