Olen pitkään miettinyt, että meidän pitäisi testata Lautapelikahvila Tavernaa Tampereen keskustassa, sillä tykkäämme todella paljon pelata perheenä yhdessä. Suomen ensimmäinen lautapelikahvila avasi jo vuonna 2016 Puutarhakadulle ja muutti pari vuotta myöhemmin nykyiseen paikkaansa Rautatienkadulle. Olen odottelut, että lapset olisivat tarpeeksi vanhoja kahvilaan. Onko siellä vain aikuisten pelejä? Löytyykö lapsille mitään? Kauanko perheen pienin jaksaa keskittyä pelaamiseen?

Lautapelikahvila Taverna – pelejä jokaisen makuun

Pääsiäisenä kävimme kaksin testaamassa kahvilaa miehen kanssa ja totesimme, että 700 pelin joukossa on varmasti jokaiselle jotakin. Löytyy niin Kimblet kuin Muuttuvat labyrintit, mutta löytyy haastaviakin pelejä. Yksi kuopuksen suosikeista on Azul-peli ja siitäkin löytyi monta eri versiota. Menolippujakin oli joka lähtöön.

Innostuimme pääsiäisenä niin, että tein saman tien varauksen seuraavalle illalle, joka olisi kaikilla vapaa. Se ilta koitti perjantaina ja kello 16 saapuessamme kahvilaan, siellä oli kivan väljää. Palvelu on ollut molemmilla kerroilla muuten hyvin ystävällistä!

Pelimaksu on 4 euroa aikuisilta ja alle 12-vuotiailta lapsilta se oli puolet siitä. Sillä saa neljä tuntia peliaikaa, mikä kuulostaa aika pitkältä, mutta menee yllättävän äkkiä! Me pelasimme noin kolmisen tuntia, mikä alkoi olla pienimmän jaksamisen raja ja itsellänikin oli vielä illaksi menoa. Kahvilassa on ihanan rauhallinen tunnelma ja peleihin voi mielestäni keskittyä todella hyvin, vaikka paikka olisi täynnäkin, pöytien sijoitteluun on jätetty väljyyttä.

Disney-triviaa ja toasteja

Kahvilassa voi tilata salaatteja tai toasteja, jos pelatessa hiukoo. Lisäksi saatavilla on pienpanimotuotteita, limppareita ja toki perinteiset kahvit ja teet. Koska tulimme vauhdilla iltaruoka-aikaan paikalle, tilasimme ruoat pelaamisen lomaan. Lapset kehuivat halloumi-pestotoastia kovasti ja tilaamani salaatti oli myös herkullinen. Ja niin juustoinen, etten ole ennen nähnyt!

Lasten valinta oli Disney-trivia, joka kestikin yllättävän kauan ja päätyi lähes tasapeliin minun ja esikoisen kohdalla. Huomasin yhdessä kortissa suuren aukon – Hokkus pokkus taikaluudalla-leffa vuodelta 1971 oli sellainen, mistä en ollut ikinä kuullutkaan! Tämä täytyy korjata heti ja tutustua leffaan.

Lisäksi pelasimme Muuttuvaa labyrinttia sekä Mitä otsassa-peliä, jossa piirretään sokkona otsassa olevaan tauluun. Hauskoja pelejä kaikki ja sopivia eskari-ikäisestä aikuiseen. Yllätyin, miten taitavasti pienin piirsi sokkona, mutta eikö omassakin kuvassani ole ihan selkeät ostoskärryt? Heh!

Tytöt tykkäsivät kovasti ja minusta lautapelien pelaaminen on yksi parhaista jutuista, mitä voi tehdä perheen kanssa. Suosittelen lämpimästi pelailemaan ja keräämään porukan kasaan kivaa iltaa varten! Itselleni iskee vähän samanlainen hulluus tuolla pelihyllyjen välissä kuin kirjastossa, haluan pelata tai lukea kaikki!

Onko lautapelikahvila sinulle tuttu?