Elämämme kriisi sekä Vaihtoehtona kuolema

25.11.2020
Eilen kävi jotain kummaa. Minä, joka en siedä äänikirjoja, kuuntelin eilen kokonaan alusta loppuun Lotta Ansakorven kirjan Vaihtoehtona kuolema BookBeatin ilmaistarjouksella. Se julkaistiin äänikirjana maanantaina ja ajattelin kokeilla, mutta vei mennessään. Kuuntelin valokuvatessa, käsitellessäni kuvia ja juostaessani 10 kilometrin lenkin. Jotenkin tämä vangitsi aivan totaalisesti, kun on vielä henkilön itsensä lukema. Mikä siinä sitten osui niin ihon alle?

Kriisin läpikäyminen syö tukiverkkoja ja muuttaa ihmistä – oma kriisimme alkoi 7 vuotta sitten

Kirjassa Lotta käy läpi konkurssia, johon joutui ensimmäisen yrityksensä vetämään. Tarina alkaa loppukesästä 2016 ja päättyy muutaman vuoden päähän. Lotta on itse lukenut tekstinsä äänikirjaksi ja kirja kertoo siitä, kuinka yhtiökumppani petti hänet ja elämä meni alta. Alkoi taistelu, joka oli viedä terveyden ja elämänhalun, joka vei rahat ja osan ystävistä. Järkytti, että Suomessa voi käydä näin ja mietitytti, kuinka raadollinen esittävä ala onkaan yrittää ja nyt vielä tulee koronat päälle. Vaikken itse ole kokenut konkurssia, enkä ole joutunut taistelemaan yksin kriisissämme, löysin todella monta samaistumiskohtaa jotka saivat palaamaan takaisin omaan kriisin. Meiltä meni alta koti, sen myötä kaikki ns. puskurit. Meni luotto tulevaisuuteen, meni yöunet, jaksaminen ja melkein parisuhdekin. Päädyimme samaan käräjäoikeuteen taistelemaan, jota Lottakin kuvasi. Menetin osan ystävistä, koska moni ei ymmärtänyt kriisimme syvyyttä, sillä ”sehän on vain rahaa, pääasia että olette terveitä”. No, erittäin totta, mutta kun puhutaan valtavista summista, se vaikuttaa koko loppuelämääsi jollain tapaa.

Meidän kriisimme alkoi kesällä 2013 esikoisen ollessa kolmikuinen. Oli pakko muuttaa pois kotoa, etsiä koiralle uusi koti, palkata asianajaja ja toinenkin, kun ei ensimmäinen ollut tarpeeksi pätevä. Oli pakko pakata laatikoihin ja varastoon koti, katsoa, kun juuri maalaamani vaaleanpunainen seinä vauvan huoneesta heitettiin ulos ikkunasta ja unelma, muuttovalmis remontoitu koti meni palasiksi. Oli pakko juosta pankissa vauva kainalossa, oli pakko aamuisin pukea ja jaksaa, koska vauva. Siellä pahvilaatikoiden keskellä leikin yksin vauvani kanssa kyyneleitä niellen. Koska oli vielä vauvavuosi, väsymys oli kahta kauheampi ja saimme puhuttua asioita miehen kanssa läpi yleensä liian myöhään. Jos vauva nukahti kello 22, aloimme jutella koiran kohtalosta, itkimme vielä kahdelta yöllä epätoivoa ja surua ja nousimme vauvan kanssa viideltä. Hetkessä väsymys muuttui sellaiseksi, etten uskaltanut toisinaan ajaa autolla ja väsymys oli raastavan kovaa.

Tunteella eläjä, tamperelainen nainen ja yrittäjä

Kirjassa kosketti myös se, kuinka hyvin Lotta kuvasi tunteidensa kirjoa elämänsä kriisissä. Hän on itseni kanssa hyvin samanikäinen tamperelainen nainen, hyvin tunteella elävä, luovan alan yrittäjä, joka menetti yöunensa kriisin edessä. Kun hän kirjan loppupuolella kertoi Phuketin matkastaan ja tunteistaan siellä, hymyilin. Phuketin asujana tunnistin hotellin ja kuvittelin itseni samoille kulmille pyörimään, missä Lottakin muistoissaan kävi.

