”Pääset reissuun kun vähän kasvat”, lupasin aikanaan pienelle ihmiselle. Vein esikoisen isojen tyttöjen reissulle joulukuussa 2017. Olimme Helsingissä hotellissa yötä ja kävimme katsomassa Peppi Pitkätossu-teatteria. Taapero vei tuolloin huomiotani paljon ja halusin viettää aikaa ison tyttöni kanssa rauhassa. Hän oli tuolloin nelivuotias. Ja siis tosi iso tyttö sen 1-vuotiaan rinnalla. Vuosi sitten tammi-helmikuun vaihteessa sain olla Visit Jyväskylän reissulla esikoisen kanssa kaksi yötä hotellissa ja pienempi marisi miksei hän päässyt mukaan. Ohjelmaa oli niin paljon viikonlopulle, että se olisi ollut kolmevuotiaalle mahdotonta jaksaa, mutta lupasin viedä hänetkin reissuun. Sitten kun vähän kasvaa.

Pikkusisko on aina se pieni

Joskus odotusaikana talvella 2015-2016 minulla kävi mielessä, voinko ikinä rakastaa ketään muuta kuin esikoista? Tuntui, että rakastan niin hirveästi lastani, etten pysty ikinä rakastamaan toistakin lasta näin kovasti. Pelotti suorastaan millaisia tunteita minulla olisi, kun vauva syntyy. Samalla kun oli vaarana, että kuopus syntyy pikkukeskosena itkin ja rukoilin, että pysy kyydissä. Me niin rakastetaan sinua jo. Samaan aikaan häntä rakasti täysillä ennen ensi kohtaamista ja samalla pelkäsi, miten rakkaus jakautuu kahdelle.

Se oli aluksi hämmentävää, miten paljon sitä rakkautta riittikin kummallekin. Tilanne oli kaikille uusi, huomiota piti jakaa ja tunsin suurta riittämättömyyttä monesti, mutta ei tarvinnut epäillä, rakastanko heitä kumpaakin. Alku oli hankala ja esikoinen laittoi vastaan isosti, mutta pikkusiskon ollessa noin puolen vuoden ikäinen, huomasimme, miten tärkeä hänestä oli tullut isosiskollekin. Pikkusiskon kasvot loistivat onnesta aina kun näki siskonsa ja hän sai pienemmän kikattamaan onnesta. Heistä on vuosien varrella kasvanut todella tiivis kaksikko, jota isänikin ihmetteli viime viikonloppuna ollessamme kylässä. Kolme vuotta ikäeroa ei tunnu missään ja jaksavat leikkiä todella pitkään yhdessä. Mutta pienihän se pikkusisko on aina, koululaisen rinnalla. Kokoerokin menee vielä isommalle, joka on luokkansa pisin tyttö, eli ero näyttää vielä suuremmalta pienen ollessa… Pieni.

Torni-hotelli ja staycation

Eräänä päivänä tajusin, että pienempi lapseni on jo isompi, kuin esikoinen oli Helsingin reissullamme. Että hän kasvoi vähän varkain ja voisin jo viedä hänet reissuun. Täytyy toteuttaa jossain välissä ajattelin joulukuussa. Kun tammikuussa bongasin Sokos-hotellien -30% tarjouksen, päätin toteuttaa idean siltä istumalta ja varasin meille yön Torni-hotelliin. Olemme käyneet siellä niin aamiaisella kuin Moro Sky barissa, mutta yötä emme ole koskaan olleet. Pyysin ammeellista huonetta ja ostin Tigerista 3 eurolla kylpypommeja. Jos olette koskaan käyttäneet Lushin kylpypommeja, nämä ovat sitten tosiaan aika eri maata. Mutta tuoksu tuli ja vesi värjäytyi, se kai pääasia.

