Terveiset Kreetan kirjoituskurssilta!

Nyt se on ohi. Se mitä niin odotin ja jännitinkin, kuinka pärjäisin erossa perheestäni. Viikko Kreetalla on ohitse ja repussa eväitä paremmaksi kirjoittajaksi. Kamerassa satoja kuvia ja sydämessä Kreeta ihanana paikkana. Istuin lopulta kirjoittamassa niin rannalla kuin suloisissa tavernoissa, oliivipuun ja granaattiomenapuiden alla. Jonkun pienen kirkon edessä, jossa sisilisko käänteli päätään tarinoitamme kuunnellen, kuin olisi halunnut imeä kaiken tarinoista sisäänsä. Kävimme parinkin kirkon luona, kuulimme valtavasti Kreetasta asioita ja kaupungeista näimme muun muassa Vamoksen, Kalivesin, Rethymnonin sekä Georgioupolin.

Uimme ainoina Välimeressä pienellä rannalla, jonka edustalla oli upea ravintola. Kala mutusteli kantapäätäni ja mietin, että sekin on niin sitä aito Kreetaa, että popsi pois, turistirannoilla ei tätä yleensä käy! Keskustelimme loputtomiin maan ja taivaan väliltä. Saimme toivottavasti uusia ystäviä loppuelämäksi, joiden kanssa suunnitteilla oli jo kirjoitusilta hyvin eväin. Söimme loputtomasti taivaallisia ruokia autenttisissa paikoissa. Itketti useasti reissussa, mutta niin itkettää nyt kaikkea tuota muistellessakin.

Kirjoituskurssi Kreetalla NLP-menetelmin

Kurssilla jokaisella oli omat tavoitteensa. Toisilla hyvin pitkällekin viedyt ja säntilliset, toisella vähän leväperäisemmät (kaikki minua seuranneet tietävät, että kuulun jälkimmäiseen ryhmään). Oli hassu sattuma, että koneen noustessa Helsingin taivaiden ylle, oli juuri ilmestynyt ensimmäinen Aamulehteen kirjoittamani artikkeli. Se oli pitkäaikainen haaveeni ja olin asiasta niin tohkeissani, että puhua pulputin siitä useassa käänteessä. Samalla se oli yhden tavoitteeni ja haaveni toteutuminen. Mitäs nyt? Ensimmäinen maistuu aina parhaalta sanotaan ja se on kyllä äärimmäisen totta.

Kurssin kirjoitusharjoituksia vetää Terhi Friman ja minulle jäi kyllä palo päästä hänen kursseilleen uudelleenkin. Täältä voit katsoa lisää kursseista, Terhin kurssilla olen ollutkin Tampereella joitakin vuosia sitten.

Opin, että omassa kirjoittamisessani on toki puutteita, kuten täytesanat ja muut lapsukset, mutta opin, että osaan myös tuosta noin vain raapaista tarinan vihkoon. Suurin ongelmani on luottaa itseeni ja vannoin puhuvani itselleni nätimmin jatkossa. Yllätyin, miten ihmeellisiä lukkoja, tunteita ja ajatuksia tulee vaikka tehtävästä nimikkeellä ”Ensimmäinen koulupäiväni”. Oli myös hienoa kuunnella muiden tarinoita, sillä koulupäiviä oli todella monelta vuosikymmeneltä. Koskaan ei ollut pakko lukea mitään ääneen, jos vain haluisi fiilistellä vihkoonsa. Me saimme myös NLP-kortteja, joissa on ajatuksia ja ne osuivat aivan käsittämättömän hyvin päivän fiiliksiin joka kerta!

Fabrika Farm ja Merja Tuominen-Gialitaki

Majoitukset löytyvät Vamoksesta, joka on ehkä suloisin kylä mitä kuvitella saattaa. Sen mäen päällä sijaitsee Fabrika Farm, jossa osa majoittuu. Siellä oli myös aamiaiset, viimeisen illan ohjelma ja osa kirjoitustehtävistä. Täältä voit tutkia lisää, meidän Kreetan asiantuntijamme Merja Tuominen-Gialitakin kautta saa erilaisia matkoja, Kreetan maku on sivusto, jotta kannattaa lueskella ja seurata esimerkiksi Facebookia.

Fabrika Farmissa vastassa ovat Lola sekä Niko ja se on ihastuttava ympäristö. Valtavan rauhallinen, jossa ajatukset saavat pulputa. Minä ihastuin paikan koiriin ja olisin halunnut yhden laittaa matkalaukkuun, mutta jätin tällä kertaa hänet kuitenkin Kreetalle.

Merja kuljetti meitä todella paljon ympäri saarta, kävimme 1500 metrin korkeudessa ja sieltä painelimme Kallikratin ylätasangolle, josta löytyi muun muassa ihan epätodellisen suloinen Janinan yrttikahvila. Kuitenkin vaikuttavin hetki tuolla oli, kun menimme kohti kirkon pihaan tarkoituksenamme kirjoittaa aiheesta Minä ja ruoka. Matkamme katkesi ja porukka puolittui, kun vuorelta saapui varmaan tuhatpäinen lammaslauma. Se oli yksi viikon vaikuttavimpia hetkiä. Se kilkatus mikä heistä lähti, Merjakin sanoi ettei ole aiemmin nähnyt tuollaista laumaa, vaikka kokemusta saaresta on jo vuosikymmenien ajalta.

Sen lisäksi, että Merja kuljetti meitä mitä ihanimpiin paikkoihin, hän hoiti asiantuntijuudellaan ruokailut ihanasti. Pöytään tuli jaettavaksi kreikkalaista salaattia, vihannespastejoita, kalmaria, kaniinia (tämä jäi väliin), etanoita, milloin mitäkin. Ruokailut olivat usein aikamoista ihastuksen huokailua. Täydellisiä paikkoja!

Suosittelen lämmöllä tällaista matkaa itseen! Yritin ottaa ravintoloiden nimistä kuvia ja tallentaa kaiken, jotta voin vinkata teille Kreetan kävijät. Kirjoitin itseni vahvemmaksi paikassa, jossa pilvet koskettivat vuoria, juustot sulivat suuhun ja koirat törmäilivät toisiinsa. Missä viikunan pystyi syömään suoraan puusta ja post officea etsiessä ohjattiin yes, coffee eli kahville. Missä naurettiin kippurassa rintapumpun näköiselle granaattiomenalle ja työnnettiin pää laventelipuskaan. Paikassa, jossa vannoin, etten puhu itselleni rumasti enää.