Minua lohdutti kirjassa se tunteiden vertaistuki, ja sanat yrittäjyydestä. ”Kukaan, joka ei ole ollut yrittäjä ei voi mitenkään tajuta sitä vastuutta, epävarmuutta, uskoa, tahdonlujuutta ja työmäärä, mitä jokainen yrittäjä urallaan kohtaa”. Lohdutti, kun itse käy epätoivon suossa joka toinen päivä. Samalla Lotta sanoi sen, miksi ihmiset ovat yrittäjiä: parhaimmillaan teet työksesi sitä, mikä muutenkin on intohimosi ja elämäntapasi, työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä. Rakastat sitä mitä teet, siksi olet yrittäjä.

Pysäytti myös kuvaus siitä, miten kriisi syöksee ihmisen elämän sekaisin. Se, miten Lotta kuvaili Tampereen kaupungin käräjäoikeutta, sitä fiilistä, kun se sinun elämäsi toiseen suuntaan heilauttanut ihminen tulee siellä käytävällä vastaan. Täriset ja et haluaisi kohdata koko tyyppiä. Ymmärsin täysin ja elin uudestaan hetkiä kesältä 2015. Toki ero omassa tapauksessa oli, että emme koskaan saa tietää mikä oli tahallista ja mikä ei, Lotan tapauksessa tuo hänet syöksykierteeseen sysännyt ihminen oli selkeästi tahallisesti tehnyt kaiken.

Lotta kirjoittaa, että kriisissä olevaa ihmistä on vaikeaa tukea. Siinä ihmissuhteessa ei oikeastaan saa mitään takaisin. Hän kertoo, että tukiverkkonsa murenivat ja parisuhde melkein meni. Näin kävi myös meille, kun hometalotaisto vei kaiken alta, mukaanlukien myös parisuhteen. Minä halusin erota, mies ei suostunut vaan piti luojan kiitos kiinni niin meistä, kuin pomppi yöllä vauvaa hyssyttämään ja juoksi lounastunnit talolla.

Miten lohduttaa kriisissä olevaa?

Kaikken jännintä on se, ettei moni oikeasti tiedä, mitä ihminen käy sillä hetkellä läpi. Arjen on pakko pyöriä. Lottakin kirjoittaa, ettei voinut kertoa tapahtuneesta pitkään aikaan, koska käsittely piti ensin saada eteenpäin. Hän kävi töissä ja onnellisiakin hetkiä toki oli kaiken keskellä. Näin meilläkin. Montakin onnellista. Itse en jaksanut puhua kriisiasiasta, koska kaikki voimat menivät vauva-arkeen, siihen että saisi joskus unta, epätoivon itkemiseen, uusien pintojen valitsemiseen ja paniikkiin, ettemme selviä taloudellisesti. Olin niin hädissäni ja tilanne epävarma, etten osannut sanoa siitä juuri mitään. En jaksanut puhua siitä kokoa ajan, vaan halusin keskittyä siihen muuhunkin elämään ja iloisiin asioihin. Siksi pahin varmasti jäi monelta näkemättä.

Helpompi puhua nyt, kun pahimmista ajoista on useampi vuosi. Näin painajaisia, olin hetkittäin helvetin katkera ja vihainen ja väsymyksen myötä muutuin ikäväksi ihmiseksi. En ollut hyvä ystävä. Mutta miten selittää se ihmisille, jotka ajattelivat, että ei jokainen romahda noin vauvavuonna? Ettei jaksa innostua ystävien yhteisestä illasta, yhden parhaan ystävän polttareista, vaan tulee paikalle itkuisena ja poissaolevana. Muistan erään illan, kun ystävät Jyväskylästä ja Helsingistä olivat tulleet Tampereelle ja illan piti olla kiva. Olin aivan palasina ja outo ja muistan edelleen, kun he katsoivat minua pitkään. En osannut purkaa tunteitani, eivätkä he varmasti ymmärtäneet miten suhtautua.