Lapsi oli älyttömän tohkeissaan reissusta ja ihmetteli sisäänkirjautuessamme, kun sai respasta puuhakirjan, kyniä, siirtotatuointeja ja heijastimen. ”Sä olet kyllä tosi kiltti” hän totesi hotellin työntekijälle. Saimme huoneen 11. kerroksesta ja ihastelimme maisemaa sekä liehuvia lippuja. Seuraavaksi piti toteuttaa ehdoton toive, sushia ruoaksi! Sitä löysimme onneksi suhteellisen helposti lopulta vieressä olevalta Tullintorilta.

Sushia, saunaa, kylpy, piirrettyjä, karkkia, tyynysotaa, hotelliaamiainen, saunaa uudelleen ja maisemia. Muumikirjaa ja ihanat pimennysverhot huoneessa. Siitä oli vuorokautemme tehty!

Torni-hotelli ja korona-aika

Joka käänteessä oli turvallisuus otettu huomioon paikan puolesta, se kuinka tarkkaan asiakkaat sitä noudattavat on eri asia. Käsidesiä oli monessa paikassa, lattiassa oli jonotusta varten turvavälipallot, kun jonotimme sisäänkirjautumiseen. Hissiin sai tulla maksimissaan kuusi henkeä ja siinä on sellainen paikka, jossa kovasti toivoisin ihmisten käyttävän maskeja. Toki hississä ollaan vain hetki, mutta silti. Maskeja hissireissuilla oli harvalla, monesti onneksi olimme hississä kaksin. Henkilökunnalla oli kaikilla maskit koko ajan, siitä kiitos!

Kellarikerroksessa oleva sauna on päällä, mutta sinne täytyi varata ovessa olevasta listasta oma 45 minuutin aika tilanteen vuoksi. Saimme illalle varattua klo 18 ajan ja aamulle otimme vielä toisen ajan kello 9.30. Onhan se luksusta olla valtavassa saunassa kaksin, eikä tarvitse stressata. Tosin saunan mittari näytti jatkuvasti yli 100 astetta ja emme kumpikaan pystyneet olemaan pitkiä aikoja siellä, eli liian kuumalle oli kyllä säädetty! Ihanasti suoraan oman huoneen vierestä pääsee hissillä saunaan ja sen vieressä olevalle kuntosalille.

Aamiainen oli jaettu aikoihin ja oma väli aamiaiselle piti päättää sisäänkirjautuessa. Vähän aikaa ihmettelin, sillä kuopus saattaa nukkuakin pitkään, mutta valitsin klo 8 alkavan aamiaisajan. Se oli hyvä valinta, sillä kello 7.45 hän ilmoitti, että on nälkä. Aamiainen on ihana ja arvostin kovasti, kun sai itse hauduttaa teensä! Ruuhkaa ei ollut ja itselläni oli ainakin ihan turvallinen olo aamiaisella. Paljon näytti menevän huoneisiinkin aamiaista, en selvittänyt tätä vaihtoehtoa enempää, sillä me olemme molemmat aamuisin aika pieniruokaisia ja pelkäsin, että ruokia menee hukkaan.

Moro Sky Barissa meinasimme piipahtaa illalla klo 17, mutta se oli niin täynnä, että käännyimme ympäri. Sen sijaan kun se avasi lauantaina klo 11 menimme heti ja itse asiassa oli kirkkaampaa katsella maisemiakin. Lämmin suositus tuolle aamuajalle! Hauskasti terassille on jätetty kaikki kalusteet jotka ovat nyt peittyneet lumeen, siellä oli pakko piipahtaa!

Lapsi oli kyllä todella touhuissaan ja mietti, että voidaan sitten tulla joku toinenkin viikonloppu ja vaikka koko perheellä! Hymyilin ja myhäilin jotain, hirveän usein tähän ei ole varaa, mutta kyllä kannatti napata tarjous ja viettää aikaa hauskan pienen ihmisen kanssa!

Oletko itse viettänyt staycationia jossain hotellissa lähellä kotia nyt poikkeusaikoina? Tai onko Torni tuttu?