Lasten parin viikon joululoma lähenee loppuaan ja joulukoristeetkin tulisi ehkä ottaa pois. Kliseisesti sanottuna aika kyllä lentää. Olimme hyvin ajoissa koristeidemme kanssa ja kuusikin laitettiin jo marraskuun alussa. Kaksi kuukautta on mennyt siivillä ja en malttaisi millään luopua kuusesta. Sen valot tuovat niin kivaa tunnelmaa pimeisiin aamuihin! Ehkä kuitenkin puramme sen ja kohta on ensi syksy ja ihmettelen, miten taas on aika laittaa kuusi. Tykkäätkö itse pitää kuusta pitkän kaavan mukaan vai onko se vain hetkellisesti paikallaan?

Aatto sekä joulupukin kivat tuomiset

Jouluaattona meillä oli paikalla neljä sukupolvea, mikä on suuri rikkaus. Itse aattona meidän tytöt olivat ainoat lapset, mutta joulun ympärillä mummilassa olivat yhdessä kaikki viisi serkusta. Ihanaa saada syliin taaperoitakin!

Tänä vuonna joulupukki oli tuonut maltillisen määrän lahjoja ja kaikki olivat todella toivottuja, eikä suurta tavarakasaa syntynyt. Sain itse Valcon vastamelukuulokkeet ja miehelle annoin (hänen valitsemansa) talvikengät, joiden sisään ujutin tiedon kahdenkeskisestä viikonloppureissusta Pirkanmaalla.

Lapset saivat toivomiaan juttuja, kuten Aku Ankan tilauksen, tankotanssipatjan, räpylät sekä Posca-tusseja. Pukki toi myös uuden Nintendo-pelin, jonka parissa esikoinen onkin viettänyt tovin jos toisenkin pakkasen paukkuessa. Olin todella iloinen, että äitini löysi käytettynä tankotanssipatjan ja mieheni lapselle räpylät. Lasten urheiluvälineet kiertävät hyvin!

Joululoma ulkoillen, pelaillen ja sukuloiden

Joululoman ensimmäisellä viikolla kelit eivät olisi voineet olla täydellisemmät. Jyväskylässä vierähti viikko ja kävimme siellä hiihtämässä pariin otteeseen. Ladut olivat upeassa kunnossa! Myös joulun metsäkävelyillä oli talven taikaa – täysi hiljaisuus sekä upeat maisemat.

Rinteessäkin ehdimme käydä juuri ennen kelien viilentymistä. Uusi vuosi oli tarkoitus vaihtaa Jyväskylässä ja palata sinne vielä yhdeksi yöksi, mutta lapsen flunssa peruutti sen suunnitelman. Olikin aivan ihanaa olla vain kotona, syödä kaikkea uuteen vuoteen kuuluvaa ja katsella ikkunasta raketteja. En muista, että naapurustossa olisi koskaan ollut tuollaista ilotulitusta, joku oli panostanut kunnolla. Aika mahtavaa oli saunoa nelistään ja katsella raketteja pyjama päällä sohvalta.

Jouluna hurahdimme täysin veljeni ja kälyni lahjaksi saamaan Smart 10-peliin. Pelasimme muutaman päivän (ja yön) aikana neljä kysymyspakkaa läpi. Miten koukuttava peli voikaan olla! En tiedä toimiiko ns. pidemmän päälle, sillä oppiihan kysymykset ulkoa, jos sitä putkeen pelaa. Ainakin näin ensi kerralla vei täysin mennessään!

Eilisen vietimme Helsingissä nähden veljen perhettä, mummoani sekä lapsen kummeja. Oli pitkä ja ihana päivä ja oli ihanaa tänään herätä omasta sängystä.

Suuri toive uudesta perheenjäsenestä toteutui

Tällä viikolla on palailtu miehen kanssa töihin, lapset ovat nähneet kavereita ja aika paljon aikaa on kulunut sisätiloissa. Itse testasin, onnistuuko juoksulenkki -23 pakkasessa ja 6,5 kilometriä meni. Oli niin lämmin, että jouduin ottamaan välillä mm. hanskat pois! Mutta tuon kuuden kilometrin jälkeen alkoi ns. nenää nipistellä sisältäpäin sen verran, etten kyllä pidempää olisi halunnut mennä. Lisäksi hengästyin paljon enemmän kuin tavallisesti. Liekö pakkasilman vaikutus, sillä seuraavana päivänä juoksumatolla ei taas sama vauhti hengästyttänyt. Tulipahan kokeiltua, että onnistuu se niinkin kylmällä.

Tänään meille muutti uusi perheenjäsen, pienen pieni talvikko eli kääpiöhamsteri. Lapsi esitti haaveen marsusta kauan aikaa sitten. En muista onko siitä vuosi vai enemmän, mutta vastasin silloin, että ehkä joskus. Minulla on itselläni ollut viisi marsua ja yksi hamsteri, joten jyrsijöiden hoitaminen on sinällään tuttua. Marsut kuitenkin vaativat suhteellisen paljon vapaana liikkumista ja seuraa, joten lopulta ehdotin hamsteria, joka on lemmikkinä helpompi. Oman hamsterini sain 8-vuotiaana ja tiedän, miten hirmuisen tärkeää se oli. Hämmästyin, kuinka valtavasti häkkien koot, erilaiset ravintosuositukset yms. ovat muuttuneet 30 vuodessa. No, olisihan se outoa, jos asiat eivät muuttuisi tuossa ajassa, mutta en ole viime aikoina tutustunut hamsteriasioihin.

Sovimme lopulta, että joululomalla haaveesta tehdään totta. Kävimme jo ennakkoon hakemassa tarvikkeet ja varasimme meille tulevan pojan. Valmistelimme asumuksen ja tänään sain entiseltä työkaverilta myös juoksutusaitauksen, todella kiva ele, kun tarjosi sitä!

Alamme siis tutustua uuteen perheenjäseneen, voitte vain kuvitella lasten innostuksen ja onhan hän omastakin mielestäni aivan ihana ja hyvin kaunis. Pienelle miehelle löytyi Disney-nimikin, hänestä tuli Sisu.

Muistan lapsena, että hamsterini nukkui lähes aina ja valmistelin lapsia siihen, että kyseessä on ilta/yöeläin. Katsotaan millainen poika meille saapui, tuntuu ihan hassulta, että kotona on taas puruja ja jyrsijän asumus. Toisaalta se tuntuu ihanan kotoisalta, viimeisin marsuni (marsumme) kuoli 15 vuotta sitten, onhan tässä tovi vierähtänyt ilman. Tänään hän on aktiivisesti tutkinut joka nurkan kodistaan, testannut juoksupyörän ja kylpyhiekan.

Jännittyneissä sekä innostuneissa tunnelmissa siis uuteen vuoteen. Millainen tyyppi meillä asustakaan ja itse tartun sellaisiin töihin, joita en ole aiemmin tehnytkään.

Miltä näyttää uusi vuosi itselläsi? Tai miten joululoma hurahti?