Lottakin kirjoittaa, että kriisissä oleva tuntee olevansa niin petetty ja käyttää voimansa selviytymiseen, ettei kestä enää yhtään pettymystä. Hylätyksi tulemista. Siksi monesti ystävyyssuhteet murenevat.


paita ZALANDO/ farkut LIDL/ neuletakki VILA/ korvikset SAMASKORU/ takki PBO/ kengät Prahasta

Velat voi korjata, menetettyä elämää ei

Lotta sanoo kirjassaan useaan otteeseen, että velat voi korjata kovalla työllä. Terveyttä et saa takaisin, eli sinällään ymmärrän, että moni kommentoi, että kyseessä on vain rahaa. Sen kaiken vain rahan menettäminen ja kodin menettäminen on kuitenkin henkisesti niin iso juttu, että siinä meinaa mennä terveyskin mukana. Lotalla näin kävikin ja itsekin olin lääkärissä usein kyseisenä vuonna. Edelleen välillä vituttaa (anteeksi kielenkäyttöni) niin että näkö lähtee kun näkee oman kotinsa, mutta tänä kesänä kun olimme suurimman osan ajasta kotona, välähti mieleen jo välillä, että tykkään tästä pihasta ja terassista ja ehkä myös kodista. Kuusi vuotta siitä kun muutimme takaisin kotiin ja alan päästä katkeruudesta yli.

Viimeksi muuten viime viikolla ja seuraavan kerran maanantaina meillä ekaa kertaa käynyt ihminen sanoi ”onpa teillä ihana koti”. Mies onnistui sanomaan kiitos onneksi, kun minun reaktio on tuhahtaa ääneen, mitä tietenkään uudet tuttavuudet eivät ymmärrä miksi reaktioni on sellainen.

En missään nimessä vertaa kriisiäni esimerkiksi sellaiseen, kun ihmiset sairastuvat vakavasti, joutuvat onnettomuuksiin tai muuta peruuttamatonta. En ylipäätään halua verrata kriisiämme mihinkään. Haluan vain avata sitä, että ihmiset saattavat käydä todella isoja kriisejä läpi tietämättämme ja että heitä saattaa olla todella vaikeaa tukea. Sain itse jotenkin voimaa ja uskoa Lotan kertomuksesta ja nostan hänelle isosti hattua ja toivon jaksamista tulevaisuuteen. Sinulle, joka käyt nyt jotain kriisiä läpi, haluan sanoa, että älä menetä toivoasi. Jos jotenkin voin auttaa, keskustelen asioista vaikka mielelläni sähköpostilla. Niin pienet jutut kuin ystävien vinkki kovasta asianajajasta ovat isoja asioita. Laita siis rohkeasti viestiä, jos haluat ”jutella”.

Huh, tulipa pitkä teksti! Aina aika ajoin käyn tätä asiaa läpi ja ihanaa, kun tuohon tekstin alussa linkkaamani postaukseen kommentoitte silloin noin ahkerasti. Minä olen niin tunneihminen, että pyöritän tällaisia sydämessäni läpi aika ajoin ja Lotan tarina sai taas ajatukset palaamaan pahimpiin aikoihin. Suosittelen kyllä lämpimästi, rankka, mutta erittäin hyvä lukukokemus!

Nythän me käymme kaikki tavalla tai toisella maailmanlaajuista kriisiä läpi, joka koskettaa toisia ehkä enemmän kuin toisia, mutta jollain tapaa kaikkia. Voimia kaikille poikkeusoloihin, mitään muuta en osaa sanoa tässä tilanteessa! <3

P.S. Iloisempia juttuja! Kiitos teille, jotka osallistuitte AMP-safareiden arvontaan! Arpaonni osui Irinaan, joka vastasikin sähköpostiini heti ja laitoin eilen lahjakortin matkaan. Toivottavasti tykkäät fatbikeista!