Minä lähtökohtaisesti en usko, vaikka en kyllä ole mikään yksinolemisen ja pimeyden fani. Joku siinä pelottaa vielä aikuisenakin, joten hyvin ymmärrän välillä kuopuksen pelkoa jäädä yksin pimeään ja valoa pitää iltaisin kajastaa monesta paikasta. Pimeydessä alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Minä ahmaisin vuoden alussa kirjan, jossa puhuttiin aika paljon kummituksista ja luin sitä pääsääntöisesti iltaisin hämärässä, miehen jo monesti alkaessa nukkumaan. Sanoin parina iltana, ettei tätä pitäisi lukea ennen nukahtamista ja mies hymähti, että olen tässä ihan vieressä. Siis kyllä, näin ihon alle pelottelemaan tämä kirja meni. Ja oli samalla niin koukuttava, että pakko kertoa siitä teillekin!
Tess Gerritsen – Hahmot yössä
Tess Gerritsenin kirjoista olen kahlannut läpi useita, mutta erityisesti mieleen on jäänyt Rizzoli & Isles-sarja, josta tehtiin myös televisiosarja. Mukaansatempaavia teoksia, raakojakin, mutta juuri sellaisia dekkareita, joita itse rakastan ja ahmin kerta istumalta. Gerritsen on kirjoittanut jo yli 30 vuotta ja hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle.
Hahmot yössä on Gerritsenin uusin teos ja kertoo Avasta, joka muuttaa vuokralle suureen taloon ja jättää kotikaupungin taakseen koettuaan tragedian. Talossa kerrotaan kummittelevan, mutta Ava ei pelkää sitä, vaan asettuu vuokrataloon kissansa kanssa. Öisin alkaakin sitten tapahtua erilaisia asioita ja läheisestä järvestä löytyy naisen ruumis. Ava käyttää paljon alkoholia tukahduttaakseen tuskansa tragediastaan ja epäilee, ovatko tapahtumat kenties viinin aiheuttamia. Sitä epäilee ensimmäisenä kyllä lukijakin.
Kirja on heti ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen niin otteessaan pitelevä, että sitä oli vaikeaa laskea käsistään. Oli pakko päästä illalla taas ahmimaan Avan ja kummituksen juttuja – vaikka eihän se voi olla mikään kummitus! Eihän! Hoin miehelle koko ajan, että tähän on joku selitys, kirja ei voi oikeasti kertoa kummituksista ja päättyä niin, että se tosiaan oli joku haamu, joka sai kaiken aikaan.
Kummitustarinat heräävät henkiin
Vähän huvitti omakin suhtautuminen kirjaan, kun luin sitä pariin otteeseen suorastaan kylmä hiki otsalla ja mietin, että tämä on ihan parasta – lukea yksin pimeässä yövalon loisteessa samalla kun muut nukkuvat. Silloin kirjan kummitustarinat tuntuivat heräävän henkiin ja oikeasti välillä pelotti ja jännitti. Omakin mielikuvitus on suhteellisen vilkas ja kyllä, tietenkin näin sitten uniakin tästä kirjasta.
Mikään mestariteos ei sinällään ole kyseessä, että välillä juoni ontui ja mutkat vedettiin suoriksi, mutta rakastan niin sitä tunnetta kun kirja vie mennessään, etten antanut haitata. Nyt kun pakkanen ratisee ihanasti pihalla, on niin oikea hetki käpertyä peiton alle kirjan kanssa vai mitä? Tänään luin lehdestä ilouutisen siitä, että kirjastot avautuvat muutenkin kuin varauksille. Ihanaa! Meillä nimittäin on jatkettu automaattisesti Tampereella kirjojen lainausaikaa ja näin ollen esimerkiksi varausjonot eivät liiku. 10 kirjaa odottaa varauksessa, innolla tarttuisin jo seuraavaan!
Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Mitä pidit siitä? Suosituksia otetaan mielellään vastaan!
*sisältää mainoslinkin