Tiedätte varmaan tunteen tämän maaliskuun suhteen? Synttäreitä piisaa aivan koko ajan. Luin juuri, ettei maaliskuu ole enää ykköskuukausi syntymäpäivien määrässä, vaan huippu on elokuun tienoilla. Meillä juhlitaan maaliskuussa ja tytöillä on kaverisynttäreitä useat viikossa. Koska meiltä jää useammat viikonloput kaverisynttärit väliin, valitsin pitää arkena molempien lasten synttärit. Josko useampi pääsisi. Ainakin kuopuksen kohdalla toteutui, kaikki kutsutut pääsivät ja maanantaina oli ihanaa saada pieniä ihmisiä kylään. Mies toteutti pakopelin lapsille ja askarteli sitä viikon ajan. Olin todella hämmästynyt siitä, mitä kaikkea oli kehittänyt ja lapset pyysivät heti uutta pakopeliä!
Ryhmä Hau-teema synttäreillä
Minusta tuntuu, että Ryhmä Hau-innostus on jo vähän laantunut kuopuksella, mutta halusi yllättäen ehdottomasti synttärit sillä teemalla. Kutsussa oli siis pentujen kuva ja muuten mentiin tosi simppelillä linjalla. Juhlamaailmasta hain lautaset, servetit ja mukit teemaan sopivana samoin kuin pari ilmapalloa. Juhlamaailman pallobaari on aivan ihana, siellä on loputtomiin värejä ja teemoja palloissa joka juhliin. Lupaavat palloille aina noin viikon leijumisajan, mutta lopulta tuntuvat kestävän pari kuukautta.
Tarjoiluilla mentiin valmislinjalla, eli kaupasta lähti mukaan karkkia, sipsiä, pikkupizzoja, kurkkua ja porkkanaa, donitseja ja keksejä. Lisäksi tilasin kakun, joka oli muuten tosi hieno ja herkullinen. Kakun teki litucakes, hänellä ei nettisivuja, mutta Instagrammista löytyy. Taas piti kyllä todeta, että pienet syövät todella vähän ja tarjoiluja vietiin naapuriin ja esikoinen toi kaverinsa seuraavana päivänä herkuille. Monestihan lapset eivät välitä kakusta niin hirveästi, tällä kertaa tuntui uppoavan hyvin. Tykkään itse, että kakku on ns. pöydän kruunu ja muistan edelleen jokaisen synttärikakkuni, joita äiti jaksoi väsätä. Tikkarit kakussa olivat hitti, tosin meinasi olla haastavaa, kun niitä ei ollut kaikille!
Ryhmä Hau pakopeli
Tuskailin miehelle, etten keksi mitään ohjelmaa juhliin. Meillä on ollut juhlissa esimerkiksi perinteistä hännän kiinnitystä, pinjataa, kasvomaalausta ja Juhlaprinsessaa. Mies sanoi, että hän hoitaa ohjelman ja olin hyvin kiitollinen asiasta. En tiennyt yhtään, mitä suunnittelee ja hämmästyin, kun ilmoitti tekevänsä pakopelin. Googletteli ideoita, askarteli ja kirjoitti tarinaa ympärille. Parina iltana hän puuhasti vielä kello 23 sen parissa. Mieletön paneutuminen. Osallistuin asiaan tasan sen verran, että muistutin lasten olevan päiväkoti-ikäisiä. ”Juu, en laita heitä intergoimaan” kuului vastaus. Päätin jättää kyselyt sikseen, sillä halusin itsekin yllättyä.
Ja kyllä yllätyin. Peli alkoi sillä, kun pöydästä puuttuivat herkut, jotka Hanttinen oli vienyt. Ne olivat kahdella numerolukolla suljetussa salkussa ja numerokoodit tuli pentujen selvittää. Pöydästä lautasten alta löytyi jokaiselle pelaajalle lappu, jossa oli pennun kuva ja kyseisen pennun motto tai jokin vinkki. Sitten mentiin, ensimmäisen tehtävän suoritti Lilli.
Kilpa-ajajana Lilli ilmestyi sohvan takaa ja lapsen piti ohjata kauko-ohjattavaa legoautoa kohti kissoja. Lillin mennessä eteenpäin ilmestyi auton perästä pussi, joka oli kiinnitetty siimalla ja sisälsi miehen askarteleman palapelin. Lapset kokosivat palapelin ja seuraavana oli vuorossa Sampan tehtävä puussa. Katon rajassa oli ilmapalloja, jotka saavutettiin tikapuilla. Yhden pallon sisältä ilmestyi seuraava vihje, eli pallo piti hajottaa. Olin jo tässä vaiheessa ihan ihmeissäni, ehkä myös lapset.
Kaja laski kotkia pitkin porraskäytävää, Halti lautaili alas portaita laskien portteja. Tomalla oli puolestaan magneettinen sukellusvene, jolla onki vihjeitä ämpäristä. Rekku toki sai kasan työkaluja ja vihje oli metalliputken sisällä, joka tuli saada auki.
Näin homma jatkui ja vihjeiden lukijana toimi esikoisemme. Lapset jaksoivat keskittyä todella hyvin ja olivat aika hämmästyneen oloisia. Kuten minäkin. Lopulta salkku saatiin auki ja sen sisältä löytyi keksejä ja kakkukin ilmestyi pöytään. Aika hauska ohjelmanumero, joka vaati aikaa ja vaivaa (sekä kekseliäisyyttä!), muttei esimerkiksi ollut suuri rahallinen panostus.
Paljon puhuttuja kiitoslahjoja emme antaneet tälläkään kertaa. Karkkia juhlissa piisaa, enkä halua ostaa mitään rihkamaa. Kiitoslahjoiksi lapset saivat pitää oman pentukorttinsa ja jokaiselle vanhemmalle lähetin lapsista portaikossamme otetun yhteiskuvan.
Näin saatiin 6-vuotissynttärit vietettyä ja lapsen kommentti oli ”oli kivempaa kuin osasin arvatakaan!”. Eli onnistuneet olivat. Kuinka moni juhlii nyt keväällä, millä teemalla teillä vietetään syntymäpäiviä?