Hola! Olin viime viikolla työreissussa Espanjassa MICE 2023-tapaamisessa, jossa ohjelmaa oli valtavasti. Kävimme useampia kaupunkeja läpi ja mietin, toisinko jotain tai mitä toisin tänne blogin puolelle. Koko matka oli hurjan hyvin järjestetty ja yllätysohjelmaa riitti myös vähän joka välissä.

Päätin ensiksi kirjoittaa teille kokemuksesta, jota jännitin ja oikeasti pelkäsin varmaankin kuukauden päivät. Tämä kokemus oli kuumailmapallolento. En välitä lentämisestä, enkä oikein korkeistakaan paikoista ja mietin, pystynkö nousemaan korin kyytiin. Pakko ei tietenkään ollut. Samalla ajattelin, että haluan ehdottomasti tehdä sen, sillä ihan heti tällaista tilaisuutta ei tulisi.

Kuumailmapallolla Andalusian yllä

Kuumailmapallojen pitää lentää hyvin aikaisin aamulla, sillä päivällä aurinko lämmittää ja ilmavirtaukset tulevat eri suunnasta sen vuoksi. Aikaisin aamulla lähteminen on siis tuulten kannalta turvallisinta.

Siirryimme Grandasta Guedixiin, eli sinne, mistä kuumailmapallolento lähtisi. Edessämme oli vuoristoa sekä aavikkoa ja pallot odottivat tyhjinä paikan päällä. Polveni löivät kirjaimellisesti loukkua, kun katselin pallojen täyttymistä. Ne olivat vielä paljon suurempia, kuin olisin uskonut! Olimme lopulta lähtövalmiina noin kello kahdeksan aikaan aamulla.

Meiltä oli kysytty etukäteen kaikkien paino ja porukka jaettiin kahteen koriin sen perusteella. Korissamme oli yhteensä 12 matkustajaa + yksi henkilökunnan ihminen, joka hoiti lentämisen. Firmalla olisi ilmeisesti suuria, jopa 30 henkeä vetäviä kuumailmapalloja, mutta onneksi meidät jaettiin kahteen. Siitä sai erilaista perspektiiviä ja toki kuvia, kun näki toisen pallon vieressä.

Koriin kiivettiin maassa olevien pienten tikkaiden avulla ja kaikkien päästyä kyytiin nousimme ilmaan. Nielaisin ja tuijotin alaspäin, tätä ei voisi peruuttaa!

Miltä kuumailmapallon kyyti tuntui?

Korissa ei pystynyt oikeastaan liikkumaan ollenkaan, sen verran tiivis se oli. Tasan kääntymään hieman tai menemään kyykkyyn. Lentoon lähtö tuntui niin pehmeältä, että sitä on vaikea kuvailla. Me tosiaankin vain lähdimme leijumaan.

Jännästi korkeus ei tuntunut pahalta, vaikka leijuimme noin puolen kilometrin korkeudella korissa, joka muuten narisi aika ajoin. Sekin tuntui aika jännältä. Moni on sanonut, ettei korkeusero jännitä ylhäällä, liekö juuri sen takia, että pallo liikkuu niin hitaasti leijuen. Ei kovia vauhteja, ei nytkähdyksiä, vain rauhallinen leijunta välillä ylempänä, välillä alempana.

Olin laittanut päälleni takin, sillä lämpötila oli päivisin 25 astetta, mutta lämpö saattoi laskea alle 10 asteeseen öisin. Totesin sen olevan aivan liikaa, sillä suuri liekki lämmitti uskomattoman paljon. Olisin siis pärjännyt vaikka t-paidalla.

Leijuimme halki aavikon ja alla pystyi näkemään esimerkiksi peuroja loikkimassa. Jossain vaiheessa tuntui, että kiitos tämä riittää, lento kesti reilun tunnin ja tuli jo ikävä takaisin alas. Ja samalla ajattelin, ettei tämä kokemus saa loppua ikinä. Aamuaurinko värjäsi maiseman ja kaikki oli jotenkin epätodellista.

Toisen kuumailmapallon menoa oli hauska seurata, sillä korkeusero jotenkin hämärtyy kyydissä. Toisesta pallosta sai menoon erilaista perspektiiviä ja yläpuolelta katsottuna näytti välillä siltä, että he osuvat vuoriin, mutta ehkä eivät olleet lähelläkään.

Alastulo jännitti selkeästi eniten. Olin kuullut kaverilta yhden aika mielenkiintoisen laskeutumisen Suomessa tehdyllä kuumailmapallolla ja ajattelin, tössähtääkö kori kovaa, kaatuuko se, miten tulemme alas. Sekin sujui rauhallisesti, kori hieman töksähti osuessaan maahan ja pidin itse reunasta kiinni. Mutta ei se hilautunut mihinkään tai kaatunut. Rauhallisesti pääsimme kaikki ulos korista.

Suosittelisinko kuumailmapallolentoa?

Aluksi ajattelin, että en. Sitten kun olin tehnyt sen, ajattelin, että kyllä. Tekisinkö uudelleen? Hyvin vaikeaa sanoa. Oli vaikeaa kuvitella, miltä se tuntuisi ja itse lento oli hyvin miellyttävää ja henkilökunta kokenutta. Ehkä eniten siinä kauhistutti se pieni kori ja ajatus, jos palloon tulee vaikka reikä. Oli vaikeaa hiljentää ajatuksiaan.

Kyllä alhaalla ollessa oli aikamoinen voittajaolo. En ole tätä pelottavampia juttuja elämässäni tehnyt ja muistan kokemuksen aivan varmasti ikuisesti.

Voin siis suositella meitä lennättänyttä Glovento Sur-firmaa lämpimästi, heillä oli paljon kokemusta, he olivat itse rauhallisia kuin viilipytty ja kaikki sujui hienosti.

Siirtyessämme aamiaiselle saimme vielä kunniakirjat muistoksi tästä ainutlaatuisesta kokemusta. Ei voi olla kuin iloinen, että uskalsi voittaa pelkonsa! Olihan se nyt aivan uskomatonta lipua siellä täydellisessä hiljaisuudessa, ainoa ääni oli välillä pöhähtävä poltin.

Lisätietoa on täällä firman sivuilla, he lennättävät muissakin paikoissa Andalusiassa kuin Guedixissä. Kurkkaa lisää!

En voi uskoa, että olin tuolla. Tätä muistelen vielä kiikkustuolissakin! Onko sinulla kokemusta kuumailmapallolennosta?