”Paljon onneaaa vaan paljon onneaaa vaan!” lauloimme eilen kolmiäänisesti sekä epävireisesti 8-vuotiaalle neidollemme. Sängystä heräsi tyytyväisen oloinen pikkunainen, joka sai meiltä aiemmin otettujen korvisten lisäksi lahjaksi kellon. Paras ystävä oli askarrellut rannekorun ja tuonut sen postilaatikkoon ja kummien lahjat saapuivat juuri sopivasti oikeana päivänä. Niistä paljastui muun muassa Trolls-legoja sekä korvikset, sitten vaihdetaan kun on aika vaihtaa harjoituskorvikset pois.
Syntymäpäivä sulussa ja karanteenissa
Viime syntymäpäivät ovat olleet kummia, sillä kuopus täytti 4 vuotta sinä historiallisena päivänä vuosi sitten, kun koulut menivät kiinni. Esikoisen 7-vuotissynttärit vietettiin sitten nelistään ja nyt ehdimme pitää kaverijuhlat, mutta itse synttäripäivä meni karanteenissa.
Sinällään taas se, että lapset ovat kotona ja vanhemmat etätöissä antoi mahdollisuuden rauhalliselle aamulle kouluun lähdön sijaan. Sankari halusi tehdä munakokkelia, koska on oppinut niin hienosti rikkomaan munia, paisteltiin croissantteja ja kippisteltiin vadelmalimulla.
Löysimme pulkkamäen, jossa oli vielä hyvin lunta ja pitkät laskut, eikä päiväaikaan ketään muita paikalla. Siellä me kävimme kiljumassa ja ehdimme paikalle kun lapsen elämänsä ensimmäinen teams koululta alkoi. Kuten sanottu, historiallisia syntymäpäiviä.
8-vuotias neito ja 8 vuotta äitinä
8-vuotias lapsi on todella suloisessa ja ihanassa iässä. Olemme säästyneet vielä esiteinikiukuilta ja lapsi on iloinen, auttavainen, puhelias ja haluaa olla monessa mukana. Hän innostuu yhtä lailla askartelemaan, kokkaamaan kuin pyöräilemään ja tekee koulutehtäviä mielellään. Osaa jo niin ihanan itsenäisesti pukea ja pestä hampaat ja lähteä kouluun, mutta saatttaa matkalla jäädä tutkimaan jotain maailman kauneinta kiveä ajatuksissaan pitkäksikin aikaa. On jo omat kaverit, joista on tullut koulun myötä todella tärkeitä. On omia juttuja, joita ei saa vanhemmat kuulla tai lukea. Aivan ihastuttava ikä ja minusta on ollut todella ihanaa saada olla hänen äitinsä ja seurata kasvuaan.
Eilen mäkeä laskiessamme mietin, että hyvin sitä muistaa aina millainen keli on ollut maaliskuun lopulla. Ei tarvinnut viime keväänä tähän aikaan mennä pulkkamäkeen enää! 8 vuotta äitinä on opettanut minulle ihan valtavasti asioita ja saanut katsomaan maailmaa eri tavalla. Se on tehnyt hyvää ja ilo läikähti sydämessä eilen, kun katselin hymyilevää tyttöäni. Olemme ylpeitä hänestä.
Illalla tilattiin vielä Pancho Villan hampparit/salaatti ruoaksi ja katseltiin Yksin kotona 4. Lapsi on päättänyt katsoa ne kaikki läpi karanteenin aikana ja mikä ero alkaa olla jo nelosen kohdalla verrattuna ykköseen ja kakkoseen. Apua miten huono leffa se oli! Lämmin suositus sen sijaan tuolle halloumisalaatille, oli valtava!
Onko siellä ekaluokkalaisia muilla? Eivätkö ole ihanassa iässä? Iloista torstaita kaikille, onko ruudun takana muita karanteenilaisia tällä hetkellä?